Happy HippieLife

Irlantilaisella oli lokakuun alussa synttärit. Minähän ferritiinipuutoksissani olin ihan että nouuuuu, not again! Irlantilaisen synttäripäivä ei nääs ole mikään normisynttäripäivä vaan se on SYNTYMÄPÄIVÄ , jota joka vuosi pitää juhlistaa oikein kunnolla. Siis KUNNOLLA; lahjoin, lauluin, kortein, kakuin ! Nykyään olen sentään saanut lahjan vaihdettua kolmen ruokalajin ateriaan, joten venyttävä oli tänäkin vuonna,  jaksoi tai ei! Menuksi valikoitui: *kanttarellikeitto *Ahvenet valkoviinikastikkeessa, lohkoperunoita,  hunajaporkkanoita timjamilla maustettuna, oman puutarhan salaatti *vadelmakakku ja tee Koska mikään yöpakkanen tänä ihanana syksynä 2020 ei ollut puutarhan satoa verottanut, vadelmamaan hulluksi heittäytyneet Polkat tarjosivat tuoreita vadelmia. Kehittelin siis niistä jälkkärikakun, ja koska vadelman bestis on tumma suklaa, ne pääsivät yhdessä tähän kakkuun. Se onnistuikin maullisesti ihan reseptin jakamisen arvoisesti! Ulkonäkö vähän kärsi siitä, että molemmat kakk...

Toukokuu humpsahti loppuun ihan liian nopeasti. Toukokuu on kuukausista ehdottomasti maagisin, kun luonto muuttuu kuolleen ruskean eri sävyistä aavistuksen vihreäksi ensin ihan pienin askelin, sitten kiihtyvällä vauhdilla. Jokainen päivä tarjoaa yllätyksiä ja jotakin uutta. Siinä on hippi innoissaan, kun kulkee pihalla ja pelloilla, ja koko ajan on oltava ihan että ooh ja aah! Lapset kävivät koulussa ja minä aloitin ensimmäisen PALKALLISEN kesälomani sitten vuoden 2014. Ihan hassua, että sai palkkaa "lomailusta". Se mitään lomaa silti ollut, sillä Insta-storyjä seuranneet tietää, että hiukan pukkasi ongelmia farmi-asioiden kanssa, kun ensin ilmeni kaikkea mahdollista mietittävää luomusitoumukseen liittyen. Siinä pistettiin pikavauhdilla muutamat pellot vuokraten pois, ja kaikkia vaihtoehtoja punnittiin. Ja koska kaikkea pitää stressata niin mahdottoman paljon, niin on tietysti paikallaan viettää unettomia öitä, jolloin IHAN KAIKKI menee perseelleen ja IhAN KA...

Olipa kerran korona-virus, joka aiheutti sen, että kaikki Suomen lapset jäivät etäkouluun. Tai eivät ihan kaikki, ettei kukaan vedä herneitä nenään tästä väärästä tiedosta, mutta siis suurin osa lapsista jäi. Niin myös erään luomufarmin kolme lasta, suorastaan riemusta hihkuen jäivät etäkouluun. Heidän vanhempansa tekivät samassa talossa etätöitä, ja iltapäivisin ja iltaisin koko onnellinen perhe suuntasi luomufarmin hommiin. Perheen onnellinen äiti oli kuitenkin salaisesti hermoromahduksen partaalla, koska etäkoulu näytti lisäävän lasten ruokahalua ja myös sotkemishaluja eksponentiaalisesti, eikä hänen keskittymiskykynsä riittänyt palkkatöihin, kun omien lasten lisäksi piti murehtia niitä lapsia, jotka jäisivät nyt ilman turvallisia aikuisia ja päivittäistä ruokaa, ja kaikki tämä yhdessä ei ollut hyvä juttu ollenkaan. Etäkoululaiset ja äiti retkeilivät paljon, koska kukaan ei saanut itsestään irti omatoimista urheilua, vaan kaikki olivat hyvä keksimään tekosyitä, miksi se ei nyt ...

Suurtalouskokki täältä Kuljun mäen luomuetäkoulukeittiöstä terve vaan!! Kuljun mäen etäkoululaiset ovat syöneet valtavan hyvin viime aikoina. Niin hyvin, että täällä suurtalouskeittiössä ollaan ihmeissämme, että mitäs helevettiä niille taas syöttäisi, kun ylitöiksi menee joka päivä tämä kokkaamisen kanssa ja alkaa hiukan jo ideatkin olemaan vähissä. Ollaan nääs koitettu tässä tiukassa, rajoitetussa budjetissa vedellä pakastimet tyhjiksi, ja välttää ruokahävikkiä ja kaupassakäyntiä. No toiseksi viimeisin on ollut helppo, KOSKA MITÄÄN EI JÄÄ! MISTÄÄN RUUASTA ! IKINÄ! Aika paljon on keittoja, kun niin kuvitteltiin keittiön väen kanssa, että se armeijan soppatykillinen hernekeittoa tai lihakeittoa tai kalakeittoa tai kasviskeittoa tai tomaattikeittoa tai jauhelihakeittoa tuoreen leivän kanssa syötynä kestäisi ainakin pari päivää. Voitakin on annettu leivän päälle, ja joskus saa juustoa. Ei ole silti kestäneet keitot, vaan soppatykin pohja näkyy aina ihan liian nopeasti ja leipäkaapist...

Joku joskus toivoi kirjoittelua siitä, millaista on tämä ihan tavallinen farmielämä. Jos luet tätä eristyksissä yksiössä eristettynä Uudellamaalla (siellä on suurin osa lukijoistani, ja se on niin kiva juttu!! Että kaupunkilaisia kiinnostaa tämä maalaiselämä ja jäte-elämä :D!), ja mietit, että hitto, kun ei ole mitään tekemistä, niin tämän jutun jälkeen voit tehdä kupposen kahvia ja huokaista syvään; sun tilaneteessasi ei ole mitään huonoa! Lähdetään nyt liikkellee pohjustuksesta. Eli niin kuin vanhat lukijat tietävät, meitä on kohdannut kaksi huonoa luomumansikkakesää ja olemme olleet ihan persaukisia, konkurssikypsiä, valmiita pidemmällekin lataukselle jonnekin suljetulle osastolle, Mutta ei; eläimet pitää hoitaa 365 päivää vuodessa, oli rahaa tai ei, samoin kiva olisi, jos joku noita kolmea alaikäistä lasta hoivailisi joku edes silloin tällöin.  Tästä syystä me molemmat teemme myös palkkatyötä, minä vuoden hankkeessa, Irlantilainen ihan vakituisesti. Joka kolmannen tunnin palk...

Mä kerron teille nyt yhden päivän kulun elämästäni. Ei mitään zero wastea eikä ekologista, vaan yksi päivä. Tämä kaikki tapahtui maanantaina, ja tämä on ihan normisettiä, ja  tavallista elämää meillä, kun ei vaan onnistu sellainen seesteinen ja rauhallinen ja organisoitu ja aikuinen elämä näemmä millään. Tein etäpäivää kotona, ja katselin kateuden vallassa, miten naapuritalojen isännät painelivat metsätöihin traktoreillaan, kun itse olin juuttunut pers puutuneena työläppärin eteen kiinni. Niin kovasti teki mieli jättää kone ja palkkatyöt sikseen, ja lähteä talviaurinkoon raivailemaan taimikkoa tai siistimään ojan pientareita, mutta ei; siinä olin semisti kyrsiintyneenä (under statement…)   nenä läppärin ruudussa tekemässä jotain, josta maksetaan palkkaa. Nuupahtaneesta mielentilastani minut herätti klo 8.45 työkännykän kalenterimuistutus: ”Nuorin Luomulapsi, hammaslääkäri. In 15 minutes!” SIIS VATTÖFAK?!?!? Olen niin tottunut Rauman kaupungin tarjoamaan tekstiviestimuist...