Ihmiskokeen ensimmäinen viikko

On Tapaninpäivän ilta. Takassa kohisee hiljaa tuli. Koirat kuorsaavat vierekkäin takan edessä, ja jättimäisessä teekupissani höyryää kesällä keräämistäni luonnonkasveista tehtyä juoma. Täydellinen hetki tutkailla viikon roskasaldoa. 

Tässäpä ensin on muutamama havainto ensimmäisen viikon jälkeen.  Ensimmäinen havainto; Olen hirveän laiska kokkaamaan vain itselleni, kun olen tottunut väsäämään vähintään viidelle hengelle, ja mieluusti sen verran paljon, että samaa ruokaa syötäisiin ainakin kaksi kertaa. Niinpä olen tyhjennellyt tämän ensimmäisen sinkkuviikkoni aikana pakastimesta sinne tunkemiani ruuan loppuja, ja hyvin on melkein koko viikko mennyt niillä. Ne on pakastettu muovirasioihin, ja se on pikkasen pistänyt ahdistamaan teemalla “tieto lisää tuskaa”. Muovirasioita ei näy alla olevassa vuosisadan kuvateoksessa, sillä siivousinnossani lykkäsin niihin työverstaaseen kuuluvia ruuveja ja muttereita, vadelmanpidikkeita ja pikkuisia ruuvimeisseleitä, ja kuskailin jopa verstaaseen asti. 

Toinen, mitä kuvissa ei näy, on biojätteet, sillä ne olen viskannut suoraan kompostiin, joka sekin täyttyy yhden ihmisen taloudessa järisyttävän hitaasti. Ruokahävikki on ollut minimaalista; yksi sitruuna oli päässyt homehtumaan ja yksi parsakaali unohtunut perunapussin alle, ja sieltä se esitti haisevaa vastalausetta olotilastaan. Muuten olen nälkäisenä ja hyvän ruokahalun omaavana naisihmisenä syönyt aina lautaseni tyhjäksi. Ulkoa on vieläkin saanut kerättyä lehtikaalia, yrttejä ja purjosipulia. Herättää ajattelemaan...

Toinen havainto on se, että sekajätteeseen on päätynyt muutama pakkaus, ja ne, jotka sinne ovat päätyneet olivat ihan turhia juttuja, joista olisin selvinnyt ihan miettimällä “REFUSE!!”. Tässä tapauksessa sipsinhimoissani ostama pussi, jota ilman olisin ihan hyvin pärjännyt, ja maitohappokapseleiden folio/muovipaketti. Sama REFUSE!!! saa luvan jatkossa päteä täysin turhiin juomaostoksiin. Nyt en TIETENKÄÄN tarkoita punaviiniä, vaan kookosvettä ja muita juomia, jotka paremmin kuin hyvin on korvattavissa ihan omalla vesipullollani.

Kolmas havainto; tämä on TOSI helppoa ilman muuta perhettä. Sinkut, yksinasuvat! Ryhtykää tähän! Helppo ostaa hedelmät, kasvikset ja vihannekset, kun valitsee ilman pakkausta olevat omiin pussukoihin mukaan. Leivät paistopisteestä omaan pussiin. Jos vielä lähellä on Reko-mahdollisuus,  ex- Punnitse ja säästä, kauppahalli, tai tori, niin ihan mahtava ja helppo tätä on toteuttaa ruuan osalta.

Neljäs havainto; muovi suorastaan hyökkää päälle, kun kaupassakin kulkee eri silmin kuin ennen. Aivan uskomaton määrä turhaa pakkausta, turhaa krääsää, tuotteita, joita ilman ihmiskunta ja planeetta pärjää aivan varmasti. Muoviahdistuksissani tein omat mehiläisvahakääreet ruokia säilyttämään, ja siitä projektista myöhemmin.

Viides havainto; siivoaminen, pyykinpesu, tiskaus, vessassa käynti. Niin helppoa olla zero waste itseksensä! 

Kuudes havainto: AINA ,siis IHAN AINA, pitää täyttää vesipullo, ja ottaa hiukan evästä mukaan, kun kotoansa poistuu. Yksi turha juomaostos, koska en ottanut omaa pulloani mukaan, ja samoin jouduin ostamaan leipää kaupan pussissa, koska nälkä iski, ja reissu venyi, ja pelkkä banaani ei riittänyt. 

Seitsemäs havainto; sille ei voi mitään, jos muut tuovat ei niin zero waste -lahjoja. Kotikasvatukseni on ollut sellaista, että kohteliaasti kiittäen otetaan lahjat vastaan, eikä loukata hyvää tarkoittavaa lähimmäistä. 

Seitsemän kohdan teema jatkuu, ja roskatutka käynnistyy (ja niin kaameat, pimeässä illalla kännykällä otetut kuvat... Häpeä vyöryy ylitseni!! ) !

PÄIVÄ 1: Kahvipaketti, jota ei voi kierrättää. Saman tien iski mieleeni, että miksi en ostaisi paikallisesta ruokapuodista kahvipapuja, ja blenderillä niitä itse jauhaisi. Lähti muuten kahvinkeitinkin työtasolta, kun luin, miten paljon haitallisia aineita irtoaa keittimien muoviosista, ja kaapissa ollut presso otti sen paikan. Hurjasti tuli lisää tilaa keittiön työtasolle! Keitin on kaapissa, ja sitä varmasti käytetäänkin lasten synttärijuhlien aikaan, tai muuten, kun pitää monelle ihmiselle saada sumpit pöytään. Nyt pärjää pressolla vallan mainiosti, ja jotenkin kahvikin maistuu paremmalta. Mitään lume-efektiä en myönnä olemassa olevan! Ykköspäivän turhakelistalle päätyy aloe vera -juoma, jonka ostin kauppareissulla kuivumisvaaran ollessa ilmeinen. Oli pahaa…. Paperitollo taustalla on kummitytölle lahjaksi ostaman meikkilaukun sisältä; vegaanin, kauniin värinen, ilman pakkauksia oli meikkilaukku. Sisälle ostin vielä pahvipakkauksiin pakattuja luomumeikkejä muutaman kipaleen. 

PÄIVÄ 2: Kurkumapussi tyhjeni. Se on ikävästi muovin ja paperin sekoitusta. Laitan Foodinille palautetta asiasta. Samoin tyhjeni kolme päivää työn alla ollut punaviinipullo. Sen voi onneksi kierrättää. Tuikkukuppeja tuli pari tyhjää illan mittaan.

PÄIVÄ 3: Postimies toi paketteja! Toisessa oli  paperipusseissa olevat jättipakkaukset soodaa, ja toinen piti sisällään ex-punnitse&säästä -firman tuotteita. Sadan kilometrin säteellä ei ko. kauppaa ole, ja sorruin tilaamaan pähkinävarastot täyteen postimyynnin kautta. Helmin mekosta tehty minirätti päätyi kompostiin, sen jälkeen, kun olin puhdistanut sillä keittiön altaat. Turhakkeena kookosvesi-purkki. Kaikki mahdollinen kolmos päivänä oli joko täysin jätteetöntä tai kierrätettävissä, ja siitä tuli valtava onnistumisen tunne.

PÄIVÄ 4: Sekajätteeseen päätyi sähkökynttelikön kaksi palanutta kynttilää (ainoat joulukoristeeni tänä vuonna), muuten meni niin kuin piti. Citymarketista saa paperivarrellisia, luomupuuvillaisia korvapuikkoja. Se on iso plussa taloudessa, jossa miespuolinen henkilö on täysin addiktoitunut korviensa kaiveluun. Musta möykky on jotain, jonka olen jo unohtanut.  It’s Puren (sehän se. nimi nykyin on! Helpompi kuin “ex-punnitse ja säästä”!) pussi jogurttipäällysteisiä inkiväärejä meni suurimpaan nälkään ennen ruokaa, ja sen pussi säästöön odottamaan kesää, ja yrttien kuivaamista. Halloumi oli pakattu muoviin ja pahviin; molemmat kierrätykseen. Pakastemarjat olivat myös muovisessa pakastepussissa, ja yksi sellainen tyhjeni nelospäivänä. Hardcore- zero veistaajat pakastavatkin lasiastioissa. Tämä on kyllä haaste sillä marjamäärällä, joka meidän taloudessa talven aikana kuluu! Turhakkeena jälleen kookosvesi; miksi menin niitä ostamaan??!

PÄIVÄ 5:  Naapurin Hanna-Leena toi tsemppilahjana vahvistavan smoothien. Tämä oli aiemmassa osiossa mainittu “ei-vältettävissä oleva muovi”. Vältettävissä sen sijaan olisi ollut Reko-jaosta kotiin tulleet kaksi muovipussia, jos olisin omenatilausta tehdessäni pyytänyt viljelijää tuomaan ne jossain astiassa, josta olisin voinut omput kipata omiin pussukoihini. Jatkossa pitää tämä muistaa. Ovat ihan tajuttoman hyviä omenoita! Sekajätteeseen meni maitohappokapseleiden folio-muovipaketti. Jatkossa ostan ilman yksittäispakkausta olevia bakteereita. Toiseksi viimeinen kookosvesi; sitten never again. 

PÄIVÄ 6: Kaikki mahdollinen oli kierrätettävää, tai vielä parempaa; roskatonta matskua kutospäivän aikana. Lahjanaruun kuuluvan paketin oli jompi kumpi koirista (Lue; Jasmin) repinyt, ja sen sisällä oleen suklaalevynkin nuollut. Ei mitään oireitakaan sairastumisesta. Paperin pistin paperinkeräykseen, sillä luin sen olevan sallittua pieninä määrinä. Nyt oli jopa pieninä palasina. Nuollun suklaan pistin biojätteeseen, ja nuolemattoman käytin ensin kuvausrekvisiittana, ja sitten söin.  Kookosmannapurkin pesin, ja käytän sen uudelleen. Kuitin otin aivan ajatuksissani, sillä jätän ne aina ottamatta, ellei ole farmin ostoksista kyse, ja silloin kuitti tarvitaan verotusta varten. Paikallisessa S-marketissa jätetään kuitit jopa printtaamatta, jos asian muistaa mainita etukäteen. Siirryin kuittiangstissani myös S-ryhmällä sähköiseen kuittiin, jos osasin homman hoitaa apissä oikein…. 

PÄIVÄ 7: Suunnittelemieni juhlapöydän konvehtien sijaan herkuttelin jouluna irttareilla. Paperipussi  pahvin ja muovin sijaan, ja karkkeja, joiden valmistuksessa ei ole käytetty palmuöljyä. En ole ikuisuuksiin syönyt sokeria, saati sitten tässä mittakaavassa, ja vanha addiktio pitää kyllä nyt nitistää uudelleen. Tänään iltapäivälle vetelin viimeiset irttari. Saunan jälkeen join siiderin. Ruuaksi tein Rekosta ostettua kuha-filettä, joka oli pakattu vakuumipakkaukseen, koska se myytiin pakasteena. Se vähän harmitti, mutta ruoka oli niin hyvää, että harmituskin katosi. Vuohenjuustokääreestä irrotin muovi- ja paperiosat, ja sain nekin kiertoon. Kesti 3 sekuntia; ei paha! 

Viikon varrella siivoukset on tehty DIY-aineilla, ja pestävillä, vanhoilla räteillä. Aluksi ällötti ajatus siitä, että en käytä vessapaperia, vaan bide-suihkua, ja muutaman päivän vetelin vanhaan tapaan paperilla. Nyt paperi on haudattu kaappiin, ja koko ajan on mukavan puhdas olo alaosastossa vartaloa, kun bideesuihku ja hommaan nimetty pyyheliina hoitavat hommat! Kaikkeen näemmä tottuu, ja jopa suhteellisen nopeasti. 

Positiivisilla fiiliksillä jatkan kakkosviikkoon. Sen jälkeen alkaakin todellinen haaste, kun perhe palaa reissusta kotiin.