Oman elämän Visual Mending

Keskimmäinen Luomulapsi on jostain kehittänyt itselleen mieltymyksen kaikenlaiseen designer -kamaan. Hän piirtelee logoja ja googlailee hintoja, kyselee, mitä kaikkia merkkejä tiedän, ja mikä on paras. Minähän en mitään tiedä, ja mieli tekisi sanoa, että samaa riistopaskaa nekin kaikki ovat, kuin halvemmatkin vaatteet, mutta en viitsi, kun toinen on niin selvästi täydellisen innostunut asiastaan. Tyyppi mietiskelee, että kun hän on tulevaisuudessa menestynyt liikemies (minkä alan; se ei ole vielä ihan täysin tiedossa, mut hei; businessmies!) ja tietysti sen myötä miljonääri, hän ostaa minulle ihan koko closetin täyteen mekkoja ja niitä high heelssejä. Siihen sitten sanoin, että äippä on kyllä enemmän villapaita- ja tennarinaisia, joka ei uusista vaatteista välitä, että mennään mielummin vaikka yhdessä Norjaan. Siitäkös Tuleva Miljonääri innostui!

Eilen illalla Keskimmäinen Luomulapsonen kuitenkin toi lempikalsarinsa eteeni hyvin huolestunut ilme kasvoillaan.  Ne ovat entisen hoitotädin pojalta perityt Björn Borg -bokserit, joiden sanoin olevan "melkein designer-kamaa", ja sen jälkeen niitä on pidetty taukoamatta päällä. Keskimmäinen Luomulapsi sai onneksi kahdet Björnit, joten on mahdollista välillä saada kalsongit myös pyykkikonetta tervehtimään. Nämät nimenomaiset Björnit olivat nyt kuitenkin menneet rikki. "KATONY!!" , sanoi Keskimmäinen, ja veti bokserit jalkaansa. Hetken selkä päin ähisteltyään hän kääntyi, ja näytti. "KATONY! Täältä tulee tällailla boollssit ja pippeli jo ulos, ja se ei tunnu kivalta! Sun on PAKKO korjata nää mun Björn Borgit!!" Siinä me sitten ihmettelimme, että todellakin kalsareiden reiästä kaikki mahdollinen jo mahtuu ulos. Ja minä mietiskelin hiljaa mielessäni, että millä helvetillä minä, täysin kädetön ja käsityötaidoton nuo nyt korjaan?!?!?  Ja jotta lapsen osoittama usko äitinsä kykyihin nousi vielä aivan uusiin sfääreihin, toi hän korjattavaksi myös polvista ja haaroista revenneet ulkohousunsa sekä yhdet Addu-verkkarit. SIINÄ! Ja deadline: "Mieluiten hei huomiseksi!"

Keskimmäinen Luomulapsi vetaisi taviskalsarit treenivaatteidensa alle ja lähti treenaamaan (mihin unohtui ammattilaisurheilijan ura Italiassa?!?!?), minä ylleni ratsastuskamat, ja lähdin Vanhimman Luomulapsen kanssa ratsastamaan. Ajomatkat mietiskelin, että miten mahtavaa, että vielä ei ole lapsilleni selvinnyt, miten kämmäri-äiti heillä on käsityöasioissa, vaan ihan kuvittelevat,  että homma kuin homma -äippä hoitaa!

Pinterestissä ihailen "visual mending" -tyyppistä korjaamista, ja äkkiseltään luulisi, että siitä jonkinlainen sormettomankin ihmisen versio onnistuisi myös itseltäni. Ihan turha haaveilla mistään korjaamisista, joita kukaan ei edes huomaisi, tai jostain taiteellisesta, upeasta Visual Mending -taidonnäytteestä. Mutta niin vaan istuin kalsarit kourassani takan eteen, jahka iltatouhut oli saatu päätökseen ja lapset tuhisivat sängyissään täynnä pyhää päätöstä hoitaa homma edes join kuin kunnialla. Sukkakorista löytyi pehmeä, kantapäästään rikki mennyt Nuorimman Luomulapsen pariton sukka, ja siitä leikkelin palasen kalsaripaikaksi. Sitä palasta sitten käsin neuloin kalsareihin ja olin lopputulokseen aivan tyytyväinen! Ei mitenkään näyttävä, tai siisti, muttei ainakaan enää boollssit mahdu reiästä. Ja ihan parasta; lasten sukan resoristahan tulee ihan paras hiuslenkki!! Siitä vaan saksii irti ja ponnaria päähän. Miten monta sataa potentiaalista hiuslenkkiä on kaikkien näiden vuosien aikana päätynyt vain roskiin!! NYYH! Mutta nevö ögeen! Jonkinlaiset kaikkivoipaisuuskulvitelmat tämäkin menestyksekäs ilta herätti, että kyllähän mäkin ihan pian teen ties kuinka hienoja juttuja! Esim tälläisia...

Kuva kristinnesser.com

tai tällaisia...

Kuva: Hunter Hammersen

vaikka totuus on tämä...

Mutta olo on kuin muutamillakin Euroopan eteläisimmillä homo sapienseilla, joita on reissuilla ennen googlemapseja ja älypuhelimia tullut kohdattua. Minä (omaa rallienglantia häpeillen): "Do you speak English?"

Etelän tyyppi (ison, itsevarman hymyn kera): "YES, yes!!"

"I can't find the railway station. Can you please show me where it is?"

(Iso hymy jatkuu) "YES, yes!"

"Well...Do we look from the map or do you walk with me or what?"

(Iso hymy ei hyydy): "Yes, yes! Very beautiful!"

Ja nyt ompeluasiassa minä olen tuo eteläisempi homo sapiens. Yes, YES. VERY easy!! Kunnes paska ehkä lävähtää tuulettimeen ja kaikkivoipaisuuskuvitelmat ovat taas hetkeksi kadonneet, mutta pienen hetken nautiskellaan nyt sitten tästäkin saavutuksesta. YES, yes!

Ulkohousujen kohdalla tuli käyttöön vuosia, vuosia sitten ostamani ulkovaatepaikka, joka on pitänyt johonkin housuihin joskus laittaa, mutta näemmä en ole kyennyt. Nyt se tuli käyttöön, polvet paikattua, ja haarovälin ratkenneen sauman pistelin neulalla umpeen. Ei ehkä kaunista, mutta parempi, kuin lähtötilanne oli! Addun verrarit jäivät sitten tälle illalle, koska silmät eivät enää väsymyksestä toimineet.

Nyt on vielä hyvä paikkailla ja hääräillä, koska kaikkea mahdollista rekvisiittaa löytyy kotoa. Mielenkiintoista nähdä, miten paljon mielikuvitusta saa laittaa liikkeelle, kun ostolakko etenee ja neulat hukkuvat tai katoavat, langat loppuvat, jne. Silloin alkaa luovuus kukkia, lainaaminen, vaihtotalous ja lahjominen ottaa valtansa! Vinkkejä otetaan vastaan, että mistä sitä löytäisi vaikka neuloja tai ompelulankaa tai uudet upeat ompelutaidot tai ihan mitä tahansa!