Jätehaaste - osa 2

*English text coming as soon as I can tell the difference between "cultivated" and "cultured"...Irish was having fun with my tired stories....*

Se olisi kuulkaa helmikuun viimeinen päivä, ja samalla myös perheen kahden kuukauden mittaisen jätekokeilun viimeinen päivä. Tammikuun osion meidän osaltamme voit lukea täältä, Heidin perheen osalta täältä, ja onpas jännä odottaa Heidin helmikuun raporttia, sillä hienosti heillä meni jo tammikuussa. Kuvat tässä postauksessa ovat sitten "omaa luokkaansa", kännykällä illan pimeydessä napsastuja kaikki paitsi tulppaanit.  Noloa, mutta päivä oli hektinen ja huominen on samanlainen.

Puretaanpas sitten vähän mennyttä kuukautta:

• sekajätettä yksi muovipussillinen ja yksi koiranruokapussillinen. Niin mahtavaa!! Kuitenkin 5 ihmishenkeä,kaksi koirahenkeä ja kaksi kissahenkeä taloudessa. Ihmisistä kolme on alle 10-vuotiaita, niin mielestäni ihan kelpo tulos! Sekajätteen määrää kasvatti ensinnäkin tuttuun tapaan kaksi rikkoutunutta lautasta ja yksi rikkoutunut viinilasi. Tällä kertaa minä en rikkonut yhtään astiaa (TUULETUSTA!!!!!!), vaan lapset ihan tasapuolisesti olivat helmikuun taloustavaratappioiden taustavoimat. He joutuvat nääs lähes päivittäin tyhjentämään ja täyttämään tiskikoneen, ja jos joskus menee yksi kuukausi ilman, että yksikään lautanen, muki,lasi tai kulho ei mene rikki, niin en ehkä hämmennykseltäni kykene hengittämään… Eivät siis ole juoneet viiniä!!! Lasten hiihtoloma varmasti osaltaan lisäsi myös tämän jätteen määrää, sillä suht epämääräisistä materiaaleista tehtyjä kyhäelmiä ( = aarrekarttoja, Baby Bornin oksennusta (???!!!), ystävä (???!!!) ) oli ilmestynyt roskikseen. Lisäksi meillä kävi hiihtolomavieraita, joista yksi toi kauniit kukkakimput käärittynä  outoon paksuun muovipinnoitettuun kääreeseen, ja moninkertaiseen sellaiseen, koska pakkanen paukkui suht tujusti. Nämä kääreet suorastaan paisuttivat sekajätettä, samoin hänen autostaan roskiin tuomansa pussi, jonka tosi heti vieraan lähdettyä dyykkasin, ja osan sisällöstä sain lajiteltua pullonkeräykseen ja muovinkeräykseen. Annettakoon anteeksi panttipullon roskiin laitto, sillä tämä heppu on britti. Ei hän nyt vaan ehkä muistanut, että meillä täällä Suomessa pulloista saa rahaa. Yhden hurmaavan minivieraan vaippa päätyi myös sekajätteeseen.

• muovia 1,5 pussia!!! JEEEE!!!! Eli tammikuun hiukan yli 5 pussia saatiin vähentymään 1,5 pussiin helmikuussa. Yhteenkin pussiin olisi ollut mahdollisuudet, mutta Pentuset tuhlasivat viimeiset säästönsä pahvipaketissa olevaan Stigan potkulautaan, jonka osat sitten oli tietysti vielä erikseen muoviin käärittyinä. Miksi??? Em. Brittivieraan kukat oli oudon kääreen lisäksi vielä tietysti muovin sisällä, joten ne päätyivät muovin kierrätysastiaan, samoin toisten rakkaiden hiihtolomavieraiden tuomat jäätelöastiat. Irlantilaisen lähes päivittäiset rahkakupit toivat myös voluumia, mutta niin natsi en ole edes minä, että toiselta rahkan kieltäisin. Vähän kyllä teki mieli, jos nyt IHAN rehellisiä ollaan “kun kerran on tällainen kokeilukin”… Irlantilainen kuormittaa muoviastiaa myös sähkötupakkaan liittyvillä muovipulloilla. Niiden suhteen olen kyllä todella natsi, mutta huonolla menestyksellä. Irlantilainen on kuin Winston Churchill ja pitää puolensa tässä asiassa kotinatsia vastaan! Muita muovin lähteitä olivat pakastevihannespussit ja omien pakastemarjojen pussit ovat myös eniten kuormittavien listalla (näille vaihtoehto kesksittävä ensi vuonna!!), samoin oman tilan lihojen vakuumipakkaukset. Yksi vanhojen syntien aikainen shampoopullo, ja hoitoainetuubi, ja ne vähän harmittivat, koska tästä eteen päin ei moista jätettä synny, samoin lasten milkshake -purkit heidän hiihtoloman leffareissultaan. Niistä se 1,5 pussia sitten kertyi. Ja niin se vaan on, että vaikka itse olisi kuinka ZW, niin maailma ympärillä ei vaan (vielä) ole. Kiva, kun käy odotettuja vieraita, lapset huvittelevat lomallaan, ja jos siitä muoviastia saa täytettä, niin sitten saa.

Siinä he ovat! Koiranruokapussillinen sekajätettä ja puolikas pussillinen muovia!

• Pahvia ehkä hiukan enemmän kuin tammikuussa, koska lasten Stiga-boxi, yksi postitilausboxi, monolaatikkoni, ja paljon aiemmin ostettujakin tyhjentyneitä ruokapakkauksia.

• Lasia tuli helmikuussa jo kierrätykseenkin, sillä purnukkavarastot alkavat muuten pursuilla.

- Paperia runsaasti, mutta helmikuussa tehdään maatalouden kirjanpito, ja kaikki mahdollinen ja mahdoton pitää käydä läpi. Mahdolliset viedään kirjanpitäjälle, ja mahdottomat päätyivät kierrätysastiaan. Näitä ei tietysti pitäisi “työpaikan roskana” huomioida, mutta huomioin nyt kuitenkin. 

Mikä sitten auttoi vähentämään muovia noinkin paljon? Tämä oli kyllä helppo homma, kun vaan sain introvertin itseni aktivoitua. Suurin tekijä oli siirtyä palvelutiskin asiakkaaksi, ja ohittaa tyystin kaupan keskiosan käytävät. Reunoja kun kiertää, saa ostoksiinsa vähiten prosessoidut tuotteet, ja yleensä ne ovat myös vähässä pakkausmateriaalissa. 

Palvelutiskiltä ostettiin tammikuussa kaikki kana, kala, makkarat ja lasten hiihtoloman toiveruoka; Kivikylän juustonakit. Ikävä kyllä juustoa ei Raumalta tällä menetelmällä ostettua saa, vaan pitäisi ihan Turkuun asti lähteä. En lähtenyt, vaan muutama Oltermannin muovikuori sitten kierrätykseen päätyi. Palvelutiskillä ollaan hanakasti kana laittamassa muovipurkkiin ja muovipussia päälle, joten varaudu olemaan nopea, ja huutamaan ”EEEIIII!!! VAIN PAPERIIN!!”. Joka kerta tiskillä oli palvelemassa eri asiakaspalvelija, ja aina homma onnistui. Osa oli iloisesti yllättynyt, osa pikkasen “no kun tämä voi sitten sutata!” -asenteella. Mutta älkääs huolehtiko; hippi oli varautunut omalla Ikean metallisella astialla, johon paperikääreet sitten laitoin. Eikä ne edes vuotaneet. Eivät kaupassa, eivät automatkalla, eivät kotona jääkaapissa. Kassaneiti tosin turhaan etsi metalliastiasta koodia, kun en huomannut ensimmäisellä kerralla asiasta mainita, mutta sekin päättyi nauruun ja jätteen vähentämiskeskusteluun. Rohkaistuin jopa kysymään palvelutiskillä, josko saisin ostaa ihan omaan astiaan suoraan, jolloin ei tulisi edes sitä paperista käärettä jätteeksi, mutta henkilö, jolta kysyin, ei lämmennyt asialle. Pitäisi uskaltautua kysymään joltain toiseltakin…? Tunnen jo punan nousevan poskilleni; miksi sitä pitää niin hölmösti punastua ja hikoilla noissa kanssakäymistilanteissa nykyisin?? Käärepaperit päätyivät sekajätteeseen, koska niitä tuli aika paljon kuukauden aikana. Ne saa mukavan pieneksi kuitenkin taiteltua verrattuna esim. niihin muovirasioihin, joissa kanaa myydään siellä kaupan käytävllä. Toinen ISO, ISOISOISO plussa palvelutiskin kanan kohdalla oli se, että se aivan järkky suojakaasun haju ei iske naamalle, kun kanan ottaa tuosta paperista pois verrattuna siihen, kun kanan ottaa muovirasiasta pois. YÖK! Se haju vaan on niin YÖK, että ei tee edes mieli syödä koko kanaa, jos sen muovirasian on itse avannut. No hei; never again!

Siinä! Iken rasiassa kanat, kalat ja pentusten nakit sulassa sovussa. Taustalla LASTEN irttaripussikin kivasti kuvaan päässyt...

Koirakoulun makkarat (aloitettiin Jasminin kanssa agility. Se on tosi hyvä, itse totesin olevani superhidas!), lasten urheilupäivän grillimakkarat, ja Irlantilaisen ja itseni kuhaceviche -fileet, kalakeittolohi, ja paljon muuta tuli myös ostettua kaupan palvelutiskistä ja itse asiassa pitkästä aikaa myös torilta. Hurjan hyviä keskusteluja zero wastesta ja muovista tuli samalla käytyä muutaman asiakaspalvelijan kanssa, ja vieressä odottavien, keskustelua sivusta kuuntelevien ihmisten ilmeet vaihtelivat kiinnostuneesta täydellisen pilkalliseen. Palvelutiski jää ohjelmistoon!

Toinen iso juttu oli jo tammikuussakin käytössä olleet kestohedelmäpussit. Ne jatkoivat voittokulkuaan, mutta niiden lisäksi otin tiukan linjan siihen, että jos joku hedelmä, vihannes, tai juures on pakattu muoviin, niin se jää sitten ostamatta. PISTE. Tämä piti kaiken muun suhteen paitsi naapurista 5 kgn säkissä haettujen porkkanoiden suhteen, ja eron näkee! Mutta tulisipa pian kesä ja oma kasvimaa - ei muuta voi sanoa.

Kolmas on tietysti sitten muovin välttäminen myös muussa ruuassa. Pahvi ja lasi olivat ykkösvaihtoehdot, tosin välillä tuli OUUUUSHIT -hetkiä, kun pahvipakkauksen sisälle oli kuitenkin pitänyt vielä tunkea muovia. Säilyketölkkejä olen koittanut vältellä sen jälkeen, kun luin niiden sisäpinnan olevan usein BPAta sisältävillä muoveilla pinnoitettuja, mutta tuli niitäkin ostettua jonkin verran. Aina jotain!! Kyllä me niin koitamme itsemme hengiltä myrkyttää! Pakastevihanneksia ei muussa kuin muovissa saa, ja meillä on joku addiktio pakasteherneisiin. Omat on tietysti aikaa sitten syöty, joten kaupan varassa mennään. Leipä on ollut 95% kotona leivottua, koska pakkasella on aikaa hääräillä keittiössä, jaleipää on varsinkin loman aikana kulunut aika järisyttäviä määriä. Ne leivät, jotka olen kaupasta tuonut, ovat olleet Lidlin tai Prisman paistopisteeltä omaan pussiin ostettuja. Muutamankin myyjän on pussikyhäelmilläni hämmentänyt… Mitään Punnitse&Säästä, Its Pure -myymälää ei löydy 100 km säteeltä, joten ainoat, joita irtona saan ostettua ovat Parrots -laarien cashewpähkinät, mantelit ja ihan vahingossa niitä jumalaisia kookospalleroita päätyy myös johonkin pussiin. Kotona niitä ei enää ole siinä pussissa, ja se pussikin on päätynyt takaisin ostoskassiin kivasti taiteltuna uutta käyttöä varten. Jotenkin jännä tuo 20 km kauppamatka, että osa tuotteista vaan häviää sen aikana…!

Neljäs on turhakkeet, kuten karkki, sipisit, lasten hesemilkshaket… Olen ostanut karkkeina vain irttareita (tietty VAIN lapsille…. Vähän omia lemppareita mukaan valikoiden…), ja koko ajan samaan pussiin. Siinä kyljessä alkaa olla massiivinen kokoelma punnitustarroja, ja innolla odotan, kuinka monta reissua se vielä kestää, ja missä vaiheessa ostosreissua tulee se hetki, kun pussi repeää ja kaikki miljoona jelly beansia vierivät eri suuntiin vapaudestaan nauttien. Jostain luin, että paperipussin hiilijalanjälki nollaantuu, jos sen käyttää kolme kertaa. Tämä yksilö on nollannut jonkun muunkin pussin jälkiä… Sipsin syönti vähän meinasi Irlantilaisella ja itselläni lähteä käsistä,  mutta ollaan nyt koitettu järkiintyä. Hoen itselleni, että en todellakaan tätäkään roskaan käärittyä ravintoarvoiltaan mitätöntä tuotetta tarvitse, mutta ai että, kun se vaan maistui hyvältä! Irlantilaisen synteihin kuuluu lasten hemmottelu hesellä. Natsimutsi taas pitäisi lapset kaukana moisesta moskasta, mutta hmmm… Winston vie taas voiton!

Koko ajan tulen herkemmäksi roskalle ympärilläni. Toivoisin mahdollisuutta ostaa omiin astioihin, irtomyyntikauppaa ja todella päästä Zero Wasteen. Tällä hetkellä ei tähän täysin pääse, mutta ehkä pikku hiljaa homma etenee. Tämä kahden kuukauden kokeilu antoi kuitenkin selkeän kuvan siitä, mistä meidän roskamme muodostuvat, ja mitä asialle voimme tehdä. 

Roska oli 90% ruuan pakkausjätteestä syntynyttä, tai sitten “vahinkoroskaa” (LAPSET!!!!!!!!!Mutta en mä niitä poiskaan anna. En edes myy, vaikka joskus mieli tekisi. Muuttaisin mielikuvissani niillä rahoilla tropiikkiin. Ei oo meikäläisen pala kakkua tämä -20 astetta. Mutta pidetään lapset ja pidetään pakkanen!). Mitään ihmeellistä ei ollut, eikä ole tarpeen kodin puolelle hankkia, joten olettaisin tämän -tai jopa tiukemman- linjan jatkuvan tästä eteenpäinkin, koska mitenkään tämä ei elämäämme rajoittanut. Farmi täyttää tässä kuussa muuten lähes tyhjän roska-astian. Farmin toimiston ja varaston kevätsiivous oli - ja on, koska se vielä jatkuu - massiivinen, ja näemmä tarpeellinen. Toivon kuitenkin, että pystymme jatkossa vähempään sekajätteeseen ja muoviin ranchinkin puolella. Kodin puolella homman 100% haltuun ottaminen jatkuu tiiviisti. Katsotaas, mitä seuraavassa postauksessa tapahtuu!