Minimaalinen mikroretkeilyopas

Docventuresin Riku Rantala kirjoitti jokin aika sitten HS:n kolumnissaan retkeilystä, ja sieltä silmään pisti termi mikroretkeily. Hieno termi mitä ekologisimmalle ja hauskimmalle jutulle, eli ihan lähiseudulla seikkailulle. Rikun ja monen muunkin kohdalla on kaukomaiden viidakot ja valkohiekkaiset rannat tulleet tutummiksi kuin lähiseudun laavut ja rantakaislikot, vaikka kun mielensä asettaa seikkailumoodiin, ei tarvitse lähteä juuri takapihaa pidemmälle. No OK; ei ehkä kaikki ole ihan niin onnekkaita, jos oman talon takana aukeaa seuraavan talon betonipiha ja sitä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu samanlaisena pihojen mosaiikkina, mutta Suomessa ne eivät onneksi ihan määrättömän pitkälle kuitenkaan jatku, vaan jossain kohtaa aukeaa metsä tai pelto tai joku kreisi pusikko.

Me harrastamme perheen kesken tai usein vain äiti-poika -kombinaatiolla mikroretkeilyä todella paljon. Lapset saattavat ehdottaa - yleensä aina hetkellä, jolloin mulla on miljoona muuta asiaa tekemistä vailla valmiina- että lähdetäänkö eväsretkelle lähimetsään tai vaikka kauemmaksikin? Yleensä jätän ne miljoona muuta asiaa, koska jotenkin viime aikoina on konkretisoitunut se, että ei ne kauaa enää mua pyydä eväsretkelle. Tämä havainto saa aina kyyneleet nousemaan silmiini ja palan kurkkuun ja lapset kauhistumaan, että ei sun pakko ole lähteä, jos se ihan itkun paikka on. Siinä sitten nopeasti pitää ryhtyä selittelemään, että nämä ovat onnen kyyneleitä, koska eväsretki on just tähän hetkeen paras idea ikinä!

Muutamia juttuja, jotka helpottavat pikkasen takapihaa kauemmas suuntautuvaa mikroretkeilyä (ja ovat hyviä myös pidemmille reissuille):

- laadukkaat termospullot. Maksavat hiukan enemmän, mutta pitävät juoman lämpimänä ja sisällään, eivätkä vuoda repun tai rinkan pohjalle. Monikkona siksi, että lapset yleensä tahtovat kaakaota, minä tekaisen oman yrttiteen toiseen (ja pistän joukkoon valtavasti hunajaa). 

- pidempikestoiselle reissulle tai talviretkeilylle trangia tai mikä vaan retkikeitin. Ihana saada lämmintä ruokaa, jos retkikohteessa ei ole tulipaikkaa, eikä kohde ole omalla maalla, ja näin ollen nuotion teko ei onnistu.

- EVÄÄT!! Lapsiperheille vinkki: opeta lapset tekemään omat eväänsä, niin pääset itse vähemmällä tulevaisuudessa. Nykyisin vaan sanon, no pakatkaa eväät ja tavarat, niin mennään, JA HOMMA HOITUU! Lapsilla ykkösenä on tietty kaakaon lisäksi makkara. Vege-äiti ei ole mistään vegemakkaroista innostunut, joten minä teen yleensä itselleni klassisesti eväsleipiä. Lämpimiksi ruuiksi helppoja kevyitä kantaa ovat valmiit puurot, nuudelit ja pastapotit (ne epäekologiset yksittäispakatut....!! Kehittelen helppoa omaa versiota tälle). Ja vettä pitäisi muistaa juoda, vaikkei matka olisi pitkä, mutta tulee muuten touhuiltua.

- hyvät kengät. Vedenpitävät, sisään ajetut, mukavat jalassa. Ihan must tai pienempikin kävelymatka muuttuu nopeasti kurjaksi. Ostin aikaa sitten sikamaisen kalliit Meindlin vaelluskengät. Ne olivat niin mahdottoman hyvät jalassa, että päädyin pitämään niitä myös tässä ranchillä töissä. VIRHE!! Ne upposivat mutaan ja sontaan, eivät ehtineet kuivua kunnolla käytön välissä, jotta niihin olisi saanut suojaavaa vahaa päälle. Lopputulos oli, että niistä irtosi pohjat, joita ei suutari saanut korjattua enää. Niihin tuli myös halkeamat varpaiden taitoskohtaan, kun mansikkapellolla kyykki varpaat kippurassa tuntitolkulla. Paljon niitä tuli käytettyä, mutta nyt pitäisin ne pelkästään vaelluskenkinä, jos voisin mennä ajassa taakse päin. Ostin sitten halvat Haltit Prismasta, kun tuli työreissu, jossa siistimpi retkipukeutuminen oli suotavaa. VIRHE NRO 2! Halvalla harvoin saa hyvää, ja ei saanut nytkään. Hiostavat jalkoja. Heti irtosi yksi hakanen ja myös pinta on jo nyt muutaman kuukauden käytön jälkeen kärsinyt. Reklamaatiota olen tekemässä, mutta aina se unohtuu....

- Tulitikut tai tulukset. Aina mukaan!!! Ja järjenkäyttö tulen tekemisessä: minne ja milloin on suotavaa pohtia joka kerta.

- Istuinalustat. Vaikka nämä ovat muovipohjaista materiaalia, meillä on samat alustat olleet käytössä pian 10 vuotta. Niitä kysellään usein myös koulun retkille mukaan ja päiväkodissa niitä tarvittiin kerran viikossa metsämörripäivänä. Ei siis ollenkaan huono hankinta ja paljon mukavampi istuskella nuotiolla, kun pylly pysyy lämpimänä ja kuivana.

- kerrospukeutuminen. Meidän lapset ovat jo niin isoja, että kävelemme suhteellisen reippaaseen tahtiin. Kiipeilemme kiville ja hypimme korkeushyppyjä kaatuneiden puiden yli. Hiki siinä tulee! Suuri suositus merinovillavaatteille alimmaiseksi kerrokseksi. Aluspaita ja kalsarit kun on merinovillaa, ei hiki jäähdy inhottavaksi kylmäksi kerrokseksi iholle, vaan siirtyy pois.  Merinovillavaatteet myös puhdistuvat hyvin ihan tuulettamalla, joten pyykkivuorikin pitää niistä. Tuulettomina päivinä pistän nyt pakkasellakin merinovillaisen aluspaidan päälle vain paksun 25 vuotta vanhan villapaidan. Tuulisella säällä talvella vedän aluspaidan päälle toppatakin. Nuotiolla kuitenkin tarvitaan lämmin taukotakki, ehkä lisävillaakin päälle, sillä kun vauhti hiipuu, viileys hiipii iholle merinosta huolimatta.  Tauolle varaan sitten joko sen villapaidan lisäkerrokseksi tai vedän toppiksen villapaitojen päälle.  Lapsiperheessä varasukat ja -hanskat eivät ole mikään huono idea, sillä ei ole kerta eikä kaksi, kun jonkun jalka on molskahtanut ojaan tai mereen, kun ihan vähän vaan ollaan eletty pelottomasti reunalla, ja joojooemmäputoo on edeltänyt molskahdusta.

- turvallisuudesta huolehtivainen lisäisi tähän, että kartta ja kompassi, mutta arvatkaas hippiperheen turvallisuusstandardit...? Ei ole näkynyt kumpaakaan! Pidemmille ja tuntemattomammille reissuille sitten. Jos muistetaan...

Näillä pääsee hyvin retkeilyn alkuun. Kaikkea ei tarvitse eikä kannata ostaa itse. Partioaitta lainaa 365-kulbin jäsenille aika mukavaa settiä varusteita. Joidenkin isompien kaupunkien kirjastoista saa välineitä lainaan, samoin somea ja tuttavapiiriä kannattaa hyödyntää. Jos  (ja kun....) innostuu, voi hiljalleen kartuttaa omaa retkivälinevarastoaan omiin tarpeisiin sopivaksi. Mukava on, kun voi lähteä retkelle tai roadtripille ihan suurimpia suunnittelematta, retkeilyolon iskiessä.