Naapurivisa

Aina välillä joku sanoo tai viestittää, että vitsi, miten kiva olisi asua siinä teidän lähellä! Että niin kivalta vaikuttaa elämä täällä, ja näkisi eläimiä ja maalaiselämää. Annan tässä sulle nyt vaihtoehtoja! Mikä näistä naapureista tahtoisit olla:

Naapuri A asuu lähimpänä meitä kauniissa hirsitalossaan, ihan lehmien talvi- ja vasikoimislaitumen takana. Muutama vuosi sitten tuli viesti, että voisitko tulla hakemaan lehmän pois takapihalta, koska lapsi ei muuten uskalla lähteä ulkoilemaan. Minähän menin. Laitumen nurkasta oli sujahtanut nätisti naapurin puolelle meidän Alma, joka ei ikinä karkaa. No nyt oli karannut. Kyläreissulla oli alkanut sarvien taustaa kovasti kutittamaan, ja Alma oli raapinut päätään koko monen sadan kilon kroppansa voimin naapurin mataliin pihavaloihin sillä seurauksella, että yksi niistä oli ihan tuhannen palasina, täysin käyttökelvoton, täysin hajonnut. Alman jälkeen pihalta on haettu myös sonneja. Ja pieniä vasikoita, jotka hölmöinä kierähtävät aidan alta väärälle puolelle, ja sitten haahuilevat paniikissa ties minne. Sinne keksi karkailla myös yksi kolmen nuoren neitokaisen porukka joka ikinen päivä parin kuukauden ajan siihen asti, että teurasauto heidät vei pois. Ja ihan tällä viikolla oli aita pistetty täysin matalaksi, ja käyty ihan isommalla porukalla tarkastamassa naapureiden vointi. Onneksi talvella ei kiehdo pidemmät karkureissut, vaan kotiin oltiin tultu nopealla aikataululla ja itsenäisesti. Pistin viestiä, että ilmoita tuhojen laajuus. So far sogood; mitään ei ole kuulunut....Koirilla on myös hurja himo käydä tässä naapurissa aina, kun minä poistun kotoa ja joku meidän perheestä tekee sen virheen, että päästää ne vapaana ulos. A:lla on riistakamera pihalla, ja aina kun WA kilahtaa ja A:n nimi näkyy ruudussa, on ensimmäinen ajatukseni, että kuka hemmetti tällä kertaa?!?!? Naapuri A:t saivat myös varsinaisen kasteen ranchin vieressä asumiseen, kun olivat juuri muuttaneet tänne ja viettivät saunailtaa ulkona ystäviensä kanssa. Irlantilainen tästä tietämättömänä päätti lähteä levittämään lehmien heinähäkin alustaa pellolle. Se on mukavasti muhinut seos puolimaatunutta ja mädäntynyttä heinää, sontaa ja virtsaa. Paskanhaju ei riitä kuvaamaan sitä löyhkää, joka leijaili kilometrin säteellä viikon ajan levityksestä, saati siinä levityksen yhteydessä, tuulettomana kevätiltana. Kun tajusimme, että siinä meni todennäköisesti saunailta melkolailla pyllylleen, ja ensi vaikutelma meistä naapureina oli että WTF, niin vein heille kyllä viinipullon lepytyslahjaksi...Oli kuulemma ikimuistoinen ilta!

Alma kaikessa kauneudessaan

Naapuri B on kesämökki toisen laitumen takana. Tällä laitumella asusteli monta vuotta nuorten sonnien lauma, jonka kolme jäsentä oppivat mestarikarkureiksi. Vaikka laidun olisi pursunnut ruokaa, vettä, kavereita ja mitä vaan, ei se riittänyt, kun aidan takana oli kokonaan uusi maailma: Naapurien piha! Eräänä kauniina kesäiltana kävin taas tapani mukaan tarkistamassa herrojen tilanteen, ja tajusin, että läpi aidasta oli mennä paukautettu, vaikka siinä oli jo sähköä niin, että pienemmät sonnit olisivat pyörtyneet sitä koskiessaan. Hain rehuämpärin ja lähdin huhuilemaan jätkiä. Mökin pihassa yksi makoili tyytyväisenä ja kaksi laidunsivat illasta nauttien. Nautinto sen sijaan oli kaukana mökkiläisiltä, jotka  peloissaan ja jo vähän kylmissäänkin pelkät pyyheet päällä olivat jääneet jumiin pihasaunaan, kun jätkien läsnäolo pihamaalla esti pääsyn mökkiin... 

SE saunamökki

Naapuri C asuu rintamamiestalossa muutaman sadan metrin päässä. Heidän kirouksensa oli vanhojen sonnien lauma, joka asusteli pellolla talon pohjoispuolella. Välissä oli Naapuri D:n pelto, mutta sepä ei mitään estänyt, kun kolmen kopla jälleen kerran päätti ottaa vaellushommat haltuunsa. Läpi pellon, läpi naapurin C:n savusaunan pihan ja kotiin. Mihin vuorokauden aikaan tahansa, mutta säännöllisesti pari kertaa viikkoon ja aina kaatosateella. Neljä lankaa kolmen sijaan ei tuntunut missään, kun yhtäkkiä maailma olikin liikaa, ja kotipihaan oli päästävä! Naapuri C on kunnostautunut myös vasikointiapuna. Hän seisoi kaatosateessa kiikaroimassa vasikoinnin kulkua, kun itse vaapuin tajunnan rajamailla keuhkokuumeessa. Savolaisella murteella rauhallisesti hän vaan totesi, että kyllä tämä tästä hoituu ja minä seurasin kuumehoureissani kiehtoutuneena ,miten vesipisarat tippuivat hänen sydvestinsä reunasta saviseen peltoon.

Naapuri D asuu sen verran kauempana, että hänen kotinsa, kaunis puutarhansa ja oma elämänsä on ollut eläimiltä ja meiltä muutenkin suht turvassa. Harmillista vaan, että hänen peltojaan on meidän peltojen naapurina. Ei riitä kerta eikä kaksi, kun kauramaalla on käyty testaamaassa vuoden sadon maku. Perunasänget on sotkettu, ja sarvia kutiteltu ihan voimalla perunanvarsiin. Hän on myös joutunut kiskomaan minut ja autoni ojasta. Ja traktorin mudasta. Ja auttanut saamaan koko lehmälauman takaisin laitumelle, kun joku oli kiusallaan avannut laitumen portit, Irlantilainen oli Irlannissa ja minä yksin paniikissa kotona. Ja hänelle soitan aina, jos tarvitsee tietää, mistä löytyy jonkun koneen varaosa tai osaava korjaaja.

Naapuri E on tällä hetkellä tyhjillään. Siinä asui muutaman vuoden vuokralla aikamoisen sairas pappa. Hänen pihaansa unohdin Nuorimman Luomulapsen.  Hän sai myöskin sonnit säännölliset kylään, ja koska hän ei kyennyt liikkumaan nopeasti, otti hän erilaisen lähestymistavan asiaan, ja alkoi viedä laitumen aidan taakse pojille makupaloja. Pikku hiljaa pojat söivät jo kädestä ja tunnistivat papparaisen. Strategiana oli, että jos ne tulevat pihaan, ja hän on hitaana siellä seassa, ne tuntevat hänet ja tilanteessa ei ole mitään draaman aineksia tarjolla.

Kaikki naapurit ovat saaneet tuta myös koirat. Ne seuraavat joka päivä, joka säässä, joka askeleella minua, valtavan rakastava ja ihaileva katse silmissään. Paitsi jos näkevät jonkun vieraan ihmisen, silloin katoaa kuulo ja rakkaus. Vieraat ihmiset ovat ihania! Parhaita!! Ja appenzellimäiseen tapaan riemu pitää ilmaista hyppimällä holtittomasti, korkealle ja kovaa. Ja ihan sama, onko tassuissa kuraa tai paskaa, hiekkaa tai tomua, komentaako emäntä vai ei, päin mennään koko 25-kiloisen kropan voimin. 

JA entä sitten me ihmiset?!?! Kaksikielistä kiroilua kuuluu kivasti keväisin ja kesäisin, kun koneet ei toimi, tai mansikkamuovi loppuu viimeisen rivin puolivälissä, tai kun joku karkaa tai kun vaan väsyttää ja ärsyttää kaikki. Lapset seikkailevat milloin missäkin, pienempinä vielä aina nakuina -oli vuodenaika mikä tahansa. Ainoa, kenestä ei ole naapureille riesaa on Viiru-kissa. Viiru pysyy kotona, komentaa koiria, hoitaa tonttinsa hiirikissana ja talvella nukkuu 22 tuntia päivässä Keskimmäisen Luomulapsen sängyssä. 

Minkä valitset?? Kauanko kestäisit?? Kuinka paljon inhoaisit hippiperhettä??

Lopuksi vielä kiitos teille, jotka viestejä laitoitte koskien kysymystäni siitä, että mistä haluaisitte lukea. Yksi tahtoi enemmän ekojuttuja, toinen ei tarvitsisi niitä enää yhtään. Muutama tahtoo ihan arkipäiväisiä tarinoita perhe-elämästä ja farmilta. Yksi enemmän mun ajatuksiani elämästä (!!!Nehän on ihan sekopäisiä!!!) ja yksi rentoutusohjaajahöpinää. Lopputulema; samaa sillisalattia tulee kuin aina ennenkin!