Pääsiäinen farmilla

Siinäpä tuli elettyä kevät, syksy ja talvi yhden pääsiäisviikonlopun aikana! Kauheasti kaikki odotimme pääsisäislomaa, vaikka näillä samoilla hoodeilla kaikki lomat menee, missä arkikin, oli STAY HOME-aika tai ei. Silti; ei töitä läppärin edessä, ei koulua, ei mitään pakkoa! Ihana pääsiäinen!

Meillä ateisteilla on myös oma nais-Jeesuksemme täällä ranchilla; neitseellisesti sikeentynyt (siennyt?? Hitto, mikä sana!!) kevään lapsonen, jota kovasti ihailemme, koska nais-Jeesus lienee viimeinen täällä syntynyt vasikka. Oikeasti nimesimme neitokaisen Indyksi, koska äippä on Cindy ja I-kirjain on nimeämisessä vuorossa. 

Indy on koko lauman lemmikki; se saa talloa isompien päältä, sen seikkailuja vahtii aina hurja määrä silmäpareja, ja Cindy löytää sille aina helposti lapsenvahdin, jos se itse tahtoo vähän omaa aikaa. Ihmislapset lepertelevät  sille, ja ruokapöydän vierestä on hieno seurata sen iltahepuleita, kun se juoksee ympäri laidunta järjettömällä vauhdilla, pieni karvainen häntä taakse sojottaen. Lehmät on tietty ruokitty, oli pyhä tai ei, ja kuivikettta levitelty katokseen ja metsikköön. Kivasti sitä olkea ja siementen kuoria kulkeutuu sitten aina villasukkiin juuttuneena sisällekin, että imuroidakin saa - oli mikä pyhä vaan ja pitäisi vaan olla ja kärsiä. NOT!

Mutta hei; oli täällä uskontokin vahvasti läsnä! Keskimmäinen Luomulapsonen on hurmaatunut raamatunkertomuksista, joiden seuraan päätyi etäkoulun uskontotunnilla annetun tehtävän ja linkin kautta. Joten You Tube pauhaa Mooses-, Joosef- Juudas-, ja Jeesustarinoita kiitettävällä tahdilla. Irlantilainen vähän puhisee, mutta koitan selittää, että onhan tuo nyt ihan yleissivistystä ja ties vaikka pojasta tulisi pastori! Irlantilainen puhisee pikkasen vielä enemmän, ja lisään vettä myllyyn, että sitten päästään kuuntelemaan saarnoja oman lapsen suusta. Komeaa kun mikä! Irlantilaisen ahdistuksen kuitenkin ymmärrän; Pohjois-Irlantia on niin kauan ravisuttanut uskonnoista johtuva kahtiajakautuneisuus ja väkivallan kierre, että kyllä siinä hiukankin asioita pohtivalla ihmisellä pistää puhisuttamaan. 

Korjasin vihdoin ja viimein kasvihuoneen oven omin kätösin -kiitos vaan Kummisedälle muovista! KAUHEAN tyydyttävää saada aikaiseksi IHAN ITSE, ilman vastoinkäymisiä jotain näkyvää!! Tai läpinäkyvää tämän muovin kyseessä ollessa, mutta tiedät kyllä, mitä tarkoitan. Ja lisäksi se, että se tuli korjattua jonkun muun roskaksi luokitellulla muovilla, eikä tarvinnut itse ostaa mitään uutta. Ei se helppoa ollut; kukaan ei taaskaan tiedä, missä on kunnon vasara, koska tietenkään kukaan ei sitä koskaan ole käyttänyt, eikä oikeastaan ikinä elämässään nähnytkään. Ruuvitkin olivat mystisesti kaikki taas enemmän tai vähemmän loppu, vaikka niitäkään ei kukaan ikinä ole mishinkään tarvinnnut, ja päädyin vaihtelemaan porakoneen päätä taas useampaan otteeseen, koska käytin sitten kaikkia erilaisia jämäruuveja projektiini. Irlantilainen viimeisteli koko pääsiäisen hyvinkin maallisesti ulkohuussin rappusia. Siinä vasta tuhistiinkn, kun hän oli ostanut kalliita ruuveja tuohon projektiin, ja nekin olivat kaikki "jossain". Illalla saunassa tuli mieleeni, että nehän taitavat olla ihan mun hommiini sidottuja; kasvulavat ja kompostikehikkoni tein jollain paketissa olleilla ruuveilla jämäruuvien sijaan... Että nyt tiedän; kallilla ruuveilla olen kehikkoni rakennellut! 

Kasvihuoneessa on muuten jo taimen alkuja; retiisit ja pinaatit kurkistelevat arasti maailmaa ja timjamit ovat selvinneet taas yhdestä talvesta. Lehtipersiljakin harkitsee kasvamista, ja sen kasvuun lähtö olisi kyllä mukava juttu, kun syön sitä niin valtavasti, niin ei tarvitsisi odottaa siementen itämistä ja taimien kasvamista. 

Naapurin Jarmo on pidellyt pyhiä, enkä ole sitten kaivuria meidän tontillemme kysellyt, vaikka uusi kasvihuone polttelee mieltä niiiiiin, niiiiin kovasti. Tai ajoi Jarmo parit kuormat huonoksi mennyttä perunaa peuroille, mutta en sitten rynnännyt heiluttelemaan tuohon tielle. Joskus semmoistakin olen harrastelleut Naapuri Helvetistä- teemaisesti, kun oikein on joku asia ollut mielen päällä, ja Jarmolla on ratkaisu kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan. Samaan teemaan sopii myös suhde toisiin naapureihimme; pikkuinen Indy ja sen kaksi vuotta vanhempaa kaveria kävivät kaksi kertaa karkureissulla naapurin pihassa. Onneksi eivät käynnistäneet naapurin synnytystä, kun tunkivat aidan läpi tonttia tutkimaan. Omat verenpaineet taas nousivat kivasti, ja hetken olin ihan sitä mieltä, että eläimistä luopuminen -KAIKISTA eläimistä- on ihan paras päätös ikinä!

Irlantilainen ei pidellyt pyhiä, vaan pakko oli ajella muutama paalikuorma pellolta kotiin. Minäkin hain lastin porkkanoita, kun sellaisia lehmille tarjottiin. Ihan kiva tapa sekin juhlistaa pääsiäistä!

Mieltä polttelee myös uusien taimien kasvatus. Koitan nyt malttaa kurpitsoiden ja avomaakurkun siementen kanssa toukokuun alkuun, ettei homma ihan lopullisesti karkaa käsistä, ja parisuhde saa viimeistä niittiä, koska olen taimineni vallannut Irlantilaisen työtilan jo nytkin.. Mutta koska kauhea hinku on kasvatella, niin pistin ulos ensimmäiset perunat, levitin maa-artisokan mukuloiden  kasvamisalaa ja ihan kokeilumielessä pistin avomaalle lehtikaalia, pinaattia ja retiiisiä. Saas nähdä, miten käy, koska tämä kaikki tapahtui päivänä, jolloin oli vielä kevät. Sitten tulikin syksy ja talvi! (Mukuloiden vai mukulien? Suomen kieli on usein natiivillekin haastavaa, saati sitten Irlantilais-parka, joka on välillä 15 vuodenkin jälkeen täydellisen turhautunut koko helvetin suomen kieleen ja sen kiemuroihin. Vaikka tämä blogi on useimmiten kiireessä tai väsyneenä kirjoitettu, ilman jälkitarkastuksia ja  vähän niin kuin joko kännisen tai psykopaatin aivoista lähteneenä, niin olisi kiva kirjoittaa hyvää kieltä. Usein vaan jälkeen päin lukiessa krjaimet ovat sekaisin ja toistoa löytyy, mutta parhaani yritän! Enkä kauhean usein kännissä tätä kirjoita! LUPAAN ja VANNON!!! Pääsiäinen toki on asia erikseen...)

Pääsiäinen on korkannut myös hortoilukauden. Ensimmäiset nokkoset löysivät tiensä keittiöön, ja ihan vaan muhennosta heistä tehtiin ruuan lisukkeeksi. Muutamat voikukan lehdet sekoitin myös salaatin joukkoon, ja jopas olikin kiva lisä! Nokkosia hain myös mökkireissulle iltasaunaan hiushuuhteeksi. Me emme pääse kotona saunaan; sauna on täynnä mun työpaikan termareita, papereita, kertakäyttömukeja, esitteitä ja banderolleja meidän viimeiseksi jääneestä seminaaristamme, jonka jälkeen iski etätyöpakko (JESSSSSS!), enkä ole Poriin näköjään toimertunut ajelemaan edes sen vertaa, että saisin saunan tyhjäksi. Jospa vaikka ensi viikolla... Tai syksymmällä sitten viimeistään.

Iha zero waste ei ollut hiton pääsiäispupu, joka teki lapsille munarastit... Sellaisia foliokääreisiä munia se sinne oli ripotellut. MUTTA koska kukaan ei käy meillä, ja kaupassa käydään mahdollisimman harvoin, niin kukaan ei ole lapsille tuonut eikä yksikään lapsista ole vinkunut tai omilla rahoillaan ostanut yhtään sellaista yllätysmunaa, jonka sisällä olisi niitä idioottimaisia muovileuja tai muovihahmoja, joilla kukaan ei tee yhtään mitään. Joten suhteellisen pienellä päästiin tänä vuonna! Rairuohon korvasi lehmiltä varasteusta kaurasta kasvatettu ruoho, ja näemmä kukaan ei sinne kaivellut mitään koristeita, eikä todellakaan mitään ostettu. Hyvin meni tämä pääsiäinen!

Metsärekellä käytiin räntäsateessa. Ihan vaakasuoraan sitä tuli päin naamaa ja teekuppia, mutta kaksi tuntia siellä meni hurahtaen. Vähän iski myös telttaretkihimo. Siinä tuulessa tosin teltta olisi lentänyt jonnekin naapurikunnan puolelle, mutta ajatus jäi itämään.

Semmoista tänne. Työhön tarttuminen on taas vähän tuskaisaa, mutta eiköhän se sitten tästä. Ja tynkäviikko se on tämäkin, joten perjantai on ihan tuossa tuokiossa! JA mikä vielä parempaa; kyllä ulkona kaikesta huolimatta on kevät. Västäräkkikin keikutteli pyrstöään apuna, kun lastailin paskaa kasvulavoihin, ja maailma on aamuisin täynnä linnunlaulua. Kevät <3