Ruokahävikki
Ruokateema jatkuu hävikkiruualla. Olin ihan unohtanut, että aioin jo huhtikuussa tutkailla perheen ruokahävikkiä, mutta siinä kävi sitten vähän huonosti. Sen jälkeen alkoikin tiukka kevättöiden rupeama ranchillä, jota seurasi katastrofaalinen kesä, joten kuormittuneet aivot eivät toimi, ja homma ja blogitekstikin olivat ihan unohtuneet. Aikomuksesta voit lukea täältä.
Neljänneksellä koko maailman ruokahävikistä ruokkisi kaikki aliravitut ihmiset. Ruuan tuottajana on tämä mielestäni niin hirmuisen kammottavaa, että tuollainen ruokamäärä, ja siihen liittyvä muu työ ja energia, haaskataan. Vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan EU:n alueella heitetään pois vuosittain 88 miljoonaa tonnia ruokaa, noin viidennes tuotetusta. Suomen osuus tästä on 450 miljoonaa kiloa vuodessa. Rahassa se vastaa 500 miljoonaa euroa, ilmastovaikutuksiltaan 100 000 auton vuosipäästöjä. JÄRJETTÖMIÄ LUKUJA, ja me kaikki olemme niitä luomassa.
Isoin ruokahävikki syntyy kotitalouksissa, Suomessa keskimäärin 24 kiloa vuodessa henkilöä kohden. Isoissa perheissä syntyy eniten hävikkiä, mutta kun lukuja lasketaan henkeä kohden, tilastoa johtavat yksin asuvat naiset. Nyssitte naiset! Miksi ihmeessä? Nelihenkisen perheen on laskettu vuosittain heittävän VUOSITTAIN roskiin 500 euron edestä ruokaa. Se on järjetön määrä rahaa ja järjetön määrä ruokaa, jonka eteen on tehty töitä ensin alkutuotannossa, sitten kuljetuksessa, kaupan portaassa, kuskattu kotiin ja sitten moro vaan, roskikseen.
Suomalaisen ruokaketjussa eri osuudet tuotettuun hävikkiin ovat seuraavat:
- ykkösenä kotitaloudet 120-160 miljoonaa kiloa eli 30%
- kakkosena ravintolat, joukkoruokailu 75-85 miljoonaa kiloa eli 20%
- kolmosena teollisuus 75-105 miljoonaa kiloa eli 20%
- nelosena kauppa 65-75 miljoonaa kiloa eli 18%
- viimeistä tilaa (joka on tässä tapauksessa haluttu paikka) pitää alkutuotanto 50-60 miljoonaa kiloa eli 12%
 |
| Kuva: http://www.saasyoda.fi |
Kesällä kun elin HYYYYVIN stressaavaa aikaa katastrofaalisen mansikka- ja heinätuhon jälkeen, ja mietin työnhaun muualta olevan ranchin konkurssista seuraava toimenpide, tuskailin sen kanssa, että ei mulla ole MITÄÄN vahvuuksia. Irlantilainen nimesi vahvuudekseni sen, että kykenen luomaan uskomattomia aterioita täysin tyhjistä ruokakaapeista, tai vanhoista jämistä. TÄHÄN blogitekstiin se on tietysti vahvuus, mutta siinä nimenomaisessa tilanteessa vedin kyllä muutaman kerran henkeä, etten olisi ihan räjähtänyt. MITÄ KUKAAN TEKEE TYÖHAASTATTELUSSA TUOLLAISELLA VAHVUUDELLA?!?! Paitsi kokki tai perhepäivähoitaja, enkä ole kumpaakaan alaa edes harkitsemassa. Ystävät nimesivät vahvuudekseni mm. “ihanat lapset” (NO HMMMMM!!!! Eihän se MUN vahvuuteni ole, kiitti vaan!!), “tosi kiva jumppakaveri” (no sillähän irtoaa työ kuin työ! KIITTI), crossfit salin Bossin mukaan mun vahvuus on se, että teen “ihan hulluna ja valittamatta töitä” ja, että vaikka jonnekin raksalle kuulemma sopisin hyvin (siis mun raksataidoilla, joita ei ole, ja koulutuksella, joka on metsäekonomian maisteri, niin irtoaa tietysti paikka miltä tahansa raksalta. Kiitti!). Onhan tuossa siis vahvuuksia. Näillä sitten haastatteluun varmoin mielin, jos saan joskus edes CVn päivitettyä.
Mutta takaisin ruokahävikkiin. Koska olen virallistettu Wonder Woman, mitä tulee hävikin estoon, niin tässä tulee Hippiperheen Wonder List ihan vapaasti käyttöön:
1) Suunnittele. Vaikka sunnuntaina istahdat perheen kanssa alas, ja jokainen saa nimetä jonkun ruuan, jota seuraavalla viikolla syödään. Siihen päälle normiaamias- ja välipalakamat. Ostoslista sitten teon alle sen myötä, jahka ensin on tarkistettu, mitä jääkaappi ja pakastin pitävät sisällään. Ja kauppaan ei tietysti mennä nälkäisenä. (Eikä lasten kanssa, koska kärryistä voi löytyä sellaisia asioita, joita ei ole listassa…. JOILLAIN perheillä!!)
2) Järjestele. Ihan niin kuin kaupoissakin laitetaan vanhimman päiväyksen omaavat tuotteet eturiviin, niin kotona sama juttu. Ei isketä uusia kamoja vanhojen eteen, ja ihmetellä parin viikon päästä, että mikä täällä haisee. Ja kaupan psykologinen kikka on myös se, että ne tuotteet, joita halutaan ostettavan ovat silmien tasalla. Käytä kotona jääkaapissa samaa metodia. Ihminen on outo eläin!
3) Parasta ennen -merkinnällä tarkoitetaan vähimmäissäilyvyysaikaa, ei todellakaan sitä, että tuote olisi saman tien pilalla, kun ko. päivä koittaa. Sen jälkeen elintarvikkeet on hyvinkin käytettävissä, esim. hapanmaitotuotteet vielä kuukausikin tuosta merkinnästä. Ihminen on siitäkin outo eläin, ettei luota haju- ja makuaistiinsa, vaan luulee parasta ennen- merkinnän tarkoittavain sitä, ettei tuotetta enää voi käyttää. Nenä ja makuaisti kunniaan!
4) Vanhaksi menevät maidot voi pakastaa, ja niistä voi leipoa ihan täydellisen hyvää pullaa ja sämpylää, jos ei saman tein ehdi maitoja käyttämään. Sämpylöihin voi upottaa myös puuron jämät, raastaa nuupahtaneita porkkanoita tai heittää vaikka pienen nökön jämäperunamuussia tai raastaa päälle kuivahtaneen juuston.
5) Ruskeat mössöbanaanit ovat ihan parasta banana bread -ainesta! Jos ei banana bread uppoa (Say what???!!), pakasta ne, ja heitä jäisinä smoothien joukkoon, ja ai että tulee hyvää.
6) Nahistuneet juurekset ja kasvikset (suurin ruokahävikin luoja Suomessa) saavat uuden elämän, kun paahdat niitä uunissa jonkun aikaa, ja teet niistä sosekeiton. KUKAAN ei arvaa, miten ruttuisista aineksista huumaavan hyvä keitto on tehty!
7) Pikkaisen nahistuneet omenat, päärynät, viikunat, marjat, persikat jne. voi kätkeä joko smoothieiden sekaan tai leipasta niistä tortun. Ihan perusmarjapiirakan ohje, mutta korvailee vaan jämäkamoilla ohjeen marjat, ja hyvää on.
9) Tarkista kokonaistilanne. Esim. Paprikassa voi olla osa mössääntynyttä syömäkelvotonta kamaa, mutta muu osa on enemmän kuin priimaa. Kaalista kun kuorii muutaman lehden, onkin loppu jo mitä mainiointa naposteltavaa. Mustuneen porkkanan pään kun leikkaa pois, on loppu ihan priimaa. Ja näin edes päin.
10) Leipää voi hyvin pakastaa. Jos paketti/leivottu määrä vaikuttaa suurelta, niin tyyneesti pakastimeen, ja sieltä käyttöön. Jos leipä on päässyt kuivahtamaan, niin voit raastaa korppujauhoksi. Kuivunut ruisleipä ajaa näkkärin virkaa (jep; kysykää nuoremmalta siskoltani, jonka suurinta herkkua tämä oli lapsena). Hiukan kuivahtaneista saa lämpimiä voileipiä, kun kostuttaa leipää ennen uuniin laittamista. Myös mikrossa tai leivänpaahtimessa käyttämällä, leipä on ihan taas täydellistä. Meillä kuivan leivän kohtalona on päätyä myös lehmille tai pupuille herkuksi. Jos et itse omista lemmikkejä, kysele tuttavilta, josko jonkun lemmikki tai hyötyeläin leivästä tykkää.
11) Jos mahdollista, pakasta aina ajoissa ylimääräinen ruoka. Pakastan pieniäkin nököjä, ja niitä sitten yhdistelemällä saan vallan täydellisiä lounaskokonaisuuksia itselleni muiden syödessä koulussa ja töissä. Eikä tarvi kokata! Eikä tiskata isoja patoja ja pannuja, ja se on ihan mahtavuutta se!
12) Jos on tullut keitettyä liikaa perunoita, eikä niitä kiinnosta enää syödä, tee niistä valkosipuliperunavuoka. Sinne vaan viipaleiksi, valkosipulia ja sipulia joukkoon, suolat ja pippurit ja neste päälle ja uuniin. Oi nam! Tai paistaa pannulla ja kaataa päälle balsamiviinietikkaa, ja oi, kun on ihan gourmet -tavaraa tarjolla.
13) Ota lautasellesi ja varsinkin lasten lautasille aina vähemmän kuin kuvittelet syöväsi. Lisää voi sitten aina ottaa, jos siltä tuntuu, mutta lasten jäljiltä mössätyt, pahimmassa tapauksessa ketsupissa uivat annokset eivät houkuta minkäänlaiseen jälkikäyttöön - ei edes koiria.
14) Muista, että melkein kaiken mahdollisen voi pakastaa, lehtisalaattia ja kurkkua lukuun ottamatta. Tomaatit voi keittää soseeksi. Hedelmät voi soseuttaa ja pakastaa. Maito, kerma, sipuli, purjo, yrtit vaikka valmiiksi öljyyn sekoitettuna, juustoraaste… KAIKKI! Valmiiksi voi tehdä myös isoja satseja paistettua jauhelihaa, jossa on seassa porkkanaraastetta, ja tämä on kiireisen arjen pelastus, koska se kelpaa vaikka mihin ruokiin.
15) Pavut, linssit ja muut kasvissyöjän helpot prostkun lähteet eivät jää kuivakaappiin vanhentumaan, kun keität kerralla isot satsit, ja pakastat. Olen pakastanut vanhoihin maitotölkkeihin, ja sieltä kaivanut tai leikellyt tarvitsemani määrän sörsseleiden sekaan.
16) Ota ravintoloissa ylpeänä doggie bag mukaasi, jos syömättä jää. Ja muista syödä annos kotona seuraavana päivänä.
17) Kaupungissa eläville ResQ -app voi olla arjen ja ravintoloiden hävikin pelastus. Meillä maalla se ei oikein toimi. Tosin tässä on miinuksena jätteen kulkeutuminen kotiin.
18) Valitse kaupassa sinkkubanaanit, -30% tuotteet (taas tehtävä omatunnon valinta; muoviin pakattu ruokasäästö vs. pakkaamaton. On tää ihan HITON vaikeaa!!)
19) Jos mikään näistäkään ei tunnu auttavan, niin vuokraan halvalla keskimmäistä lastani. Hänen jäljiltään ei jääkaappiin, leipälaatikkoon eikä varsinkaan hedelmä- ja vihannesvarastoihisi jää mitään vanhentumaan. Ei niin mitään! Kulutus on pohjatonta…
Nyt siis tutkaillaan meidän perheen ruokahävikkiä, ja katsotaan, mitä sille on tehtävissä. Ensituntuma on, että hävikki on minimaalista, mutta tästähän se selviää. Niin vaan avasi jätehaastekin silmiä, ehkä tässä kokee vastaavan herätyksen ja parannuksen mahdollisuuden.
Pikainen videomuotoinen opastus ruokahävikkiin Suomessa on tämän linkin takana:
Muut käytetyt lähteet:
https://havikkiviikko.fi/tietoa-ruokahavikista/
Ruokaa. Ei. Heitetä. Roskiin. Kaurapuuron jämistä tulee hyviä sämpylöitä tai lepuskoita, parsakaalin varret häviää kasvissosekeittoon (en pysty ihan paljaalteen syömään niitä) ja kuivahtaneista leivän jämistä korppujauhoa. Noin niin kuin vielä listasi jatkoksi :) Lihattomana ja maitotuotteettomana semivegaanina kippasin juuri kaksi viikkoa vanhan kermaviilin kasvissosekeittoon, koska kukaan perheemme sekaaneista ei sitä syönyt, mutta liharuokia en kykene syömään. Siksi yritän tuputtaa lapsilta joskus ylijääneet ruuat (miksi ne on niin arvaamattomia?! Tänään joku hyvää, huomenna maailman pahinta,. Tänään ne syö 3 kiloa/ateria, huomenna 100 grammaa...) miehelle, mutta painonhallintasyistä ei sekään aina syö niitä. Sitten sattuu syvälle sieluun. Mutta vähän, hyvin vähän menee kompostiin. T. Hirviöäiti
VastaaPoistaMies ja komposti... Melkein samat! :D Tuo lasten käyttäytyminen on hämmentävää; joku lempiruoka voi olla seuraavana päivänä "ei oo mun makuun" -ruoka! siinä ei sitten auta muu kuin hetken hengittää. S Y V Ä Ä N!
PoistaVinkkisi ovat tosi hyviä. Monet niistä on itselle niin itsestäänselviä, että melkein ihmetyttää, missä vaiheessa meiltä on kadonnut terve ymmärrys siitä, että esim. mustuneesta banaanista saa vielä syötävää eikä sitä tartte heittää roskiin. Jotenkin pelottavaa. Kuitenkin vielä edelliset sukupolvet elivät niukemmin ainakin lapsuutensa ja osasivat hyötykäyttää jämät oivallisen hyvin. Äidiltäni olen oppinut lapsena suurimman osan säästökikoista, kuten puurot sämpylätaikinaan jne.
VastaaPoistaOlen tuota jauhelihan pakastamisvinkkiä jaellut vuosien varrella tuttaville, kun minulle on ihan normaalia paistaa isompi satsi jauhelihaa pakastimeen ja helpottaa sillä tavalla arkiruoan laittoa. Nyt on tietenkin sitten ongelmana se, että lihan syöntiä pitäisi vähentää reilusti, joten täytyy keksiä uusia toimivia hävikkikikkoja!
Kiitti, ja niiiiiiiin samaa mieltä tuosta terveestä ymmärryksestä!
Poista