Ostolakko 2020: huhtikuun loppu

HUH!! Löysin namiskan "Paluu klassiseen bloggeriin" ja tietysti painoin sitä, ja jopas on tuttua ja turvallista tämä blogin kirjoittaminen.

Tajusin tässä yhtäkkiä, että ostolakkopäivitykset laahaa ihan jäljessä. Nyt muistelen huhtikuun loppupuolta, vaikka oikeasti toukokuun alkupuolen päivitystä pitäisi kirjoittaa, mutta koska on ollut semisti hommia palkkatyö-etäkoulu-farmi -akselilla, ja varsinkin nyt mansikkapellon siivoamisen tuoman lisämausteen myötä aivotoiminta on entistäkin hitaammalla, on päivittäminen jäänyt. Mutta onneksi ei tarvitse kauheasti päätään kaivella, koska ostaminen on ollut minimaalista. Paitsi ruuan. Sitä on ostettu aivan saaaaaaaaaaaaaamarin paljon. Siitä myöhemmin lisää.

 Ihan putkeen ei mennyt tämä loppukuu, sillä joku piru houkutteli minut yksin taimiosastolle. Ihan piti mennä vaan kokeeksi ostamaan karhunvatukan taimia, että jospa niistä ja hunajamarjoista saataisiin lisäkasvit ranchin viljelyvalikoimaan. Niitä löytyi taimiosastolta, ja jos Irlantilainen olisi ollut mukana, se olisi tiukalla kyynärvarsiotteella raahannut minut ulos taimipihalta pelkkien testitaimien kanssa. No se ei ollut mukana. Lopputulos: 3 pallohortensiaa (kotimaista, jos se vähän parantaisi oloa....) ja 3 pionia (ei kotimaisia, hitto!!!) päätyi jotenkin myös ostoskärryyn. Ja autoon. Autoon, jonka oven unohdin apposen auki -täysin kokonaan ulkoilmaan auki-, kun muistin, että mun piti hakea myös maitopurkki Irlantilaisen iltateen kaveriksi ja kuka nyt sellaisen ajatuksen päähän tullessa muistaisi, että ovi pitää kaupungissa sulkea ja lukita. Varsinkin, jos sisällä on satasen edestä justiinsa ostettuja taimia, muutama saturainen Rekosta samalla reissulla tienattua rahaa, ja  ylimääräistä luomu-ulkofilettä sen verran, että perus-jonne olisi sillä koko kesän grillaillut. Kipaisin S-markettiin, auton oven ollessa jäädessä mukavasti tuulettamaan taimia ja seteleitä. Voin vaan sanoa, että se tunne, kun tajusin jättäneeni oven auki, viettäneeni ihan rauhallisen ostostuokion marketissa haahuillen oven ollessa suorastaan kutsuvasti auki, oli sanoin kuvaamaton. Paniikki! TAIMET!!!RAHA!!!LIHA!!! ja kaikki oli tallessa... Hetken hengittelin suhteellisen syvään, ja päätin olla kauheasti kertomatta tästä kotona. Ja kerroin kuitenkin heti, kun oven avasin. Rauma on huippu!

Näillä kuvilla ei ole tekemistä tekstin kanssa. Näin ne, ja muistin, että TO DO -listaan pitäisi lisätä tämä vadelman taimien kaivelu. Lapiolla. #koneetonluomutila #womanpower

TÄLLÄ lapiolla. Fiskars on paras!

ANYWAY; yhtään enemäpää rönsyilemättä taulukon kimppuun:

PVM	Ostos	Summa
1.2.	Lahjakortti	40
12.2.	Pelipaita Säbä	18
	Treenipaita Säbä	18
26.2.	Treenipaita Pallo-Iirot	135
	Vieraspelipaita P-I	0
	Treenihuppari P-I	0
	Pelitakki P-I	0
	Aluspaita P-I	0
	Askarteluvihko E-S	8
5.3.	Ulkohousut O kirppari	2
	Toppahousut O kirppari	2
	Niken lenkkarit E-S kirppari	5
	Toppaliivi O	5
	Kuumaliimapanokset	7
	Askarteluliima	4
18.3.	Kasvihuone	800
20.3.	Istutusruukkuja 60 kpl	16
	Taimimultaa	12
22.4.	Pallohortensia x3	38
	Pioni x4	19
	Taimimultaa	24

Nopea tulkinta: ilman lapsia vuoden ensimmäinen kvartaali olisi ollut yhden lahjakortin veroinen. Toista sävyttäisi kasvihuone ja kevään taimet. Itseäni hiukan puolustelen, että kasvihuone ja taimimullat eivät PERIAATTEESSA kuuluisi taulukkoon, koska niillä varmistetaan omavaraisuutta, mutta tosi ostolakkoilija ja ZW-ihminen olisi käyttänyt ne hiton jäteasemalta pelastut ikkunat kasvihuoneeseen ja taimimullatkin kehitellyt itse, eikä ostanut uutta. Betonit ja muut vermeet jätän taulukosta pois, koska se oli Irlantilaisen pankkitilin ja ostosmäärän surma se keissi! Ranchin koetaimet upotan myös ranchin ostoihin, en omiini, sillä johonkin on viiva vedettävä, ettei kaikki paalinarusta mansikkalaatikoihin päädy henkilökohtaiselle listalleni. Mun pankkitilini tyhjensi Vanhimman Luomulapsen ratsastus; opelta oli jäänyt parit kymppikortit veloittamatta, ja nyt ne tulivat kerralla, ja jopas kirpaisi! Jopa ihan sairaasti! Että sinne ja ruokaan meni huhtikuun tilipussi ihan morjesta vaan!

Ruuan kulutuksesta kertonee esim. perunan kulutus. Naapurin Jarmolta ostettu 15 kgn säkki kesti kaksi viikkoa. KAKSI VIIKKOA!!! Eikä syöty perunaa joka aterialla, vaan aika paljon pastaakin, plus proteiinit ja kasvikset päälle. Ja aamupalat ja välipalat ja iltapalat, jotka eivät nekään koostuneet perunoista. Että siinä on osviittaa, miten paljon menee ruokaa...

Rauman kaupunki jakoi kotikoululaisille ruokakasseja. Ei ollut ZW, pakkauksetonta eikä muovitonta, mutta niin kiitollisena otin vastaan kolme isoa kassia ruokaa jakopaikalta, ettei mitään rajaa! Poikkeukselliset ajat, poikkeukselliset teot -semmoista se vähän on. Kaiken tämän huomaa kierrätettävän jätteen määrässä: Aina on muovi- ja kartonkiastiat kotona täynnä, biojäteastiaa (hedelmien kuoret, sipulien kuoret, kahvipurut, teepussit, munankuoret...ei ruokahävikkiä!!) saa olla kiikuttamassa kompostiin koko ajan, ja *GASP* ollaan sorruttu muutaman kerran jopa kaupan valmispizzaan tai valmispastapussiin, kun kumpikaan aikuisista ei ole ehtinyt ruokaa kokkailemaan,  kun ollaan sännätty palkkatöistämme farmitöihin, ja lasten on ollut pakko selvitä itsekseen. Vähän on huono omatunto ja omien arvojen vastaista toimintaa, mutta toisaalta; lapset on pidetty hengissä ja vatsat täysinä, joten armollisuutta nyt vaan itseä kohtaan. Pian tämä kaikki on ohi ja omiin päiviin tulee aikaa lisää, kun palkkatyöstä alkaa pitkä palkaton vapaa!!! Ja saa olla pellolla ja lapion varressa 24/7. Se on komeaa se!

Tällä kuvalla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, paitsi sen verran, että onneksi ei tänä vuonna ole  vasikointia. Se vielä tämän kaiken päälle, niin morjesta; hauta kutsuisi. Tässä on Alma, joka hyväksyi kaksi vuotta sitten orvon vasikan hoiteisiinsa omansa lisäksi. Näin nämä kuvat ja tulin onnelliseksi. Taas!