Happy HippieLife

*English text coming as soon as I can tell the difference between "cultivated" and "cultured"...Irish was having fun with my tired stories....* Se olisi kuulkaa helmikuun viimeinen päivä, ja samalla myös perheen kahden kuukauden mittaisen jätekokeilun viimeinen päivä. Tammikuun osion meidän osaltamme voit lukea täältä , Heidin perheen osalta täältä , ja onpas jännä odottaa Heidin helmikuun raporttia, sillä hienosti heillä meni jo tammikuussa. Kuvat tässä postauksessa ovat sitten "omaa luokkaansa", kännykällä illan pimeydessä napsastuja kaikki paitsi tulppaanit.  Noloa,  mutta päivä oli hektinen ja huominen on samanlainen. Puretaanpas sitten vähän mennyttä kuukautta: sekajätettä yksi muovipussillinen ja yksi koiranruokapussillinen. Niin mahtavaa!! Kuitenkin 5 ihmishenkeä,kaksi koirahenkeä ja kaksi kissahenkeä taloudessa. Ihmisistä kolme on alle 10-vuotiaita, niin mielestäni ihan kelpo tulos! Sekajätteen määrää kasvatti ensinnäkin tuttuun t...

*English below* Heidin idean innoittamana aloimme seuraamaan tammikuussa normaalilla elämällä tuottamamme jätteen määrää, ja vertaamme sitten sitä helmikuun määrään, jolloin koitamme pihistää entisestään käyttämäämme muovin -ja meidän tapauksessamme- muunkin jätteen määrää. Kuvat ovat sitten ihan taas syvältä, koska voihan pylly, mikä lumimyrsky koko päivän! Ei tehnyt mieli kameraa ulkoiluttaa koko päivänä, joten Irlantilaisen omena-addiktion hedelmä on tallentanut nämä mestariotokset. Jäin muuten autolla sitten lumihankeen. Peltoaukealla oli tuuli kasannut tien sellaisen lumimuurin alle,että siihen jäi. Eikä mennyt eteen eikä taakse. Mutta siihen piti tietty ajaa. (Ihan vaan siksi, että toinen vaihtoehto olisi ollut peruuttaa n.450 metriä. Voinen kuvitella sen tulokset.MITEN HEMMETISSÄ voi pikkusiskoni ajaa täysperävaunurekkaa ja mä en saa edes tuollaista henkilöautoa pysymään tiellä. Tai jos saan sen tiellä pysymään, niin en liikkeessä… ELÄMÄ ON!!!) Inhoan muutenkin ta...

*English below* Ihmiskokeen loppuosa jäikin raportoimatta, mutta tässä se tulee. Yksi päivä jäi kuvaamatta, mutta saman suuntainen sekin oli kuin ajanjakson muut päivät.  Irlantilainen ja lapset siis olivat Pohjois-Irlannissa joulun ajan, ja minä vietin työrintamalla katastrofaalista aikaa, mutta zero waste- rintamalla varsin menestyksekästä aikaa. Ensimmäistä viikkoa värittivät väliaikaisen sinkkunaisen addiktiot; kookosvesi ja sipsit, mutta toisella viikolla REFUSE toimi hyvin, ja jätin ne kaupan hyllyyn yllättäen aivan kivuttomasti, koska ilmankin todellakin pärjään. MIKSI raahata mitään vettä Suomeen? Täällä on maailman paras vesi! Tai ainakin ollut, sillä järvistä löytyy jo nyt  mikromuoveja huolestuttavan paljon. Otetaan nyt alkuun kaunis kuva tältä päivältä, koska loput kuvat ovat sitten niiin nolottavan rumia! Päivä 1: Toisen viikon ensimmäisenä päivänä kävin ruokaostoksilla. Oli muuten jouluaatto. Kävin ensin crossfit-treeneissä vetämässä su...

On Tapaninpäivän ilta. Takassa kohisee hiljaa tuli. Koirat kuorsaavat vierekkäin takan edessä, ja jättimäisessä teekupissani höyryää kesällä keräämistäni luonnonkasveista tehtyä juoma. Täydellinen hetki tutkailla viikon roskasaldoa.  Tässäpä ensin on muutamama havainto ensimmäisen viikon jälkeen.   Ensimmäinen havainto; Olen hirveän laiska kokkaamaan vain itselleni, kun olen tottunut väsäämään vähintään viidelle hengelle, ja mieluusti sen verran paljon, että samaa ruokaa syötäisiin ainakin kaksi kertaa. Niinpä olen tyhjennellyt tämän ensimmäisen sinkkuviikkoni aikana pakastimesta sinne tunkemiani ruuan loppuja, ja hyvin on melkein koko viikko mennyt niillä. Ne on pakastettu muovirasioihin, ja se on pikkasen pistänyt ahdistamaan teemalla “tieto lisää tuskaa”. Muovirasioita ei näy alla olevassa vuosisadan kuvateoksessa, sillä siivousinnossani lykkäsin niihin työverstaaseen kuuluvia ruuveja ja muttereita, vadelmanpidikkeita ja pikkuisia ruuvimeisseleitä, ja kuskailin jop...