Happy HippieLife

Mä kerron teille nyt yhden päivän kulun elämästäni. Ei mitään zero wastea eikä ekologista, vaan yksi päivä. Tämä kaikki tapahtui maanantaina, ja tämä on ihan normisettiä, ja  tavallista elämää meillä, kun ei vaan onnistu sellainen seesteinen ja rauhallinen ja organisoitu ja aikuinen elämä näemmä millään. Tein etäpäivää kotona, ja katselin kateuden vallassa, miten naapuritalojen isännät painelivat metsätöihin traktoreillaan, kun itse olin juuttunut pers puutuneena työläppärin eteen kiinni. Niin kovasti teki mieli jättää kone ja palkkatyöt sikseen, ja lähteä talviaurinkoon raivailemaan taimikkoa tai siistimään ojan pientareita, mutta ei; siinä olin semisti kyrsiintyneenä (under statement…)   nenä läppärin ruudussa tekemässä jotain, josta maksetaan palkkaa. Nuupahtaneesta mielentilastani minut herätti klo 8.45 työkännykän kalenterimuistutus: ”Nuorin Luomulapsi, hammaslääkäri. In 15 minutes!” SIIS VATTÖFAK?!?!? Olen niin tottunut Rauman kaupungin tarjoamaan tekstiviestimuistutuspalve

Hupsista vaan, kun jäi loman tuiskeessa ja myrskyissä ja sähkö- ja aivokatkoksissa viikon 4 ostolakkopäivityskin tekemättä. Eipä siinä tietysti mitään sen kummallisempaa päivittämistä ole, koska hyvin se sujui tavaran suhteen. Ei mitään mielitekoja, eikä tarpeita, kun vielä kotoa löytyy kaikki mahdollinen käyttötavara, ja hyvin pystyn kaikki muut ostohaluni hillitsemään. Eipä niitä edes oikeastaan ole, kun uusien vaatteiden ostolakko toimi hyvänä esikouluna tälle. Nyt ei tee mieli edes koluta kirppareilta mitään; aivoihin on viimeinkin iskostunut jälki siitä, että minulla on todellakin kaikki tavara, mitä tarvitsen (no OKOKOKOK; se kasvihuone!!), ja on turha alkaa mainosten ja markkinoinnin vyöryjen mukaan himoita. Ei toimi! Kauan aivot ovat jaksaneet koittaa muuta väittää, mutta sitkeys saa uppiniskaisemmatkin aivosolut uskomaan.  Se, mikä meni totaalisesti persiilleen ihanan minilyhyen (talvi)loman aikana on herkkujen syönti. Omalla kohdallani sipsit, lasten kohdalla sipsien l

Lapsilla on hiihtoloma.  Ei kuullosta oikealta... Lapsilla on talviloma. Ei kuullosta oikealta.... Lapsilla on loma. Joten minäkin otin muutaman päivän palkatonta. Meille tuli myös pari ihan huippua lainalasta. Heidän piti olla vain yhden yön, mutta he ovatkin jo toisenkin yön, eikä kukaan tiedä, vaikka olisivat kolmannenkin yön. Ehkä he jopa nukkuvat suoraan kolmanteen yöhön, sillä tämä päivä koostui kolmen tunnin sateessa tehdystä metsävaelluksesta/majanrakennuksesta/puroon puljaamisesta. Futiksesta, koriksesta, mailapeleistä. Paljosta ruuasta (I H A N A A, kun pöydässä on viisi lasta, jotka syövät kiitoksen kera KAIKEN ruuan jota eteen tuodaan. Siitä tulee niin hyvä olo!!), yösaunasta ja uinnista hyytävässä järvessä. Iltapalasta klo 23.22. Yöstä viidestään ilman aikuisia omassa tilassa. "Tää on ollut ihan PARAS PÄIVÄ!" Niin mustakin! <3

Sain viestiä, joissa toivottiin aiemmassa tekstissä vilahtaneiden terveellisten kakkapalleroiden reseptiä. Ja tässä se tulee! Mä olen siis aivan järjetön sokeriaddikti. Niin addikti, että jos sorrun sokerisiin leivoksiin tai karkkiin, homma karkaa HETI hanskasta ja pahasti. Siis niin pahasti, että olen ralleillut 21.55 kauheaa vauhtia klo 22 sulkeutuvaan lähikauppaan 7 km päähän ihan vaan ostaakseni lakupussin ja suklaalevyn, ja korkannut ne jo parkkipaikalla. Enkä siis vain kerran, vaan USEIN! Tai ryövännyt lasten karkit kaapista, AHMINUT ne seisaallani kaapin vieressä ja miettinyt ostavani seuraavana päivänä korvaavan pussin ja sitten syönyt senkin. No olen ihan alipainon rajamailla, joten tosi moni kuittaa tämän sillä, että "no on sulla varaakin syödä!" Mutta kun se ei ole se juttu! Varsinkin karkit on täynnä niin paljon kaikkea shittiä lisäainetta ja muuta paskaa, että kroppani ei kestä sitä. AINA ja poikkeuksetta on tuollaisen ahmintasession jälkeen yö mennyt

Noniin; tekstiähän pukkaa ihan solkenaan ja koko ajan tekee mieli kirjoittaa jotain! Viikko taas mennyt ostolakkoa. Keskimmäinen Luomulapsi vähän kyseli jääkiekkokypärään silmikkoa, mutta koska seuraava luistelukerta saattaa olla vuonna 2021, sanoin, että nyt ei kuule valitettavasti onnistu! Tytöt eivät ole edes kyselleet mitään, mutta keskiviikkona piti kaksi numerolla 18 varustettua säbä-paitaa ostaa Keskimmäiselle Luomulapselle. Hän oli niistä niin onnellinen. Toinen on treenipaita ja toinen pelipaita, ja "siinä on hei mun sukunimikin!!!!". Eli semmoiset tavarat päätyivät taloon. Plus Irlantilainen näytti tulevan jonkun vaatepussin kanssa kotiin, mutta ne ovat hänelle itselleen, ja hän ei tämmöisistä ostolakoista piittaa mitään, ja se on ihan ok se! Yhden asian olen jättänyt käsittelemättä tämän ostolakon tiimoilta vallan kokonansa, ja sehän on palveluiden ostaminen.  Suomen ympäristökeskuksen mukaan "ympäristöongelmat aiheutuvat pääasiassa kulutuksesta ja kulut

Keskimmäinen Luomulapsi on jostain kehittänyt itselleen mieltymyksen kaikenlaiseen designer -kamaan. Hän piirtelee logoja ja googlailee hintoja, kyselee, mitä kaikkia merkkejä tiedän, ja mikä on paras. Minähän en mitään tiedä, ja mieli tekisi sanoa, että samaa riistopaskaa nekin kaikki ovat, kuin halvemmatkin vaatteet, mutta en viitsi, kun toinen on niin selvästi täydellisen innostunut asiastaan. Tyyppi mietiskelee, että kun hän on tulevaisuudessa menestynyt liikemies (minkä alan; se ei ole vielä ihan täysin tiedossa, mut hei; businessmies!) ja tietysti sen myötä miljonääri, hän ostaa minulle ihan koko closetin täyteen mekkoja ja niitä high heelssejä. Siihen sitten sanoin, että äippä on kyllä enemmän villapaita- ja tennarinaisia, joka ei uusista vaatteista välitä, että mennään mielummin vaikka yhdessä Norjaan. Siitäkös Tuleva Miljonääri innostui! Eilen illalla Keskimmäinen Luomulapsonen kuitenkin toi lempikalsarinsa eteeni hyvin huolestunut ilme kasvoillaan.  Ne ovat entisen hoitotäd

On yksi juttu, joka tekee mut supertyytyväiseksi, ja se on se, kun S-marketin laatikosta löytyy HäVi-pusseja! Täydellinen onnistumisen ilo, joka tietysti on vain sattuman sanelema päätyminen hevi-osastolle sopivaan aikaan, ennen kuin kukaan muu on ennättänyt napata pussukoita sinisestä laatikosta. Viimeisin onnistumisen hetki oli pari viikkoa sitten, kun HäVi-laatikossa oli neljä kipaletta romanesco-kaaleja 50 sentillä. Ja toinen pussukka, jossa oli ruukkusalaatteja ja -yrttejä kauhea kasa samaisella 50 sentillä. On se komeaa saada monen päivän vegeruuat eurolla! Samaan aikaan kun muun perheen ruuaksi tarkoitettu omien eläinten sisäpaisti hautui uunissa, keksin päästäni itselleni romanesco-keiton.  Mistään ei tule mitään ilman sipulia ja valkosipulia sekä tietty muutamaa perunaa (Mikäköhän vajaus on, kun tekee koko ajan perunaa mieli? Ei vain sipsien muodossa vaan ihan kaikkea perunaa. Ei; en ole raskaana!). Sitten kaalit, pähkinät paljon luomusitruunamehua -ja kuorta ja ma