Happy HippieLife

Viime viikonloppuna paistoi aurinko niin ihanasti täällä lännessä, että kevät tuntui etenevän ihan valtavin harppauksin. Ensimmäiset narsissit aukesivat ja niitä pysähdyin ihastelemaan aina ohi kävellessäni. Koska tärkeintä on pysähtyminen ja läsnäolo. Muuten menee tämäkin kevät ohi ilman, että siitä jää mitään suurempaa muistikuvaa. Ja tahdon paljon muistikuvia onnellisista hetkistä omassa arjessa. Ne kantavat pitkälle. Koronaelämä on valunut omiin uomiinsa. Irlantilainen on tehnyt ihan järjettömän määrän töitä ja hän on kadonnut elämästämme lähes kokonaan.  Ihan välillä unohtuu, että sellainen mies elää taloudessamme. Hänestä on ollut ainoana elonmerkkeinä tasaisin väliajoin huuto "KIDS!!! MAKE SOME COFFEE PLEASE!!" , ja lautanen, jolta joku muu kuin minä tai lapset on ruokaa syönyt aivan eri aikoihin kuin minä ja lapset. Ylityötunteja on kertynyt niin paljon, ettei hän kuulemma kehtaa kaikkia edes laskuttaa. "WTF??!!!" oli tällä kertaa MUN reaktioni, mutta

Huhtikuun ensimmäinen puolikas on mennyt ihan mahtavasti ostolakon näkökulmasta. Kukaan ei ole ostanut mitään. Ei lapset omilla rahoillaan, eikä ole näyttänyt Irlantilainenkaan mitään tuovan kotiin, ja minä en ole yhtään mitään ostettavaa edes ajatellut. Paitsi ruokaa. Jörjettömät määrät ruokaa!  Suurin voitto oli kasvihuoneen muovi! Pääsiäispostauksessa asiaa jo fiilistelin, kun sain viimeinkin korjattua repsottaneen oven, ja ihan toisten roskalla. Toinen voitto oli, että pistin hyvän kiertämään ja kuskailin meidän vanhat rikkinäiset kesäkalusteiden päälliset paikalliseen koirahoitolaan. Ne on tuolla pian kaksi vuotta odottaneet jatkosijoituspaikkaa, kun ei oma luonto antanut periksi pistää niitä vaan roskiin. Kuinka hieno homma, että niille tulee vielä hyötykäyttöä, ja siitä tuli niin hyvä mieli! Yksi tappio tosin on; kun kerta aika paljon suren toisten yrittäjien kohtaloa, tilasin Crossfit -salin kannatushupparin. Se ei ole vielä tullut eikä maksettu, joten en sitä ostoexceli

Siinäpä tuli elettyä kevät, syksy ja talvi yhden pääsiäisviikonlopun aikana! Kauheasti kaikki odotimme pääsisäislomaa, vaikka näillä samoilla hoodeilla kaikki lomat menee, missä arkikin, oli STAY HOME-aika tai ei. Silti; ei töitä läppärin edessä, ei koulua, ei mitään pakkoa! Ihana pääsiäinen! Meillä ateisteilla on myös oma nais-Jeesuksemme täällä ranchilla; neitseellisesti sikeentynyt (siennyt?? Hitto, mikä sana!!) kevään lapsonen, jota kovasti ihailemme, koska nais-Jeesus lienee viimeinen täällä syntynyt vasikka. Oikeasti nimesimme neitokaisen Indyksi, koska äippä on Cindy ja I-kirjain on nimeämisessä vuorossa.  Indy on koko lauman lemmikki; se saa talloa isompien päältä, sen seikkailuja vahtii aina hurja määrä silmäpareja, ja Cindy löytää sille aina helposti lapsenvahdin, jos se itse tahtoo vähän omaa aikaa. Ihmislapset lepertelevät  sille, ja ruokapöydän vierestä on hieno seurata sen iltahepuleita, kun se juoksee ympäri laidunta järjettömällä vauhdilla, pieni karva

Suurtalouskokki täältä Kuljun mäen luomuetäkoulukeittiöstä terve vaan!! Kuljun mäen etäkoululaiset ovat syöneet valtavan hyvin viime aikoina. Niin hyvin, että täällä suurtalouskeittiössä ollaan ihmeissämme, että mitäs helevettiä niille taas syöttäisi, kun ylitöiksi menee joka päivä tämä kokkaamisen kanssa ja alkaa hiukan jo ideatkin olemaan vähissä. Ollaan nääs koitettu tässä tiukassa, rajoitetussa budjetissa vedellä pakastimet tyhjiksi, ja välttää ruokahävikkiä ja kaupassakäyntiä. No toiseksi viimeisin on ollut helppo, KOSKA MITÄÄN EI JÄÄ! MISTÄÄN RUUASTA ! IKINÄ! Aika paljon on keittoja, kun niin kuvitteltiin keittiön väen kanssa, että se armeijan soppatykillinen hernekeittoa tai lihakeittoa tai kalakeittoa tai kasviskeittoa tai tomaattikeittoa tai jauhelihakeittoa tuoreen leivän kanssa syötynä kestäisi ainakin pari päivää. Voitakin on annettu leivän päälle, ja joskus saa juustoa. Ei ole silti kestäneet keitot, vaan soppatykin pohja näkyy aina ihan liian nopeasti ja leipäkaapist

Kuvapäiväkirja eiliseltä päivältä, jolloin henkinen kanttini romahti hetkellisesti. Yöllä en saanut nukuttua, kun murehdin kaikkea mahdollista. Siis KAIKKEA alkaen omasta toimeentulosta ja jaksamisesta kiertäen ystävien murheiden kautta Sanna Marinin jaksamiseen! Ja sehän meni yöllä sitten siihen, että Irlantilainen kertoi olevansa kihloissa nuoren naiskollegansa kanssa, ja muuttavansa naisen ja tämän kolmen ihan pienen lapsen luokse. Lisäksi hän veisi tietysti meidän lapsemme myös mukanaan sinne, koska naisella on tosi iso talo. Kävin stalkkaamassa; talo oli tosi huonossa kunnossa, paljon remonttia vaativa ja pimeässä kuusikossa, pohjoisessa rinteessä. Synkkä. Ensin olin tosi surullinen, mutta sitten tajusin, että a) Irlantilaisen yöunet ovat taas seuraavaksi 10 vuodeksi katkolla, b) se ei ikinä kestä kuutta lasta JA remonttia samassa hötäkässä, joten näin ollen saisin pian lapset kotiin c) se ei ikinä kestäisi niin pimeää taloa JA kuutta lasta ja d) sen sormuskin oli todella ruma. Ka

Tiedätkö sen, että ihmismieli on outo? Tai ainakin tämä minun mieleni. Nääs nyt mulla on tosi huono omatunto tästä ostolakosta, koska pitäisi tukea paikallisia yrityksiä tässä vaikeassa tilanteessa ja näin ollen ostaa ja kuluttaa. Mutta kun en tarvitse mitään. Enkä halua mitään. En varsinkaan mitään turhaa, epäekologista tai maapalloa kuormittavaa! Oudosti olen tosi onnellinen huoleni keskellä siitä, että oikeasti luonto saa nyt hetken hengittää ja rauhoittua ihmisen järjettömältä kulutukselta ja vouhotukselta, Niin että huonolla omatunnolla mennään siis eteen päin ostolakkoa, ja maalikuus lopussa excel näyttää tältä: Helmikuu 1.12. Lahjakortti kimppa 40 12.2. Treenipaita säbä 18 Pelipaita säbä 18 27.2. Treenivaatteet futis Pallo-Iirot E-S (Pelipaita, treenipaita, pelitakki, treenihuppari) 135 27.2. Askartelukirja E-S 8 219 Maaliskuu 5.3. Ulkohousut