Happy HippieLife

Huhtikuun ensimmäinen puolikas on mennyt ihan mahtavasti ostolakon näkökulmasta. Kukaan ei ole ostanut mitään. Ei lapset omilla rahoillaan, eikä ole näyttänyt Irlantilainenkaan mitään tuovan kotiin, ja minä en ole yhtään mitään ostettavaa edes ajatellut. Paitsi ruokaa. Jörjettömät määrät ruokaa!  Suurin voitto oli kasvihuoneen muovi! Pääsiäispostauksessa asiaa jo fiilistelin, kun sain viimeinkin korjattua repsottaneen oven, ja ihan toisten roskalla. Toinen voitto oli, että pistin hyvän kiertämään ja kuskailin meidän vanhat rikkinäiset kesäkalusteiden päälliset paikalliseen koirahoitolaan. Ne on tuolla pian kaksi vuotta odottaneet jatkosijoituspaikkaa, kun ei oma luonto antanut periksi pistää niitä vaan roskiin. Kuinka hieno homma, että niille tulee vielä hyötykäyttöä, ja siitä tuli niin hyvä mieli! Yksi tappio tosin on; kun kerta aika paljon suren toisten yrittäjien kohtaloa, tilasin Crossfit -salin kannatushupparin. Se ei ole vielä tullut eikä maksettu, joten en sitä ostoex...

On yksi juttu, joka tekee mut supertyytyväiseksi, ja se on se, kun S-marketin laatikosta löytyy HäVi-pusseja! Täydellinen onnistumisen ilo, joka tietysti on vain sattuman sanelema päätyminen hevi-osastolle sopivaan aikaan, ennen kuin kukaan muu on ennättänyt napata pussukoita sinisestä laatikosta. Viimeisin onnistumisen hetki oli pari viikkoa sitten, kun HäVi-laatikossa oli neljä kipaletta romanesco-kaaleja 50 sentillä. Ja toinen pussukka, jossa oli ruukkusalaatteja ja -yrttejä kauhea kasa samaisella 50 sentillä. On se komeaa saada monen päivän vegeruuat eurolla! Samaan aikaan kun muun perheen ruuaksi tarkoitettu omien eläinten sisäpaisti hautui uunissa, keksin päästäni itselleni romanesco-keiton.  Mistään ei tule mitään ilman sipulia ja valkosipulia sekä tietty muutamaa perunaa (Mikäköhän vajaus on, kun tekee koko ajan perunaa mieli? Ei vain sipsien muodossa vaan ihan kaikkea perunaa. Ei; en ole raskaana!). Sitten kaalit, pähkinät paljon luomusitruunamehua -ja kuorta j...