Vapautumisia

Ei vitsi kuule, kun olo on jotenkin semisti vapautunut. Ei; en ole eronnut Irlantilaisesta, vaikka aika kireää onkin viime päivät tämä yhdessäolo ollut, enkä myöskään ole irtisanoutunut palkkatyöstä, vaikka vähän mieli tekisikin. Pankkitiliä kun katsoo, nousee työmotivaatio eksponentiallisesti.... Muutama vuosi sitten tämä olisi ollut ihan järkyttävä elämänmuutos, nyt tämä on helpotus. Rahaa säästävä, aikaa säästävä, luontoa säästävä HELPOTUS. No; pistin roskiin viimeisenkin meikkini! KYLLÄ! Mulla ei ole meikin meikkiä omassa omistuksessani! Taloudestamme löytyy silti tyttöjen omistama pahoinpidelty, glitter-kantinen luomiväripaletti, hyvin mansikkainen huulikiilto ja yksi järjettömän punainen huulipuna. Yksikään niistä ei ole minun ollutkaan. Edellisen kerran olen pistänyt meikkiä elikkäs tässä tapauksessa ripsiväriä silmiini ehkä huhtikuussa. Silloinkin mykoplasman ja kortsun vuoksi olin jo tottunut olemaan niin leggins-no make up -no hair brush -tyyppinen ihminen, että menin ti...