Koronapäiväkirja osa 3 - suurtalouskokin näkökulma
Suurtalouskokki täältä Kuljun mäen luomuetäkoulukeittiöstä terve vaan!! Kuljun mäen etäkoululaiset ovat syöneet valtavan hyvin viime aikoina. Niin hyvin, että täällä suurtalouskeittiössä ollaan ihmeissämme, että mitäs helevettiä niille taas syöttäisi, kun ylitöiksi menee joka päivä tämä kokkaamisen kanssa ja alkaa hiukan jo ideatkin olemaan vähissä. Ollaan nääs koitettu tässä tiukassa, rajoitetussa budjetissa vedellä pakastimet tyhjiksi, ja välttää ruokahävikkiä ja kaupassakäyntiä. No toiseksi viimeisin on ollut helppo, KOSKA MITÄÄN EI JÄÄ! MISTÄÄN RUUASTA ! IKINÄ!
Aika paljon on keittoja, kun niin kuvitteltiin keittiön väen kanssa, että se armeijan soppatykillinen hernekeittoa tai lihakeittoa tai kalakeittoa tai kasviskeittoa tai tomaattikeittoa tai jauhelihakeittoa tuoreen leivän kanssa syötynä kestäisi ainakin pari päivää. Voitakin on annettu leivän päälle, ja joskus saa juustoa. Ei ole silti kestäneet keitot, vaan soppatykin pohja näkyy aina ihan liian nopeasti ja leipäkaapistakin saa imuroida murusia joka jumalan päivä. Kyllä me keittiössä ihmetellään! Joskus pyytävät lisää suolaa, mutta muuten lapset ovat imaiseet sisuksiinsa ihan kaiken, minkä voi keitoksi kuvitella.
Leipäkaappiin on leivoskeltu sämpylöitä ja siemennäkkäriä, maalaisleipää ja pataleipää, haalittu -30% paahtoleipää ja ruisleipää, eikä haittaa vaikka olisi hiukan kärventynyt tai puoliraaka; sinne uppoaa niin kuin Teemu Pukin maalit vastustajan verkkoon aikana ennen koronaa. Hartialihakset poltellen on vaivattu litratolkulla taikinaa, ja luultu, että nyt riittää! Ei riitä! Mikään. Puhumattakaan sitten niistä päivistä, kun on katseltu, että nytten näyttäisi kananmunat vanhenevan, ja niistä on väsätty joku kakku tai pannari, niin ei tarvi leipälaatikon vetimiä kyllä kuluttaa, koska tavara ei ikinä sinne asti päädy.
Sitten ollaan koitettu perunan voimaa, koska sitä saa tuosta 300 metrin päästä naapurin Jarmolta säkkikaupalla ja sen pitäisi olla täyttävä, joskus jopa väitetty lihottavaksi, vaikka ihmiskokeen tuloksena ei semmoinen kyllä pisä paikkaansa. Me ollaan täällä keittiössä väännetty kerralla aina kaksi pellillistä lohkoperunoita, kolmen litran kattilallisia keitettyjä perunoita, muussia ja kuutioita, hasselbackoja, perunapeltiä ja paistettuina sitten isketty pannulle myös. Ollaan käytettty keitoissa ja sämpylöissä. Lattialle pudonneina ja suoraan kattilasta. Puoliraakoina ja ylikypsinä niitäkin. Melkein aina kuori päälläsä, koska muuten pitäisi palkata joku kuorimaan niitä perunoita. Koko ajan saisi vaan kuoria, eikä me täällä keittiössä nyt semmoiseen ehditä! Ja sitten onkin taas 15 kilon säkki tyhjä, ja taas kysellään, että no mitä tänään syötäisiin ja tarttisko hakea naapurin Jarmolta taas perunasäkki ja arvaa vaan, kuka sen sieltä saa hakea? No suurtalouskokki itse!
Etäkoulun lihansyöjät ovat myös tyhjentäneet pakastinta omien eäinten lihasta ja peuran lihasta sellaiseen tahtiin, että ei koskaan ennen. Ollaan paistettu pannulla sisäfilettä ja ulkofilettä. Haudutettu uunissa paisteja ja patoja. Keitelty luita ja keittolihaa. Jauhelihasta on tehty makaronilaatikkoa, pastakastiketta, jauhelihakastiketta, jauhelihakeittoa, pihvejä ja pullia, shepard's pieta ja liha-perunalaatikkoa. Kaikki muutkin ihmiset haluavat yhtäkkiä lihaa. Kuljun mäen lihapakastin tyhjeni viime viikolla ennen näkemättömän nopeasti. Me keittiössä ihmeteltiin, kun jauhelihakuorma tuli, ja sitten se meni. Meille ei jäänyt yhtään, ja meidän lasagne-ideamme kuihtui vähän niin kuin siihen..
Joskus harvoin, etäkoulun budjetin salliessa,on ihan käyty kaupassakin ja haettu kanaa tai kalaa, koska pakastimesta loppui kaikki sinne aikoinaan talletettu -30% alekana. Oikeasti suurin osa siitä oli -60% alekanaa, koska joskus on sellaistakin sattunut käteen osumaan, kun me keittiöstä ollaan tehty ostokset iltamyöhällä. Paistettu sitä sitten vaan pannulla, tehty kanavuokaa, välimeren vuokaa tai kana-feta -paistosta. Kalasta tehty keittoa tai uunilohta, savustettua, pihvejä ja chevicheä. Ja kaikki on syöty. Joskus joku kysyy, että no mitä tämä nyt on, kun me keittiössä ollaan vaan heitetty pannulle kanan kanssa jotain,. Ja me keittiöstä ollaan siihen vastannut, että se on sun tän päivän ruokasi, annas painua kohti ääntä. Ja sinne se sitten on painunut, lisää on otettu ja me keittiöstä ollaan katseltu hikeä otsalta pukaten, että ei saaaaaaakeli siitä mitään taaskaan huomiseksi jää.
Kasvispuolella on lisukkeena porkkanaa raasteena, keitettynä, uunissa paahdettuna, ohuina lastuina tai ihan vaan kuorineen syötynä, kun oikein on nälkä. Vähän on vissiin hanan alla käytetty. Kiirellä, koska Kuljun mäen etäkoulun lapsilla näyttää olevan aina kiire. Ainakin koulutöistä pois. Sen jälkeen kiire loppuu ja alkaa tylsyys ja kauhea tarve syödä. Koko ajan. On tehty kikhernevuokaa, linssikeittoa, kasviskeittoa, kasvispihvejä, hummusta leivän päälle, punajuuripaistosta, paahdettuja juureksia, papumuhennosta, kurpitsakeittoa, haudutettua kaalia, paistetttua kaalia, kaaliwokkia, paistettuja sipuleita, marinoituja sipuleita, bataattiranuja, kurpitsakeittoa, salaatteja, raasteita, keitettyjä papuja, lisukeherneitä, kukkakaalia ja parsakaalia. Paistettu pakastimesta yhtä pussia vaille kaikki lehtikaalit pannulla tai upotettu smoothieisiin. Käytetty kaikki pakastimeen säilötyt tomaatit pastakastikkeisiin, keittoihin ja epämääräisiin wokkiruokiin, jonka kaikkia ainesosia ei etäkoululapsille ole kannattanut edes paljastetaa. Me keittiössä ollaan todettu myös kasvissosekeiton olevan sellainen ruoka, että sinne voi upottaa kaikki nahistumisvaarassa - sellaista tosin ei ole kuin vahingossa, jos on suurtalouskeittiön pöydälle unohtunut- olevat asiat. Miehestä ja lapsista alkaen. Sitten vaan soseuttaa ja sanoo, että tämä on suurtalouskeittiön special! Tai vielä parempi, jos keksii sille ranskalaisen nimen. Tai jaksaisi paahtaa ne keittoon upotettavat asiat. Mutta ei me suurtalouskeittiössä olla oikein siihen ryhdytty.
Sitten ne järjettömät määrät välipaloja, aamupaloja, iltapaloja ja huikopaloja; on vedelty melkein kaikki luomumansikat pakastimesta. Muutamaa litraa vaille tyhjältä näyttää. Mustikat samaten. Banaaneja on vedelty yhden plantaasin vuoden tuotanto ja 400 hehtaarin peltopinta-alallinen kauraa puurona. On vedelty tarjousappalsiineja saavillinen, tehty porkkanatikkuja ja kerrosleipiä. On tungettu lapsien vatsoihin mannapuuroa, neljän viljan puuroa, vispipuuroa ja riisipuuroa. On syöty kaikki pähkinät ja rusinat, jotka oli jemmattu suurtalouskeittiön salaiseen kätköön entisen elämän turnauseväiksi. On rouskutettu siemennäkkäriä, tavallista näkkäriä ja hapankorppua. On grillattu ulkona nuotiolla peuramakkaraa. Joku oli syönyt mansikkahillotölkistä suoraan kaikki hillot ja raapinut hunajat purkista.
Jäljellä alkaa kuule olemaan vaan mielikuvituksen viimeiset rippeet ja pakastimen viimeiset hileet. Kaiken tämän jälkeen, kun me ollaan keittiössä niin koitettu parhaamme tämän ruuan kanssa, kahden lapsen terveystarkastuksessa eilen kysyttiin, että syödäänkö teillä kunnolla, kun lapset on niin laihoja. Kyllä meillä keittiössä meni niin tunteisiin! Me ajateltiin että on tämä nyt kummaa, kun me keittiössä tehdään kaikki melkein luomusta ja kotimaisesta, koitetaan pistellä mahdollisimman paljon kasviksia ja lihansyöjille vaan luomulihaa -mieluiten omien eläin- , että eikös sitä käyrien sijaan pitäisi katsoa, miten hyvän värinen ja kuntoinen on lasten iho, miten ne ovat olleet terveinä koko vuoden, miten ne jaksavat urheilla, tehdä koulunsa ja kotityönsä, miten ne ovat iloisia ja reippaita ja syövät ihan hitokseen monipuolisesti ja paljon. Ja sekin seikka, että niiden lasten vahemmat on kolme metriä pitkiä ja ihan kauhea ohkasia molemmat !
Kyllä me keittiössä oltiin ihan että siirrytään saatana eineksiin. Mutta ei me sitten siirryttykään, vaan tehtiin iltapalaksi kaksi pellillistä pannukakkua, pistettiin päälle voinokareita ja iskettiin pöytään hillopurkki.
Aika paljon on keittoja, kun niin kuvitteltiin keittiön väen kanssa, että se armeijan soppatykillinen hernekeittoa tai lihakeittoa tai kalakeittoa tai kasviskeittoa tai tomaattikeittoa tai jauhelihakeittoa tuoreen leivän kanssa syötynä kestäisi ainakin pari päivää. Voitakin on annettu leivän päälle, ja joskus saa juustoa. Ei ole silti kestäneet keitot, vaan soppatykin pohja näkyy aina ihan liian nopeasti ja leipäkaapistakin saa imuroida murusia joka jumalan päivä. Kyllä me keittiössä ihmetellään! Joskus pyytävät lisää suolaa, mutta muuten lapset ovat imaiseet sisuksiinsa ihan kaiken, minkä voi keitoksi kuvitella.
Leipäkaappiin on leivoskeltu sämpylöitä ja siemennäkkäriä, maalaisleipää ja pataleipää, haalittu -30% paahtoleipää ja ruisleipää, eikä haittaa vaikka olisi hiukan kärventynyt tai puoliraaka; sinne uppoaa niin kuin Teemu Pukin maalit vastustajan verkkoon aikana ennen koronaa. Hartialihakset poltellen on vaivattu litratolkulla taikinaa, ja luultu, että nyt riittää! Ei riitä! Mikään. Puhumattakaan sitten niistä päivistä, kun on katseltu, että nytten näyttäisi kananmunat vanhenevan, ja niistä on väsätty joku kakku tai pannari, niin ei tarvi leipälaatikon vetimiä kyllä kuluttaa, koska tavara ei ikinä sinne asti päädy.
Sitten ollaan koitettu perunan voimaa, koska sitä saa tuosta 300 metrin päästä naapurin Jarmolta säkkikaupalla ja sen pitäisi olla täyttävä, joskus jopa väitetty lihottavaksi, vaikka ihmiskokeen tuloksena ei semmoinen kyllä pisä paikkaansa. Me ollaan täällä keittiössä väännetty kerralla aina kaksi pellillistä lohkoperunoita, kolmen litran kattilallisia keitettyjä perunoita, muussia ja kuutioita, hasselbackoja, perunapeltiä ja paistettuina sitten isketty pannulle myös. Ollaan käytettty keitoissa ja sämpylöissä. Lattialle pudonneina ja suoraan kattilasta. Puoliraakoina ja ylikypsinä niitäkin. Melkein aina kuori päälläsä, koska muuten pitäisi palkata joku kuorimaan niitä perunoita. Koko ajan saisi vaan kuoria, eikä me täällä keittiössä nyt semmoiseen ehditä! Ja sitten onkin taas 15 kilon säkki tyhjä, ja taas kysellään, että no mitä tänään syötäisiin ja tarttisko hakea naapurin Jarmolta taas perunasäkki ja arvaa vaan, kuka sen sieltä saa hakea? No suurtalouskokki itse!
Etäkoulun lihansyöjät ovat myös tyhjentäneet pakastinta omien eäinten lihasta ja peuran lihasta sellaiseen tahtiin, että ei koskaan ennen. Ollaan paistettu pannulla sisäfilettä ja ulkofilettä. Haudutettu uunissa paisteja ja patoja. Keitelty luita ja keittolihaa. Jauhelihasta on tehty makaronilaatikkoa, pastakastiketta, jauhelihakastiketta, jauhelihakeittoa, pihvejä ja pullia, shepard's pieta ja liha-perunalaatikkoa. Kaikki muutkin ihmiset haluavat yhtäkkiä lihaa. Kuljun mäen lihapakastin tyhjeni viime viikolla ennen näkemättömän nopeasti. Me keittiössä ihmeteltiin, kun jauhelihakuorma tuli, ja sitten se meni. Meille ei jäänyt yhtään, ja meidän lasagne-ideamme kuihtui vähän niin kuin siihen..
Joskus harvoin, etäkoulun budjetin salliessa,on ihan käyty kaupassakin ja haettu kanaa tai kalaa, koska pakastimesta loppui kaikki sinne aikoinaan talletettu -30% alekana. Oikeasti suurin osa siitä oli -60% alekanaa, koska joskus on sellaistakin sattunut käteen osumaan, kun me keittiöstä ollaan tehty ostokset iltamyöhällä. Paistettu sitä sitten vaan pannulla, tehty kanavuokaa, välimeren vuokaa tai kana-feta -paistosta. Kalasta tehty keittoa tai uunilohta, savustettua, pihvejä ja chevicheä. Ja kaikki on syöty. Joskus joku kysyy, että no mitä tämä nyt on, kun me keittiössä ollaan vaan heitetty pannulle kanan kanssa jotain,. Ja me keittiöstä ollaan siihen vastannut, että se on sun tän päivän ruokasi, annas painua kohti ääntä. Ja sinne se sitten on painunut, lisää on otettu ja me keittiöstä ollaan katseltu hikeä otsalta pukaten, että ei saaaaaaakeli siitä mitään taaskaan huomiseksi jää.
Kasvispuolella on lisukkeena porkkanaa raasteena, keitettynä, uunissa paahdettuna, ohuina lastuina tai ihan vaan kuorineen syötynä, kun oikein on nälkä. Vähän on vissiin hanan alla käytetty. Kiirellä, koska Kuljun mäen etäkoulun lapsilla näyttää olevan aina kiire. Ainakin koulutöistä pois. Sen jälkeen kiire loppuu ja alkaa tylsyys ja kauhea tarve syödä. Koko ajan. On tehty kikhernevuokaa, linssikeittoa, kasviskeittoa, kasvispihvejä, hummusta leivän päälle, punajuuripaistosta, paahdettuja juureksia, papumuhennosta, kurpitsakeittoa, haudutettua kaalia, paistetttua kaalia, kaaliwokkia, paistettuja sipuleita, marinoituja sipuleita, bataattiranuja, kurpitsakeittoa, salaatteja, raasteita, keitettyjä papuja, lisukeherneitä, kukkakaalia ja parsakaalia. Paistettu pakastimesta yhtä pussia vaille kaikki lehtikaalit pannulla tai upotettu smoothieisiin. Käytetty kaikki pakastimeen säilötyt tomaatit pastakastikkeisiin, keittoihin ja epämääräisiin wokkiruokiin, jonka kaikkia ainesosia ei etäkoululapsille ole kannattanut edes paljastetaa. Me keittiössä ollaan todettu myös kasvissosekeiton olevan sellainen ruoka, että sinne voi upottaa kaikki nahistumisvaarassa - sellaista tosin ei ole kuin vahingossa, jos on suurtalouskeittiön pöydälle unohtunut- olevat asiat. Miehestä ja lapsista alkaen. Sitten vaan soseuttaa ja sanoo, että tämä on suurtalouskeittiön special! Tai vielä parempi, jos keksii sille ranskalaisen nimen. Tai jaksaisi paahtaa ne keittoon upotettavat asiat. Mutta ei me suurtalouskeittiössä olla oikein siihen ryhdytty.
Sitten ne järjettömät määrät välipaloja, aamupaloja, iltapaloja ja huikopaloja; on vedelty melkein kaikki luomumansikat pakastimesta. Muutamaa litraa vaille tyhjältä näyttää. Mustikat samaten. Banaaneja on vedelty yhden plantaasin vuoden tuotanto ja 400 hehtaarin peltopinta-alallinen kauraa puurona. On vedelty tarjousappalsiineja saavillinen, tehty porkkanatikkuja ja kerrosleipiä. On tungettu lapsien vatsoihin mannapuuroa, neljän viljan puuroa, vispipuuroa ja riisipuuroa. On syöty kaikki pähkinät ja rusinat, jotka oli jemmattu suurtalouskeittiön salaiseen kätköön entisen elämän turnauseväiksi. On rouskutettu siemennäkkäriä, tavallista näkkäriä ja hapankorppua. On grillattu ulkona nuotiolla peuramakkaraa. Joku oli syönyt mansikkahillotölkistä suoraan kaikki hillot ja raapinut hunajat purkista.
Jäljellä alkaa kuule olemaan vaan mielikuvituksen viimeiset rippeet ja pakastimen viimeiset hileet. Kaiken tämän jälkeen, kun me ollaan keittiössä niin koitettu parhaamme tämän ruuan kanssa, kahden lapsen terveystarkastuksessa eilen kysyttiin, että syödäänkö teillä kunnolla, kun lapset on niin laihoja. Kyllä meillä keittiössä meni niin tunteisiin! Me ajateltiin että on tämä nyt kummaa, kun me keittiössä tehdään kaikki melkein luomusta ja kotimaisesta, koitetaan pistellä mahdollisimman paljon kasviksia ja lihansyöjille vaan luomulihaa -mieluiten omien eläin- , että eikös sitä käyrien sijaan pitäisi katsoa, miten hyvän värinen ja kuntoinen on lasten iho, miten ne ovat olleet terveinä koko vuoden, miten ne jaksavat urheilla, tehdä koulunsa ja kotityönsä, miten ne ovat iloisia ja reippaita ja syövät ihan hitokseen monipuolisesti ja paljon. Ja sekin seikka, että niiden lasten vahemmat on kolme metriä pitkiä ja ihan kauhea ohkasia molemmat !
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiva kuulla juuri sinun ajatuksiasi!