Happy HippieLife

Toiseksi viimeinen teurasautopäivä oli kuin suoraan taas huonosta sketsistä. Tai yhtään hauskuutta ei ole eläimen teuraaksi laittamisessa, mutta kaikki liitännäistoiminta oli niin taas MEITÄ!  Aamulla, kun join vielä kahvia Irlantilaisen turkoosit, hänelle jostain syystä liian pieneksi jääneet bokserit jalassa (samat, joissa väsyneenä mansikka-aikaan kävin paikallisessa K-kaupassa munapussit pullottaen. Ihana muisto!), soi puhelin, ja iloisen kuuloinen teurasautokuski soitti, että hän unohti ilmoittaa aiemmin tulonsa, ja on 10 minuutin päästä meillä. Perheen toinen aikuinen köllötteli vielä siinä vaiheessa sängyssä syvässä unessa, ja kouluun lähtevillä lapsilla oli taas hanskat hukassa ja kengät märkinä. Verenpaineessani oli huomattavissa hienoinen nousu. Kuski soitti hetken päästä uudelleen, että hän ei ole täällä meillä ennen käynyt, että mistä tienhaarasta kannattaa tulla. Katsoin ikkunasta ulos, ja aivan VALTAVAN, siis V A L T A V A N kokoisella rekka-autolla oli tämä meillä en...

  Kuulin radiossa muutama päivä sitten aivan satuttavan kipeästi kolahtaneen mainoksen, jossa kaksi nuorta miestä keskustelevat keskenään: "Mitä sä teet?" "Mä leikkaan näitä kierrätyspahveja suikaleiksi." "...Ai miksi? Eikö ne mene kierrätykseen kokonaisena?" "Menee, menee, mutta kun mulla on tentti tulossa!" Ihmismieli on valtavan hyvä keksimään kaikkea sijaistoimintoa, kun tarvitsisi oikeasti ryhtyä johonkin ei niin itseä miellyttävään puuhaan  -kuten esimerkiksi maatalouden kirjanpitoon. Olen ollut kun nuo mainoksen jätkät; keskustellut itsekseni ja ihmetellyt syvästi kaikkea kehittelemääni Todella Tärkeää Puuhaa, jolla olen sujuvasti vältellyt kuittirumban aloittamista. Jos on yleensä muutenkin kirjanpidon tekeminen tuskaista, niin nyt, kun ensin istuu päivän koneella palkkatöissä, ja SEN JÄLKEEN pitäisi vielä istua tekemässä kirjanpitoa, niin näyttää olevan not gonna happen -tyyppinen tilanne käsillä tällaiselle ulkoilma-aktiiville. Jos väl...

Aina välillä joku sanoo tai viestittää, että vitsi, miten kiva olisi asua siinä teidän lähellä! Että niin kivalta vaikuttaa elämä täällä, ja näkisi eläimiä ja maalaiselämää. Annan tässä sulle nyt vaihtoehtoja! Mikä näistä naapureista tahtoisit olla: Naapuri A asuu lähimpänä meitä kauniissa hirsitalossaan, ihan lehmien talvi- ja vasikoimislaitumen takana. Muutama vuosi sitten tuli viesti, että voisitko tulla hakemaan lehmän pois takapihalta, koska lapsi ei muuten uskalla lähteä ulkoilemaan. Minähän menin. Laitumen nurkasta oli sujahtanut nätisti naapurin puolelle meidän Alma, joka ei ikinä karkaa. No nyt oli karannut. Kyläreissulla oli alkanut sarvien taustaa kovasti kutittamaan, ja Alma oli raapinut päätään koko monen sadan kilon kroppansa voimin naapurin mataliin pihavaloihin sillä seurauksella, että yksi niistä oli ihan tuhannen palasina, täysin käyttökelvoton, täysin hajonnut. Alman jälkeen pihalta on haettu myös sonneja. Ja pieniä vasikoita, jotka hölmöinä kierähtävät aidan alta v...

Koitan joka päivä etäillessäni päästä ulos edes hetkeksi. Joskus minikävelylle, joskus vaan juomaan kupposen kuumaa puutarhassa. Istuminen sisällä koko päivän päätteen edessä on yhtä myrkkyä itselleni, kuin jollekin toiselle olisi syanidin sisäinen käyttö. Yhtään taas liiottelematta....  Viime torstaina ulkoilu lounastunnilla ei ollut kävely eikä kahvi, vaan lehmien aitauksen korjaus moukari ja aitatolpat käsissä. Iso, lähes 10 hehtaarin kesälaidun alkoi olla tikittävä aikapommi sen suhteen, milloin joku vaan kävelee sieltä pois, sillä sen sähkölangat olivat peurat ja neitokaiset itse hajoittaneet niin, että se vaatii ihan muutaman päivän urakan, jotta siinä taas sähkö kiertäsi. Korjailin siis naapuripellon aitaa, joka on askeleen lähempänä kotia ja talviaitausta . Talviaitaus on siitä ikävä paikka, että sieltä käsin hoidetaan myös teurasautolastaus, ja nyt on jonossa lihatilauksia ja paine vähentää karjaa, joten tämä oli ikävää työtä, koska tuo ajatus varjosti koko ajan mieltäni. ...

Syyskuussa ostolakkoilin mallikkaasti, ja sen tuloksena ostosaldo onkin ihanan pullea nolla! Mielitekoja tosin oli: - pitkä pellavainen syksymekko - pellavahame - Northoutdoorin oversize  meinovillapaita Mutta hei; mieliteot tulevat ja sitten ne menevät, kun niihin ei kiinnitä huomiota. Pellavahame on jo päästäni poistunut, muut kaksi nakovat tasaisin väliajoin takaraivossa. Syyskuu on ollut vaarallisen kaunis. Sydän ihan pakahtumaisillaan kuljen ulkona, kun luonto on vaan aivan täydellinen!! Jos satun kulkemaan autolla, on se kanssakulkijoille ja itselleni vaarallinen kombo. Katselen enemmän maisemia ja yksityiskohtia kuin tieliikennettä. "AAAH, kun tulisi hyvä kuva!" AAAAH, kun on täydellinen valo!!" "AAAAH, kun tämäkin kohta saa sydämeni tykyttämään!!". Usvaiset aamut ja Kalifornian maastopalojen värjäämä iltataivas. Voihan syyskuu! Ja ne hetket, kun usva väistyy, ensin tulee varovainen kultainen hehku ja sen jälkeen maailma on täynnä värejä. Onko ketään muu...

Ihan ensimmäiseksi pahoittelut, jos inhoat värejä keltainen-oranssi -akselilla. Niitä nääs on tulossa P A L J O N! Tein näet viikonloppuna painonnostotreenin kurpitsapellolla, ja harjoitin myös taideterapiaa tehdessäni osasta taideinstallaation terassin portaille. Perustin keväällä kurpitsaviljelmänkinkin, koska kurpitsoiden kasvattaminen on niin kivaa, ne ovat hurjan esteettisiä ja ne ovat myös hyvän makuisia. Paikallisessa Rekossa meni luomukesäkurpitsaa kaupaksi muiden tuotteidemme ohella, ja oli niin tyytyväinen ja haaveilin jo spagettikurpitsoideni, jättikurpitkoideni ja kiekkokurpitsoideni myymisestä.  Kauhea väsymys iski kuitenkin päälle palkkatöiden ja kuusentaimikatastrofin alettua, ja kurpitsapelto on jäänyt oman onnensa nojaan. Mitään en ole korjannut, yhtään en ole kastellut enkä nyppinyt, enkä karsinut, ja kurpitsan kurpitsaa en ole myynyt. Kurpitsat eivät ole olleet asiasta moksiskaan, vaan ovat kasvaneet itsekseen hurjaa vauhtia luomupaskassa sadeveden voimin. Lopput...

Muistatko Fucking Russian Nightmaren, eli ensimmäisestä käteen jääneestä palkkatyöpalkasta ostamani k asvihuoneen ? Sen ideana oli taata tomaattiomavaraisuus tänä kesänä ja tulevana talvena, siellä piti kasvattaa valtava määrä yrttejä ja bataattifarmikin sinne piti mahduttaa. Alku oli toooodella takkuista -lähes parisuhteen vieneen takkuista- mutta miten lopulta sitten kävi? Irlantilainenhan menetti totaalisesti hermonsa runkoa kootessaan alkukeväästä, mutta kesäkuussa runko oli pystyssä, se oli nostettu harkkojen päälle maan tasalle, ja jatkosuunnitelmat sen viimeistelyyn ja käyttöönottoon olivat valmiina. Minulla oli erilaisia tomaattilajikkeita ja kaiken maailman yrttejä laatikkokaupalla esikasvatuksessa, ja kuskailin niiitä koko kevään ja alkukesän aamulla vanhaan pikkuiseen kasvihuoneeseen karaistumaan, ja taas illalla lämpimään varastoon mahdollisilta hallaöiltä suojaan. Paitsi yhtenä yönä... Selkeät suunnitelmat oli päässäni siitä, mihin ne uudessa kasvihuoneessa sijoitetaan ja ...