Happy HippieLife

Docventuresin Riku Rantala kirjoitti jokin aika sitten HS:n kolumnissaan retkeilystä, ja sieltä silmään pisti termi mikroretkeily. Hieno termi mitä ekologisimmalle ja hauskimmalle jutulle, eli ihan lähiseudulla seikkailulle. Rikun ja monen muunkin kohdalla on kaukomaiden viidakot ja valkohiekkaiset rannat tulleet tutummiksi kuin lähiseudun laavut ja rantakaislikot, vaikka kun mielensä asettaa seikkailumoodiin, ei tarvitse lähteä juuri takapihaa pidemmälle. No OK; ei ehkä kaikki ole ihan niin onnekkaita, jos oman talon takana aukeaa seuraavan talon betonipiha ja sitä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu samanlaisena pihojen mosaiikkina, mutta Suomessa ne eivät onneksi ihan määrättömän pitkälle kuitenkaan jatku, vaan jossain kohtaa aukeaa metsä tai pelto tai joku kreisi pusikko. Me harrastamme perheen kesken tai usein vain äiti-poika -kombinaatiolla mikroretkeilyä todella paljon. Lapset saattavat ehdottaa - yleensä aina hetkellä, jolloin mulla on miljoona muuta asiaa tekemistä vailla valmiina- ett...

... on tutkimusten mukaan marraskuu suomalaisten mielestä. Jotain on kuitenkin päässäni napsahtanut eri asentoon, koska mitä pahaa tässä on? Harmaata on. Sataa. On märkää. NIIN KUULUUKIN OLLA! Ainakin täällä lounaisessa Suomessa, jossa talvi tulee vasta talvikuukausina - jos tulee. Lokakuussa jotkut jo radiossa kovasti toivoivat lunta, vaikka takana oli justiinsa vuosituhannen hurmaavin syyskuu, jolloin ei syysmyrkyt juurikaan riepotelleet, vaan keli oli päivästä toiseen kerta kaikkiaan ihana. Edes lokakuu ei ollut nimensä veroinen -lokainen tai ankea. Lokakuu oli kuiva ja mukavan syksyinen. Nyt marraskuu saa olla harmaa ja pimeä, ihan koko syksyn edestä! Luonto siirtyy lepoon, ja me ihmiset vaan olemme niin luonnosta vieroittuneita, että painamme niska limassa töitä, hämäämme aivojamme kirkasvalolamppuilla ja kännykän sinisellä valolla, stressaamme tulevasta joulusta ja ensi kesän lomista ja 10 vuoden päästä olevista häistä tai tasakympeistä tai mistä vaan. Mitä jos uppoutuisi tähän h...