Happy HippieLife

****English below*** Vanhat lukijat varmaankin jo muistavat, että inhoan lokerointia. Sitä että ihminen tungetaan johonkin ryhmään minkä tahansa piirteensä vuoksi,  ja luodaan sitten mielikuva ihmisestä ja arvostus sen mukaan. Ja siellä lokeron sisällä sitten on kauhea sota siitä, että oletko nyt oikeassa lokerossa: "Et voi sanoa olevasi ZW, jos käytät vessapaperia." "Et voi sanoa olevasi ekologinen, jos syöt hirven lihaa, vaikka muuten asutkin jurtassa ja kuljet jalkaisin muulin perässä" Hyvät on taas esimerkit, mutta tuleepahan pointti selväksi... Minä olen niin mahdottoman kaukana musta-valkoisesta nykyään. Kun meissä kaikissa on niin monta puolta, ja osa niistä puolistamme saattaa olla hukassa vielä meiltä itseltämmekin. Sen takia kaikki lokerointi on niin hölmöä. Ja sen lokeron sisälläkin on niin monta erilaista tapaa nähdä se sama asia, että ei millään mitään synergiaa synny, vaikka se joidenkin mielestä niin olisikin. Toiset ihmiset kuitenkin rakas...

Eilen mökillä pohtiessani, mistä lähtisin kirjoitussumaa purkamaan, tuli mieleeni hetki vuoden vaihteen alla, kun Irlantilainen oli kotona kuoleman kourissa (mies- )vatsataudissa, ja minä podin saman ikävääkin ikävämmän taudin lievempää siivoa-pyykkää-hoidalapsetkoiratlehmät -(nais-)versiota juurikin mökillä hurmaavan ja hehkuvan pönttöuunin loisteessa, juurikin lasten kanssa.  Se on kuulkaa niin, että sellaisessa tilanteessa arvostaa sisävessaa ja juoksevaa vettä aika paljon. Tämä oli siis hyödyllinen ja positiivinen kokemus, ja linjassa uuden vuoden lupaukseni kanssa . Aamulla kun klo 05.12 kirmasin umpimustassa aamussa jäistä kivipolkua pitkin kohti ulkohuussia sulkijalihas hikeä tirskuen, kävi mielessä, että on se sisävessa talvella vaan kiva. Toki se huussikin oli, varsinkin kun sinne ehti ajoissa... Listoja vaille valmis! Ja koivun kaatoa! Ja sähkökin on vaan näennäistä.  Ja rappuset HYVIN näennäiset. Klo 05.12 superkiireessä nuo tikkaat olivat hivenen kiikkerät. ...

Ruokateema jatkuu hävikkiruualla. Olin ihan unohtanut, että aioin jo huhtikuussa tutkailla perheen ruokahävikkiä, mutta siinä kävi sitten vähän huonosti. Sen jälkeen alkoikin tiukka kevättöiden rupeama ranchillä, jota seurasi katastrofaalinen kesä, joten kuormittuneet aivot eivät toimi, ja homma ja blogitekstikin olivat ihan unohtuneet. Aikomuksesta voit lukea täältä .  Neljänneksellä koko maailman ruokahävikistä ruokkisi kaikki aliravitut ihmiset. Ruuan tuottajana on tämä mielestäni niin hirmuisen kammottavaa, että tuollainen ruokamäärä,  ja siihen liittyvä muu työ ja energia, haaskataan. Vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan EU:n alueella heitetään pois vuosittain 88 miljoonaa tonnia ruokaa, noin viidennes tuotetusta. Suomen osuus tästä on 450 miljoonaa kiloa vuodessa. Rahassa se vastaa 500 miljoonaa euroa, ilmastovaikutuksiltaan 100 000 auton vuosipäästöjä. JÄRJETTÖMIÄ LUKUJA, ja me kaikki olemme niitä luomassa. Isoin ruokahävikki syntyy kotitalouksissa, Suomessa k...