Ostolakko 2020 - viikko 3



Noniin; tekstiähän pukkaa ihan solkenaan ja koko ajan tekee mieli kirjoittaa jotain! Viikko taas mennyt ostolakkoa. Keskimmäinen Luomulapsi vähän kyseli jääkiekkokypärään silmikkoa, mutta koska seuraava luistelukerta saattaa olla vuonna 2021, sanoin, että nyt ei kuule valitettavasti onnistu! Tytöt eivät ole edes kyselleet mitään, mutta keskiviikkona piti kaksi numerolla 18 varustettua säbä-paitaa ostaa Keskimmäiselle Luomulapselle. Hän oli niistä niin onnellinen. Toinen on treenipaita ja toinen pelipaita, ja "siinä on hei mun sukunimikin!!!!". Eli semmoiset tavarat päätyivät taloon. Plus Irlantilainen näytti tulevan jonkun vaatepussin kanssa kotiin, mutta ne ovat hänelle itselleen, ja hän ei tämmöisistä ostolakoista piittaa mitään, ja se on ihan ok se!

Yhden asian olen jättänyt käsittelemättä tämän ostolakon tiimoilta vallan kokonansa, ja sehän on palveluiden ostaminen. Suomen ympäristökeskuksen mukaan "ympäristöongelmat aiheutuvat pääasiassa kulutuksesta ja kulutettavien tuotteiden ja palvelujen tuotannosta. Haitallisia päästöjä, maankäytön paineita ja jätteiden määrää onkin vähennettävä ja luonnonvarojen käyttöä muutettava ekotehokkaaksi – vähemmästä on tuotettava enemmän" . Eli palveluista ei jää mitään varsinaisesti "käteen", mutta palvelujen tuottaminen kuluttaa ihan yhtä lailla ympäristöä kuin se, että minulle siitä joku Kiina-roska käteen jäisi.




Lähdin mielessäni listaamaan yleisesti käyttämiäni palveluita, tällä viikolla näistä en ole käyttänyt muuta kuin ensimmäistä eli ruokakauppaa.  Ruokakauppa on tietysti must, ja siitä ei kokonaan voi luopua, vaikka aika hyvin ilman kesäkuukausina pärjää. 

Heti jäin valheesta kiinni, sillä olenhan känyt ihan kivastikin tällä viikolla toisessakin palvelussa, joka tuo valtaisasti hyvää oloa, ja se on crossfit -sali.  Ei mikään ekologisin eikä halvin harrastus, mutta vitsit miten tärkeää se on henkiselle hyvinvoinnilleni fyysisen lisäksi! Fyysisen puolen saisin varmasti hoidettua kotonakin ja lenkkeilemällä susien seassa pilkkopimeässä, mutta ei se ole ollenkaan sama.. Crossfiitissä on niin vahvasti läsnä myös sosiaalinen ja yhteisöllisen tekemisen puoli, että sille lasken aikamoisen lisäarvon, koska sieltä lähtee aina mieli keventyneenä ja ilahtuneena, vaikka itse treeni olisi mennyt perseelleen (tai perseeseen, mikä on parempi vaihtoehto näistä kahdesta), niin aina siellä on tullut juteltua vanhojen tuttujen tai uusien tuttavuuksien kanssa, naureskeltua ja vähän joskus paranneltua maailmaakin. Puolustelen harrastustani myös sillä, että nykyään ajoitan käyntini niin, että samalla kuskaan lapset harrastuksiin. Esim. maanantaina autossa on Keskimmäinen Luomulapsi ja säbä-treenit, Vanhin Luomulapsi ja futistreenit ja nappaan matkalta vielä yhden vieraan typyn futistreeneihin. Eli samalla kyydillä hoidetaan maanantaisin neljät treenit, keskiviikkoisin ja torstaisin ja perjantaisin kolmet, tosin en onneksi noin paljon joka viikko joudu kuskaamaan, koska tyttöjen futiksessa on kyytivuorossa aina välillä toinenkin perhe.Tuo on jo hyvä suoritus mielestäni, tai ainakin uskottelen itselleni vahvasti niin! Eli crossfitistä en luovu, ellei ole IHAN pakko! 




Kampaajalla olen käynyt n. kerran vuodessa ennen kuin mansikka- ja rahapulastressi vei hiukseni ja leikkasin ne. Sitten kävin vuoden verran kolmen kuukauden välein hiuksia trimmailemassa, kunnes iski viiden kuukauden tauti. Sinä aikana oli aivan sama, millaiset hiukset päässäni oli, vai oliko ollenkaan kun ei se pääkään tuntunut aina paikoillaan olevan, mutta siellä ne kasvoivat, ja nyt en taas ole kampaajaa käynneilläni vaivannut. Jostain elämä on päättänyt kasvatella kutrieni joukkoon harmaita hiuksia, ja niitä välillä tekisi mieli peittää. Nyt  kahden työn loukossa ja lasten ûber-kuskin toimen ollessa kolmas hommani, ei tuohonkaan hommaan ole sopivaa aikaa löytynyt, eikä perslihaksissa ole haluja istua yhtään enempää kuin työn vaatima pönötys. Joten olkoon! Kaapissa on maannut ties kuinka ja kauan joku henna-purkki. Ehkä isken keski-ikäisen naisen punaiset hiukset päähäni, ja sillä sitten mennään. Tai ehkä annan harmaiden pikkuhiljaa täyttää pääni. Ei kai siinäkään mitään. Vähän ahdistaa tuo ajatus, mutta jos katsoisi peiliin vielä vähemmän kuin nykyisin, niin ei haittaisi sitten sekään. Ja kasvakoot rauhassa taas pitkiksi. Mun on ollut lettiä ikävä!




Kosmetologit, jalka-, käsi- ja kaikki muut hoidot, sokeroinnit, vahaukset jamitänäitänytonkaan ovat itselleni aivan vierasta hommaa...  Se ehkä näkyy päällekin päin, mutta jostain syystä se ei taas haittaa ollenkaan olotilaani, vaikka turhamaisuus harmaisiin hiuksiin yltääkin. 

Hierojalla käyn muutaman kerran vuodessa. Useamminkin voisi käydä, varsinkin mansikka-aikaan, kun kroppa on kuin satavuotiaalla.




Matkailu. Kolme vuotta. Mun edellisestä lomastani ON KOLME VUOTTA!!! Ei ihme, että pää napsuu ja stressiä pukkaa, vaikka kuinka hengittelen ja meditoin. Nyt sitten tämä helvetin pelasta pankkitilisi -työprojekti tekee lomailusta entistä hankalampaa. Kevättöiden ja mansikka-ajan ajattelu ahdistaa jo valmiiksi; niihin on otettava palkatonta niin paljon kuin saan, ja niihin palaa myös kaikki pekkaset ja palkalliset lomat. Eli neljäs vuosi ilman lomaa on pian todellisuutta. Eihän farmilla talvella paljon ole pakollisia töitä,mutta VASTUU ja läsnäolo on 24/7/365, ellei lähde pois, ja mun luonteellani se vastuu painaa harteilla koko hereilläoloajan. Enkä ole päässyt pois lähtemään, koska koko perheen lähteminen tarkoittaa sitä, että joku pitäisi saada hoitamaan farmi ja lemmikit lehmien lisäksi, ja se ei käy ihan helposti. Raha on myös ollut ongelma viimeiset kaksi vuotta, sitten sairastuin, ja sitten alkoikin tämä palkkatyö kaiken muun päälle. Joululomalla käväisimme yhden yön kylpylässä luomulasten kanssa, Irlantilainen jäi kotolaiseksi. Oli ihan hiton kivaa ja ihan hiton epäekologista, mutta jo siinä huomasi sen, että kotoa kun lähtee, hermosto rauhoittuu, kun tietää, että Irlantilainen vahtii eläimet ja ruokkii ja kantaa vastuun, ja minä voin vaan olla, enkä sieltä kaukaa pysty asioihin mitenkään vaikuttamaan! Ei vastuuta taloudesta, tarkastuksista, eläimistä, laskuista, montuista tiellä, ei MISTÄÄN!!! Sitä mä kaipaisin, mutta sellaisiakaan palveluita en ole tässä vuoden sisään kuluttamassa. VALITETTAVASTI!! Eniten harmittaa se, että Irlantilaisen nuorempi veli menee naimisiin espanjalaisen tyttiksensä kanssa. Häät on Espanjassa, ja sinne olisin todellakin tahtonut mennä. Mutta se on mansikka-aikaan.... Mistä joku organisoimaan itsepoiminnat, poimimaan myyntimarjat, hoitamaan kastelun, hoitamaan lehmät, koirat, pupun ja Viiru-kissan ja avioerokanat, jotka toivottavasti silloin ovat jo täällä? NO EI VTTU MISTÄÄN! Anteeksi kirosana, just tällä hetkellä, kun sydän ei meinaa jaksaa stressiltä lyödä, menee tämä asia vähän tunteisiin, mutta olin valmis uhraamaan jopa lentolakkonikin häiden vuoksi. Not gonna happen. Irlantilainen ja lapset pääsevät onneksi TOISELLE lomalle vuoden sisään. Onneksi edes jotkut perheestä. Mä sitten joskus otan tämän takaisin. Jollei sydän pysähdy ennen sitä.




Ulkona käymme syömässä säännöllisen epäsäännöllisesti ja aikalailla harvoin. Se on ehkä myös "Tästä en luovu" -listalla. En suostu syömään mitään, minkä itse tekisin kotona paremmin (sulkee pois kaikki mahdolliset huoltoasemaruokalat, pussiaineksia käyttävät "ravintolat" jne), enkä todellakaan syö, enkä anna lasteni syödä mitään mättöpaskahamppareita mäkkäreistä tai heseistä. Irlantilainen vie lapset joskus salaa heseen. Sitten tulevat kotiin, ja lapsilla onkin taas nälkä.... Kertoo jotain "ruuan" ravintoarvoista! Mutta oikein HYVÄ ruoka jonkun muun laittamana (ja jonkun muun tehdessä tiskit!) on niiiiiiiin ihanaa, että ei sanotuksi saa. Tänään on Vanhimman Luomulapsen futisturnaus, ja sen jälkeen menemme koko perhe -vähän myöhässä, mutta sopii taas tämän katraan tapoihin- ystävänpäiväpizzalle. Raumalla on iiiiihana italialaisten miesten pitämä pizzeria, jossa pizzataikina on juureen tehty, pizzan päälle ei todellakaan laiteta ananasta eikä jauhelihaa ja jäätelökin on tehty jonkun Italian Mamman resptien mukaan, ja vitsi, että odotan niin kovasti!




Mitähän muuta sitten käytän...? No autohuollot, katsastus, kaikkia tuommoisia tylsiä, mutta pakollisia. Tai jos katsastusta ei hoida, saa peräänsä poliisit vilkut ja sireenit päällä. "Yhdelle tutulle" kävi niin. Ja se ei tajunnut, että ne poliisit oli SEN perässä, vaan ajoi vaan ihmeissään, että mitähän tämä nyt on. Kunnes kääntyi kotitielle, ja poliisit perään... Se oli noloa! Siis sen yhden tutun mielestä. Autoon ja farmiin liittyvät ostot on tosin pois mun haasteestani. Koska farmi on työpaikka, ja auto on työväline sekä farmin tapauksessa, että nyt tuon hiton palkkatyön vuoksi. Ilman sitä olisi aika haasteellista fillarin peräkärryllä kuljettaa monen sada kilon siemen- tai seleenisäkkejä. Tai kuskailla mansikkalaatikoita, jotka olisivat sitten lämmössä muussaantuneita päästessään kohteeseen. Tai fillaroida töihin ja takaisin se sata kilometriä päivässä.... Eli nou; se on ihan must have -juttu, vaikka vitsit, miten helppoa ja halpaa olisi elämä ilman sitä, jos asuisi kaupungissa!

Mun ei tuu muuta mieleen. Tuleeko sulla? Ja hei; jos joku ei huomannut, niin kuvilla ei ole TAASKAAN mitään tekemistä tekstin kanssa. Kesäihminen täällä vaan fiilisteli kesää pikkuisen hetken kuvia selaillessaan. Semmoista joskus vaan tapahtuu! Moro, ja myöhäiset ystävänpäivätoivotukset JUST SULLE! <3










Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailman helpoin kosteusvoide

Karva-asiaa

DIY Pyykkipulveri / DIY Washing powder