Irlantilaisen kakku ja Ikigai

Irlantilaisella oli lokakuun alussa synttärit. Minähän ferritiinipuutoksissani olin ihan että nouuuuu, not again! Irlantilaisen synttäripäivä ei nääs ole mikään normisynttäripäivä vaan se on SYNTYMÄPÄIVÄ, jota joka vuosi pitää juhlistaa oikein kunnolla. Siis KUNNOLLA; lahjoin, lauluin, kortein, kakuin! Nykyään olen sentään saanut lahjan vaihdettua kolmen ruokalajin ateriaan, joten venyttävä oli tänäkin vuonna,  jaksoi tai ei! Menuksi valikoitui:

*kanttarellikeitto

*Ahvenet valkoviinikastikkeessa, lohkoperunoita,  hunajaporkkanoita timjamilla maustettuna, oman puutarhan salaatti

*vadelmakakku ja tee

Koska mikään yöpakkanen tänä ihanana syksynä 2020 ei ollut puutarhan satoa verottanut, vadelmamaan hulluksi heittäytyneet Polkat tarjosivat tuoreita vadelmia. Kehittelin siis niistä jälkkärikakun, ja koska vadelman bestis on tumma suklaa, ne pääsivät yhdessä tähän kakkuun. Se onnistuikin maullisesti ihan reseptin jakamisen arvoisesti! Ulkonäkö vähän kärsi siitä, että molemmat kakkuvuokani ovat minejä, ja kakun lopullisesta kerrostetusta versiosta tuli Pisan tornin kaltainen pikkasen vino ja hyvin huojuva teelmys. Isommalla kakkuvuoalla vältät tämän ilmiön. Toisekseen ideanani oli sulattaa tummaa suklaata ja valuttaa sitä rennolla kädellä kakun päälle sellaiseksi osittain valuvaksi insta-ihanuudeksi, mutta koska perheemme kärsivällisyys on luokkaa nolla, kakku piti saada pöytään heti ja siinä mitään valuteltu. Saati kuvattu valmista kakkua. Mutta siitä saa napata koristeluvinkin, ken tahtoo. (Myös ahventen valkoviinikastike vaihtui vahinkoloraukseen punaviiniä ja sen jälkeen vain fileille puristettuun sitruunamehuun. Ihan on mahdollista napata totaaliväsyneenä punkkupullo valkkaripullona... #vainferritiiniongelmat)

Minä olen Irlantilaisen vastakohta synttäreissä. 18-vuotissynttäreiden jälkeen olen mieluusti joka vuosi vain unohtanut kyseisen päivän. Joskus olen melkein onnistunutkin, kun kukaan ei muista, mutta sitten illan tunteina nuorempi sisko AINA JA JOKA VUOSI soittaa ja toivottaa hyvin lämpimällä (ja pirullisella) äänellä: "OIKEIN ihanaa syntymäpäivää! SYDÄMELLISET onnittelu!" Ja nauraa päälle niin mahdottomasti. Ja minä tietysti heti helmikuussa kostan vastaavalla puhelulla...

Loppukesällä vadelmamaalla, kun linnut eivät enää laulaneet ja kesän ja kevään kiivas äänimaailma oli enää tuulen suhinaa, kuuntelin muutaman äänikirjan. (Keväällä ja alkukesällä en malta, kun maailma on täynnä lintuja ja alkavan kesän ääniä. Ne ovat niin ihanaa kuunneltavaa, ettei mikään luureista tuleva pysty samaan!) Yksi äänikirjoista oli "Ikigai -Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain" . (Toinen oli muuten "Paluu helvetistä" ja en nukkunut sitä kuunnellessani enkä kahteen viikkoon sen jälkeen, kun se oli NIIN KAUHEA!!! Että sellaisissa oloissa lapsia kasvaa, ja minkälaisiin tekoihin ihminen pystyy!!!Aika ero Ikigaihin.... En suosittele kaltaisilleni erityisherkille.) 

Kirjassa (siis Ikigaissa, ei Helvetissä...) käsitellään yhtä sinisen vyöhykkeen alueista, Japanin Okinawaa, ja sivutaan toki myös muita sinisiä vyöhykkeitä. Sinisellä vyöhykkeellä tarkoitetaan alueita maapallolla, jolla ihmiset elävät paljon keskimääräistä pidempään, toimintakykyisinä, terveinä ja onnellisina vanhoinakin. Meitä lähimpänä ovat Kreikan Icaria ja Italian Sardinia. Kirjan mukaan ruokavalio on yksi keskeisimpiä tapoja elää pitkään ja onnellisena. Muita asioita olivat mm. mielekäs työ, sopiva - ei liian raskas- fyysinen rasitus päivittäin, sosiaaliset kontaktit miellyttävien ihmisten kanssa päivittäin (Introvertin sisäinen viisari värähti tässä kohtaa. PÄIVITTÄIN!!??!), henkisyys, kohtuus -tai ei ollenkaan- alkoholin käytössä, stressittömyys jne.

Yksi Japanin Okinawan pitkäikäisten vanhusten tapa oli juhlistaa jokaista syntymäpäiväänsä suuresti. Ei pelkästään mitään tasakymppejä tai välivitosia, vaan jokaista! No siinäpä viisari taas värähti; Irlantilaisen koko perhe on synttärihulluja ja joka vuosi juhlistetaan ja aikuisille ostetaan lahjoja vaikka kuinka, ja mennään isolla poukalla dinnerille ja kilistellään onnittelumaljoja. Ja tiedätkö mitä? Irlantilaisen Great Granny eli 110-vuotiaaksi! Sai kymmenen kirjettä Kuningatar Elizabethilta (jokainen 100-vee tai yli saa syntymäpäivänään Ellulta kirjeen. Hyvä Ellu!!), ja niitä kaikkia synttärijuhlissa sitten ihmeteltiin porukalla. No nyt Irlantilaisen Granny, Luomulasten Great Granny, huitelee satasta. Ajaa edelleen autolla. Asuu edelleen itsekseen isossa talossa. 

Ruokavalio Irlannissa on ehkä sinisten vyöhykkeiden ruokavalioiden toinen ääripää. Kasviksetkin kieräyttey uppopaistoasvassa, ja sitten ne jätetään syömättä. Alkoholin kuluttamisesta nyt puhumattakaan....Eli pitkän iän salaisuus on PAKKO olla synttäreiden juhlistaminen, sosiaalisuus ja tiivis perhe-elämä....

Teekin on Irlannissa väärän väristä verrattuna sinisten vyöhykkeiden teehen --> Salaisuus on  synttäreiden juhlistaminen!! Joten aion muuttaa tapani ja tammikuussa räjähtää, kun juhlin synttäreitäni. Kakkuun tulee kynttilät ja aion kutsua jopa vieraita. Ehkä teen ahvenia oikeasti valkoviinikastikkeessa tai Irlantilainenhan ne vuorostaan kokkaa. Kakun voin leipasta ihan itse! Onneksi tammikuuhun ja synttäreihin on aikaa vielä muutama kuukausi ja tämä into saattaa unohtua....

Kirja on kuitenkin hyvä, suosittelen lukemaan tai kuuntelemaan. Antoi paljon ajatuksen aihetta omaan elämään ja stressiherkkyyteen, suorittamiseen ja ihmissuhteisiin liittyen. Ei myöskään ollut mitään mainintaa siitä, että sinisten vyöhykkeiden ihmisillä olisi ferritiinit persiillään, joten ruokavaliovinkkejäkin voi ottaa. 

Postauksen loppuun vielä kakun resepti, jos jotain kiinnostaa! 

 Suklaa-vadelmakakku (ei millään tavalla vegaaninen, koska munia, kermaa, tuorejuustoa ja liivatetta. SORI! Tästä kyllä saisi kehiteltyä vegaanisenkin...)

Pohjaan tarvitset:

6 kananmunaa

3 dl sokeria

2 3/4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 dl raakakaakaojauhetta (tavallinenkin käy, tosin vähennä ehkä silloin sokeria)

hyppysellinen kaakaonibsejä (tai suklaamuruja. Tarkista, ettei tule liian makeaa)

Vadelmakerrokseen tarvitset:

n. 500-600g vadelmasosetta (kotimaisista vadelmista ja luomuista mieluiten vielä! Ulkomaiset pitää muistaa kiehauttaa ja jäähdyttää, mutta mehän ei niihin kosketa!)

2 dl sokeria

4 liiivatelehteä

400 g tuorejuustoa

3 dl kuohukermaa

1) Valmista ensin kakkupohja. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi kunnon vaahdoksi. Sekoita muut kuivat aineet ja nibsit ensin keskenään ja lisää sitten muna-sokerivaahtoon. Älä enää vatkaa, vaan nopsasti sekoita tasaiseksi.

2) Kaada irtopohjavuokaan (vuokiin, jos tahdot tornimaisemman kakun). Paista uunissa 175 C n. 35-40 minuuttia uunista riippuen.

3) Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.  Soseuta vadelmat ja lisää niihin sokeri. Lämmitä n. 0,5 dl vadelmasosetta kiehuvaksi. Puristele liivatteista vesi, ja liuota ne vadelmasoseeseen. 

4) Sekoita keskenään tuorejuusto ja vadelmasoseet. Erillisessä kulhossa vaahdota kerma, ja lisää se sitten muiden joukkoon.

5) Leikkaa jäähtynyt pohjan haluamaasi lukumäärään. Kerrostele vuorotellen pohjapaloja ja vadelmamoussea irtopohjavuokaan. Jos kausta tulee korkeampi kuin vuoka, askartele lisäreunoja esim. vanhoista juomatölkeistä kakkuvuoan reunoille. Jäähdyttele jääkapissa yön yli ja ai nam! Herkuttele. Voit toki koristellakin, jos ole kärsivällisemmän perheen jäsen!