Happy HippieLife

Nyt ihan hävettää kirjoittaa tätä...Kymmenen kuukautta kesti, mutta niin vaan Black Friday vei maton ostolakkoon ankkuroituneiden jalkojeni alta. Tai oikeammin ensin se matto lähti liukumaan jo, kun jouduin konttorille valumaan töihin yhtenä päivänä. Piti laittaa siistimpi takki päälle, ja sehän oli se olkapäästä revennyt villakangastakki , jota ei kukaan näemmä sittenkään ollut vienyt korjattavaksi. Tungin sen siitä huolimatta päälleni, ja totesin hartioiden olevan entisestäänkin leveämmät, koska niitä sai tunkea takin sisään ihan hiki päässä. Saumasta kuului pahaenteistä ritinää, mutta aamukuudelta en jaksanut välittää siitä, enkä myöskään revenneestä saumasta. Ajattelin, että tulossa on harmaa päivä, niin kukaan ei huomaa mitään ja vähän jotain mummo-vainaan kutomaa jättihuivia taiteellisesti siihen hartialle kun asettelee, niin hyvin pärjään. No ei tullut harmaata päivää.Tuli ihana aurinkoinen päivä! Lounastunnilla törmäsin kollegaan hyvni kirkkaalla ja aurinkoisella kävelykadulla

  Koska maailma saa jatkoaikaa ilmastonlämpenemisestä Trumpin joutuessa jättämään Valkoisen Talon, on jotain järkeä itsekin edelleen yrittää. Ostolakko on ollut yksi omista tavoistani olla kuormittamatta ihanaa maapalloamme, muttamuttamutta...Ostolakko alkaa vaikuttaa vähän jo vaatekaappiin, ja Corona sen kun tehostaa sen vaikutusta. "Vähän"  on itseasiassa jopa under statement. Juhlavaateosastolla tilanne on ennallaan eli hyvä, sillä niiden käyttö on ollut nollassa, mutta sitten nämä kotiröhnöstelyvaatteet ja rennommat siistit vaatteet alkavat sanomaan sopimuksiaan irti. Vanhat trikoopaidat ovat niin venyneitä, kulahtaneita, ja läpinäkyviä, ettei niistä ole enää edes työpaidoiksi. En ole ikinä ennen kokenut sellaistakaan, että kaikki elastaani antaa periksi, ja yhtäkkiä pyllyn päälle ulottuva paita venahtaa melkein polviin asti ulottuvaksi. Sama pätee legginseihin; kaikista loistaa polvet ja pikkarit ohentuneiden kankaiden läpi, vyötärönauhat ovat venyneet, ja elastisuus on

Pyhäinpäiväviikonlopun teemaan sopii hyvin lokakuun ostolakon epäonnistumiset.  Tarina alkaa jo syyskuun puolelta, jolloin joku vieras numero koitti tavoitella kovasti omaa puhelintani. Oma puhelimeni tietysti soi kuuliaisesti, mutta yleensä äänettömällä ja eri paikassa kuin missä itse olin, koska syyskuussa ennen lääkärillä käyntiä ferritiinivajaus ei ollut ferritiinivajausta, vaan tietysti nopeasti edistyvä syöpä -Googlesta katsoin ja se se oli!  Kun vihdoin soittelin takaisin päin (yksi introvertiyden muoto: puhelimella soittaminen on suoraan saatanasta. Ei vaan pysty, jos viestillä voi asiat hoitaa!!) todettuani, ettei numero ollut mikään Helsingin Sanomien myyjä tai aurinkopanelimies tai lisäavinnekauppias, vaan ihan naisen nimi Tampereelta, niin soittelin takaisin. No sehän oli (tämä seuraava asia vaatii keskittymista, joten KESKITY!!) ranchin viimeisen asukin, eli Ester-tädin, eli isäni äidin veljen vaimon sisarentytär joka siellä soitteli. Häntä oli kohdannut valtava henkilöko

Olipas meillä korea kesäkuu! Kesäkuu oli hellettä, Yyteriä, varpaita polttavaa hiekkaa, loputonta mansikkamaan kastelua, lämpimiä öitä, juhannustaikoja, pölyävää peltoa, laumoittain kärpäsiä lehmien turvissa, hikisiä lapsia, omia lapsia ja vieraita lapsia jatkuvasti vaihtuvissa yhdistelmissä, lukemattomia uimareissuja, pikainen ja niin ihana roadtrip Keskimmäisen Luomulapsen kanssa, aamukahveja terassilla, linnunpoikasia, uskomattomia auringonlaskuja, lumoavia pioneita. Kaikkea kaunista ja ihanaa! Niin NIIN nautin helteistä, NIIIN hurmioituneena kuuntelin lintujen laulua, NIIIN ihastelin alati muuttuvaa luontoa ja puutarhaa, NIIN hikoilin helteisellä mansikkapellolla ja NIIN halusin uida, paitsi en uskaltanut kastella. En ennen kuin vesi oli 27-asteista. Sitten uskalsin! Ihan järisyttävän hieno kesäkuu. Kesäkuusta tuli myös melkein ensimmäinen oikeasti menestyksekäs ostolakkokuu, mutta vaan melkein, koska ostin kesäkukkia. ONNEKSI järjen ää

Toukokuu humpsahti loppuun ihan liian nopeasti. Toukokuu on kuukausista ehdottomasti maagisin, kun luonto muuttuu kuolleen ruskean eri sävyistä aavistuksen vihreäksi ensin ihan pienin askelin, sitten kiihtyvällä vauhdilla. Jokainen päivä tarjoaa yllätyksiä ja jotakin uutta. Siinä on hippi innoissaan, kun kulkee pihalla ja pelloilla, ja koko ajan on oltava ihan että ooh ja aah! Lapset kävivät koulussa ja minä aloitin ensimmäisen PALKALLISEN kesälomani sitten vuoden 2014. Ihan hassua, että sai palkkaa "lomailusta". Se mitään lomaa silti ollut, sillä Insta-storyjä seuranneet tietää, että hiukan pukkasi ongelmia farmi-asioiden kanssa, kun ensin ilmeni kaikkea mahdollista mietittävää luomusitoumukseen liittyen. Siinä pistettiin pikavauhdilla muutamat pellot vuokraten pois, ja kaikkia vaihtoehtoja punnittiin. Ja koska kaikkea pitää stressata niin mahdottoman paljon, niin on tietysti paikallaan viettää unettomia öitä, jolloin IHAN KAIKKI menee perseelleen ja IhAN KA