Minimaalinen mikroretkeilyopas
Docventuresin Riku Rantala kirjoitti jokin aika sitten HS:n kolumnissaan retkeilystä, ja sieltä silmään pisti termi mikroretkeily. Hieno termi mitä ekologisimmalle ja hauskimmalle jutulle, eli ihan lähiseudulla seikkailulle. Rikun ja monen muunkin kohdalla on kaukomaiden viidakot ja valkohiekkaiset rannat tulleet tutummiksi kuin lähiseudun laavut ja rantakaislikot, vaikka kun mielensä asettaa seikkailumoodiin, ei tarvitse lähteä juuri takapihaa pidemmälle. No OK; ei ehkä kaikki ole ihan niin onnekkaita, jos oman talon takana aukeaa seuraavan talon betonipiha ja sitä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu samanlaisena pihojen mosaiikkina, mutta Suomessa ne eivät onneksi ihan määrättömän pitkälle kuitenkaan jatku, vaan jossain kohtaa aukeaa metsä tai pelto tai joku kreisi pusikko. Me harrastamme perheen kesken tai usein vain äiti-poika -kombinaatiolla mikroretkeilyä todella paljon. Lapset saattavat ehdottaa - yleensä aina hetkellä, jolloin mulla on miljoona muuta asiaa tekemistä vailla valmiina- ett...