Ihmiskokeen toinen viikko

*English below*

Ihmiskokeen loppuosa jäikin raportoimatta, mutta tässä se tulee. Yksi päivä jäi kuvaamatta, mutta saman suuntainen sekin oli kuin ajanjakson muut päivät. 

Irlantilainen ja lapset siis olivat Pohjois-Irlannissa joulun ajan, ja minä vietin työrintamalla katastrofaalista aikaa, mutta zero waste- rintamalla varsin menestyksekästä aikaa. Ensimmäistä viikkoa värittivät väliaikaisen sinkkunaisen addiktiot; kookosvesi ja sipsit, mutta toisella viikolla REFUSE toimi hyvin, ja jätin ne kaupan hyllyyn yllättäen aivan kivuttomasti, koska ilmankin todellakin pärjään. MIKSI raahata mitään vettä Suomeen? Täällä on maailman paras vesi! Tai ainakin ollut, sillä järvistä löytyy jo nyt  mikromuoveja huolestuttavan paljon.

Otetaan nyt alkuun kaunis kuva tältä päivältä, koska loput kuvat ovat sitten niiin nolottavan rumia!

Päivä 1:

Toisen viikon ensimmäisenä päivänä kävin ruokaostoksilla. Oli muuten jouluaatto. Kävin ensin crossfit-treeneissä vetämässä suht tuskaisen nimikkotreenini, ja sen jälkeen jäykin jaloin ja lähes liikkumattomin käsin vaapuin kauppaan. Kauppa oli tässä vaiheessa jo mukavan tyhjä, täynnä -50% alennettuja joulutuotteita, ja olin ihan fiiliksissä siitä, ettei tarvinnut ihmispaljoudessa hikoilla. Etenin rauhallisesti pakkausmateriaalitilannetta tarkastellen (crossfitillä EI osuutta asiaan), halailin muutamat tutut ja vaihtelin ilman kiirettä kuulumisia. Ihan mahtavaa!! Ostoksilla loppuivat kestohedelmäpussit kesken, enkä näemmä vieläkään käsityökammoisena ole lisää ommellut. Päätin nääs olla ostamatta lisää niitä nailonisia, ja hyödyntää rikkinäistä valkoista pussilakanaa, mutta edelleen on ajatuksen asteella. (Tänä iltana, lupaan!!) Päädyin siis biohajoaviin pusseihin lopun edestä. Postissa tuli aiemmin täydennys bambuhammasharjoihin. Ne oli ikävästi suojattu valkoisilla styrokspalleroilla. Itse hammasharjojen paketti on kokonaisuudessaan biohajoava, joten heitin sen materiaalien erotuksen ja kierrätyksen sijaan kompostiin. Jouluaattoateriani oli kuhacheviche, savulohta, vuohenjuustoa ja valkoviiniä. AAAH, niin hyväääää!!!! (Jos ei vielä ole selvinnyt, niin en ole mitenkään valtava jouluihminen… Tämä oli just passeli joulu!) Siitä jätteeksi tuli yrttiruukku (komposti ja muovi) sekä Rekosta jäisenä ostamani kuhan vakuumimuovi. Muuten kaikki muu olikin kompostikamaa. Myös huijauksen makua olisi jättää kertomatta, että join viinipullon loppuun, koska seuraavana päivänä crossfit-sali oli suljettu, eikä tarvinnut miettiä treenikuntoa, mutta näemmä se on jäänyt häveliäisyyden iskettyä dokumentoimatta…Samoin jäi kertomatta myös se, että aloin katsomaan Netflixistä The Crownia; BIIIIG MISTAKE!! Siihenhän jäi heti koukkuun ja joulupäivä oli pitkällä, ennen kuin Elizabethin seuran maltoin jättää.

Päivä 2:

Kakkospäivänä jätteeksi päätyi suklaalevyn loputtua paperi ja alumiini. Rekosta ostamani savulohi oli vakuuumissa, ja sen muovin putsasivat ensin koirat, ja sitten loput öljyt lähtivät sen lillutellessa astioiden huuhteluvedessä. Koulutin koiria vanhaksi päässeellä parmesaanilla, joten vain muovi jäi jäljelle koko juuston sijaan. Juusto on suht kallista koulutuspalkkiota, mutta parempi kai sekin käyttää hyväksi, saati kanniskella se suoraan kompostiin. Ja koulutus sujui varsin mallikkaasti palkinnon ollessa enemmän kuin mieluinen. Jostain löytyi muovivarrellinen tops-puikko. Käytin sen, ja se päätyi sekajätteeseen. Paperipussin tallensin uudelleenkäyttöä varten.

Päivä 3:

Kun on tottunut kokkaamaan älyttömän paljon syövälle, isolle perheelle, oli hämmentävää, miten vähän aikaa menee itsekseen myös siihen. Varsinkin jos silloin harvoin kun kokkasin, tein samalla muutaman päivän ruuat. Pakko tosin myöntää, että tällä metodilla esim. Savulohi alkoi jo hiukan maistumaan pakkopullalta, kun sitä neljättä päivää putkeen veteli. Mutta helppoa ja nopeaa se oli. Nyt tuota kaiholla jo mietin, kun taas on normaalit saavit helloilla ja uunissa ja takassa ja kiukaan päällä… Pakastin tuli myös hyödynnettyä tarkoin. Kolmantena päivänä tyhjeni taas yksi pakastepussillinen oman maan luomumansikoita. Revin rikkoutunutta, meille kierrätyksen kautta päätynyttä Nalle Puh-pussilakanaa vessaan puhdistuspyyhkeiksi, ja saumoista jäi kasa jämäpaljoja, ja ne iskin kompostiin. Sekajätteeseen päätyi kissojen ruokapussin avaamisesta irronnut suikale 07-koodillista sekamateriaalia. Se on ärsyttävä koodi; pitänee ihan ottaa selville, mihin se tällä alueella tahdotaan. Sekajäte vai muovi? Tämä keskustelu kävi kuumana facessa, ja päädyin siihen, että selvitän omien jäteihmisten kannan asiaan.

Päivä 4:

Neljäntenä päivänä iski iso nälkä ja lihanhimo, ja pistin pannulle oman tilan paistijauhelihaa. Vakuumi on ihan ykkönen, kun lihaa myy muille sen hygienisyyden, näppärän pakkauskoon ja vaadittujen merkintöjen vuoksi (voi Suomi ja nämä vaatimukset!!!). Omat lihat voisi kyllä ottaa irtonaisina, tosin sitten pitäisi keksiä vaihtoehtoisen pakkaukset pakastimeen muovin sijasta…. Jep; konditionaali on ehkä ihan hyvä tuossa, sillä tämä vaatii vielä niin paljon pohtimista. Toinen muovijuttu oli tahini-purkista -lasisesta sellaisesta- kannen lukinnut muovikuori. Ihan vahingossa tuli otettua lähikaupasta myös kuitti edellisenä päivänä.

Päivä 5:

Viidentenä päivänä nälkä oli taukoamatonta, koska perheen poissaollessa treenitahti oli aivan järjetön. Ilman lapsia asuisin testostosteronin, hien ja magnesiumin hajuisella crossfit-salilla, tämä kaksiviikkoinen todisti kyllä sen. Välipäivät salilta olivat nääs lähes tuntematon käsite, samoin kuin palautumin, palauttavat treenit, tai se, että tämän ikäinen ihminen ei kyllä enää toivu päivässä tai kahdessakaan kuuden päivän treeniputkesta. Treenit ja fyysinen työ yhdessä ovat takuuvarma resepti siihen, että syödä saa kellon ympäri. Otin siis aika runsain mitoin lisäenergiaa suklaasta (ja punaviinistä….. Se ja treenaaminen tietysti ovat kyseenalainen yhtälö, mutta käytän sitä ihan palautusjuomana ;) ) Lisäenergiaa haettiin näemmä myös vuohenjuustosta, josta taas erotin muovin ja paperin. Lidlin tummassa suklaassa harmittaa tuo pahvikuoren sisällä oleva materiaali, jota ei voi kierrättää. Jassun alkuun nuolema suklaa päätyi biojätteeseen. 

Kuudes päivä jäi väliin, enkä tietysti yhtään muista, mitä silloin tein. En kyllä muuten yhtään. Onkohan se alumiinifolio oikeasti aiheuttanut jonkun varhaisaikaisen dementia…? Mutta todennäköisesti viinipullo tyhjeni myös silloin. Sipsejä EN ostanut, enkä muutakaan tarpeetonta. 

Päivä 7:

Seitsemäs päivä, ja jämäruokien ja biojätteeseen päätyneiden jätteiden vuoksi ei jäänyt pöydälle mitään!! EI MITÄÄN!!!!! Uskomatonta… Perheen kanssa ei näitä päiviä kyllä tule, se on varma.

Kaksiviikkoinen opetti sen, että on todellakin mahdollista helposti vähentää tuottamani jätteen määrää pelkästään sillä, että en osta tarpeettomia tuotteita (näemmä ei tähän kategoriaan sovi punaviini ollenkaan…!), käytän kestokasseja ja -pusseja, kompostoin ja leivon leivän itse. Kompostiastia täyttyi lähes samaan tahtiin, kuin koko perheen ollessa koolla, vaikka ruokaa ei haaskaantut. Tein paljon mehustimella tuoremehuja porkkanoista, punajuurista, inkivääristä ja ananaksesta, ja smoothieita omista marjoista ja viherversioita lehtikaalista. Yksin elävänä oli helppo tehdä zero waste- valintoja, jotka eivät välttämättä onnistu koko perheen ollessa koossa. Niinhän se tietysti onkin, että kaikilla perheenjäsenillä on yhtäläinen sananvalta kulutusvalintoihin, enkä tahdo tehdä tästä elämäntavasta sellaista peikkoa, jota lapset ja Irlantilainen päätyvät vihaamaan, ja defenssien iskiessä päälle, kahlailisin Mäkkärin take away-pusseissa. Mitään tarvetta ei ollut, eikä edelleenkään ole, lähteä vaeltamaan alennusmyynteihin tai huvikseen shoppailemaan tavaroita tai vaatteita, joita en tarvitse. Minulle se on todellakin “huvia”; ei mitään mielenkiintoa ihmisten joukkoon, tunkkaisiin ikkunattomiin ostoskeskuksiin, sisätiloihin lukituksi!! Silmiä avaavaa tämä oli, ja monta asiaa osaan jo parantaa. Moneen asiaan osaan sanoa mielessäni “REFUSE!”, ja niin monta täydellisen turhaa ostosta on jäänyt tekemättä.

My two week human experiment PART TWO (and HORRIBLE PHOTOS!!!!):

Irishman and the kids were in Northern Ireland for two weeks around Christmas, and I documented my consumption during that time.

All I can say, as a mother of three, is that alone it is super easy trying to be ZW and to change ones behaviour! My main waste was biowaste, which I composted straight away. I pressed mental amounts of juices and had mental amount of smoothies also. Meat is fairly difficult to find without plastic packaging, and that was my other main plastic waste. It was first cleaned by the dogs and then in the rinsing water, then recycled. 

I managed to REFUSE my two main stupid wastes from the week one; coconut water and potato crips. I do not need them, and WHY bring any sort of water into this country which is know for its clean water?!? Or I'm afraid that it is soon "WAS KNOWN", since the micro plastics have been found already in the lakes here too. SAD!

I spent ENORMOUS time at the crossfit box, and my appetite was ENORMOUS too. Hence the excess consumption of chocolate and excess consumption of red wine and the urge to get meat. In Finland you get refunded when you return bottles to the shop, and I obviously tried to hide my excess wine drinking and did not include the bottles into the photos. SHAME ON ME!!

All in all; this 2-week period taught me a lot! It is really easy to cut down the waste just by composting, using reusable shopping bags and reusable produce bags, baking my own bread and refusing all the unnecessary shopping. I have noooooo interest what so ever to be part of the January sales, I hate shopping. I hate windowless shopping centres, people everywhere, no fresh air, and money spent on things that do not matter. I need to concentrate to make ZW changes with the family gradually. I don't want to force this on anyone and then get the defence reaction, where the kids and Irish are eating only McDo take aways and I'm drowning into their litter... ;) This will be a great transformation!