Ostolakko 2020 -viikko 4
Hupsista vaan, kun jäi loman tuiskeessa ja myrskyissä ja sähkö- ja aivokatkoksissa viikon 4 ostolakkopäivityskin tekemättä. Eipä siinä tietysti mitään sen kummallisempaa päivittämistä ole, koska hyvin se sujui tavaran suhteen. Ei mitään mielitekoja, eikä tarpeita, kun vielä kotoa löytyy kaikki mahdollinen käyttötavara, ja hyvin pystyn kaikki muut ostohaluni hillitsemään. Eipä niitä edes oikeastaan ole, kun uusien vaatteiden ostolakko toimi hyvänä esikouluna tälle. Nyt ei tee mieli edes koluta kirppareilta mitään; aivoihin on viimeinkin iskostunut jälki siitä, että minulla on todellakin kaikki tavara, mitä tarvitsen (no OKOKOKOK; se kasvihuone!!), ja on turha alkaa mainosten ja markkinoinnin vyöryjen mukaan himoita. Ei toimi! Kauan aivot ovat jaksaneet koittaa muuta väittää, mutta sitkeys saa uppiniskaisemmatkin aivosolut uskomaan.
Se, mikä meni totaalisesti persiilleen ihanan minilyhyen (talvi)loman aikana on herkkujen syönti. Omalla kohdallani sipsit, lasten kohdalla sipsien lisäksi karkkia kului melkoisesti. Tai kai tämäkin on ihan suhteellista, mutta oma sipsien ahminta ei enää ollut omasta mielestäni millään lailla normaalia aikuisen ihmisen käytöstä. Mutta semmoista se sitten joskus on! Lisäksi tapasin ystävän pizzan merkeissä. Todellakin! TAAS pizzalla, ja TODELLAKIN TAAS sosiaalisena, mutta tämäkään ei ole ollenkaan tyypillinen tahti. Tässä on vähän niin kuin koko vuoden pizzat ja parin kuukauden sosiaalisuus mahdutettu kahteen viikkoon. Mutta ai että, kun hyvää oli! Alkuun vetaistiin bruschettat, sitten ihan mielettömän hyvä Margeritha punkkulasin kaveriksi, ja loppuun vielä tiramisu ja esperesso. Treenin päälle tuo oli justiinsa hyvä määrä. Hyvä ruoka on maailman hienoin juttu! Punkkua olisin voinut ottaa enemmänkin...
Lapsilla meni myös muutama paketti nakkeja ja makkaraa, kun retkeilimme ja mökkeilimme niin aktiivisesti. Sekään ei ole mitenkään normaalia meillä, kun kaiken koitan saada omista raaka-aineista ja ilman lisäaineita tehtyä. No; se on ehkä koko perheen detox-viikot alkamassa, jahka vielä laskiaispullat tiistaina ehkä pyöritän, jos jaksan. Sen verran on tiukat kaksi viikkoa nyt palkkatöissä luvassa, että voipi jäädä pyörittämättäkin. Sunnuntaina en muistanut ollenkaan koko laskiaisen olemassaoloa ennen kuin illalla Instasta vyöryivät silmille kaikkien taidokkaasti täytetyt pullaluomukset, ja Vuoden Äiti -tittelin näin taas kiiluvan silmieni edessä, kun lapsille tänään selviää koulussa, mitä heidän täysin hapera äitinsä on unohtanut!
Me emme sunnuntaina olleet pulkkamäessä. HAHAAA; se oli vitsi, koska meillä ei lunta ole ollut koko talvena kuin sekunnin sadasosan. Senkin aikana luomulapset ovat ehtineet pulkat ja kelkat raahata pihaan, ja siinä ne ovat kököttäneet vihreällä nurmikolla siihen asti, että olen ne taas raahannut suojaan. Tämä on toistunut kaksi kertaa. Nyt ne ovat jämähtäneet nurmikolle, kun olen muuttunut laiskaksi ja lapset edelleen ovat toiveikkaita mäenlaskun suhteen. Pulkkamäen sijaan kävimme vaellusreisuulla koko perheen voimin, ja ai että kun oli ihanaa tarpoa järven rantaa pitkin. Myrskytuuli veteli viimeisiään ja pipot lentelivät päistä, ja se oli niin virkistävää! Kieltäydyin ostamasta mitään kaupasta, ja raapaisin kotoa kasaan ihan kelpo eväät. Ainoastaan liian vähän, sillä on talven aikana unohtunut, miten paljon jo pienelläkin päivävaelluksella pitää olla evästä, kun meidän perhe lähtee matkaan.
Illan ruokaan sama peli. Irlantilainen olisi hakenut kaupasta nopeat kanafileet itselleen ja lapsille, mutta lupasin taikoa tyhjästä juhla-aterian. Hyvä tuli! Vanhat keitetyt peunat pannulle lehtikaalin kanssa, pikkasen suolaa ja pippuria ja luraus balsamicoa joukkoon. Uuniin bataatit paahtumaan. Toiselle pannulle raavein jääkaapista parsakaalin jämät, hiukkasen nahistuneen paprikan, sipulia, valkosipulia, pakastimesta tomaattisosetta, pikkasen joukkoon suolaa, kuivattuja yrttejä, ripaus sokeria ja luraus punaviinietikkaa. Hautumaan pastankeiton ajaksi, ja sitten kaikki syömään. Riitti, ja jäikin vielä tämän päivän lounaankin niistä vetaisin.
Jälkkäriksi googlasin kaura-tattari-raakasuklaa -keksit, joihin ei tarvittu voita, koska voi oli loppu, mutta muita aineita löytyi, ja ne edes kuullostivat semiterveellisiltä. Kaksi pellillistä niitä, ja kaksi pellillistä siemennäkkäriä iltaleipomiseksi ja sunnuntaiolon (kutsutaan myös kansanomaisesti vitutukseksi työviikon alkamisesta, mutta enhän minä nyt sellaista....) unohtamiseksi, ja oli mukava olla, kun perhe oli ruokittu, kaupassa ei käyty, ruokaa ei haaskattu! Nyt pitää pistää pakastimesta ruokaa pannulle aktiiviseen tahtiin, tyhjennellä kuivakaappeja kattiloihin ja patoihin, ja leipoa helppoja makeita karkkien sijaan lapsille. Itselle vaan pyöritellä taatelipalloja ja sipsien sijaan paistaa vaikka perunaa panulla ylenpalttisessa suolassa ja öljyssä, ettei homma levähdä käsiin.
Tässä vielä neljän viikon ostosexcelin tulokset. So far so good, mutta tämä viikko tuo ostopuolelle lisää treenikamoja. Vanhimman Luomulapsen futiskamat ovat noudettavissa... *facepalm* Tämän myötä mukavaa maanantaita, ja alkavaa viikkoa. Katsellaan jännityksellä, miten tekstiä blogiin pukkaa, vai pukkaako ollenkaan!
Helmikuu ostot
1.2. Synttärilahjakortti kimppa
12.2. Treenipaita säbä Onni
Pelipaita säbä Onni
Se, mikä meni totaalisesti persiilleen ihanan minilyhyen (talvi)loman aikana on herkkujen syönti. Omalla kohdallani sipsit, lasten kohdalla sipsien lisäksi karkkia kului melkoisesti. Tai kai tämäkin on ihan suhteellista, mutta oma sipsien ahminta ei enää ollut omasta mielestäni millään lailla normaalia aikuisen ihmisen käytöstä. Mutta semmoista se sitten joskus on! Lisäksi tapasin ystävän pizzan merkeissä. Todellakin! TAAS pizzalla, ja TODELLAKIN TAAS sosiaalisena, mutta tämäkään ei ole ollenkaan tyypillinen tahti. Tässä on vähän niin kuin koko vuoden pizzat ja parin kuukauden sosiaalisuus mahdutettu kahteen viikkoon. Mutta ai että, kun hyvää oli! Alkuun vetaistiin bruschettat, sitten ihan mielettömän hyvä Margeritha punkkulasin kaveriksi, ja loppuun vielä tiramisu ja esperesso. Treenin päälle tuo oli justiinsa hyvä määrä. Hyvä ruoka on maailman hienoin juttu! Punkkua olisin voinut ottaa enemmänkin...
Lapsilla meni myös muutama paketti nakkeja ja makkaraa, kun retkeilimme ja mökkeilimme niin aktiivisesti. Sekään ei ole mitenkään normaalia meillä, kun kaiken koitan saada omista raaka-aineista ja ilman lisäaineita tehtyä. No; se on ehkä koko perheen detox-viikot alkamassa, jahka vielä laskiaispullat tiistaina ehkä pyöritän, jos jaksan. Sen verran on tiukat kaksi viikkoa nyt palkkatöissä luvassa, että voipi jäädä pyörittämättäkin. Sunnuntaina en muistanut ollenkaan koko laskiaisen olemassaoloa ennen kuin illalla Instasta vyöryivät silmille kaikkien taidokkaasti täytetyt pullaluomukset, ja Vuoden Äiti -tittelin näin taas kiiluvan silmieni edessä, kun lapsille tänään selviää koulussa, mitä heidän täysin hapera äitinsä on unohtanut!
Me emme sunnuntaina olleet pulkkamäessä. HAHAAA; se oli vitsi, koska meillä ei lunta ole ollut koko talvena kuin sekunnin sadasosan. Senkin aikana luomulapset ovat ehtineet pulkat ja kelkat raahata pihaan, ja siinä ne ovat kököttäneet vihreällä nurmikolla siihen asti, että olen ne taas raahannut suojaan. Tämä on toistunut kaksi kertaa. Nyt ne ovat jämähtäneet nurmikolle, kun olen muuttunut laiskaksi ja lapset edelleen ovat toiveikkaita mäenlaskun suhteen. Pulkkamäen sijaan kävimme vaellusreisuulla koko perheen voimin, ja ai että kun oli ihanaa tarpoa järven rantaa pitkin. Myrskytuuli veteli viimeisiään ja pipot lentelivät päistä, ja se oli niin virkistävää! Kieltäydyin ostamasta mitään kaupasta, ja raapaisin kotoa kasaan ihan kelpo eväät. Ainoastaan liian vähän, sillä on talven aikana unohtunut, miten paljon jo pienelläkin päivävaelluksella pitää olla evästä, kun meidän perhe lähtee matkaan.
Illan ruokaan sama peli. Irlantilainen olisi hakenut kaupasta nopeat kanafileet itselleen ja lapsille, mutta lupasin taikoa tyhjästä juhla-aterian. Hyvä tuli! Vanhat keitetyt peunat pannulle lehtikaalin kanssa, pikkasen suolaa ja pippuria ja luraus balsamicoa joukkoon. Uuniin bataatit paahtumaan. Toiselle pannulle raavein jääkaapista parsakaalin jämät, hiukkasen nahistuneen paprikan, sipulia, valkosipulia, pakastimesta tomaattisosetta, pikkasen joukkoon suolaa, kuivattuja yrttejä, ripaus sokeria ja luraus punaviinietikkaa. Hautumaan pastankeiton ajaksi, ja sitten kaikki syömään. Riitti, ja jäikin vielä tämän päivän lounaankin niistä vetaisin.
Jälkkäriksi googlasin kaura-tattari-raakasuklaa -keksit, joihin ei tarvittu voita, koska voi oli loppu, mutta muita aineita löytyi, ja ne edes kuullostivat semiterveellisiltä. Kaksi pellillistä niitä, ja kaksi pellillistä siemennäkkäriä iltaleipomiseksi ja sunnuntaiolon (kutsutaan myös kansanomaisesti vitutukseksi työviikon alkamisesta, mutta enhän minä nyt sellaista....) unohtamiseksi, ja oli mukava olla, kun perhe oli ruokittu, kaupassa ei käyty, ruokaa ei haaskattu! Nyt pitää pistää pakastimesta ruokaa pannulle aktiiviseen tahtiin, tyhjennellä kuivakaappeja kattiloihin ja patoihin, ja leipoa helppoja makeita karkkien sijaan lapsille. Itselle vaan pyöritellä taatelipalloja ja sipsien sijaan paistaa vaikka perunaa panulla ylenpalttisessa suolassa ja öljyssä, ettei homma levähdä käsiin.
Tässä vielä neljän viikon ostosexcelin tulokset. So far so good, mutta tämä viikko tuo ostopuolelle lisää treenikamoja. Vanhimman Luomulapsen futiskamat ovat noudettavissa... *facepalm* Tämän myötä mukavaa maanantaita, ja alkavaa viikkoa. Katsellaan jännityksellä, miten tekstiä blogiin pukkaa, vai pukkaako ollenkaan!
Helmikuu ostot
1.2. Synttärilahjakortti kimppa
12.2. Treenipaita säbä Onni
Pelipaita säbä Onni
| |||||||||||||||||||
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiva kuulla juuri sinun ajatuksiasi!