Hevoskastanja ja pyykinpesu
Viikko sitten olimme nuorimman Luomulapsosen kanssa teatterissa. Hän itse rakastaa esiintymistä ja oli valtaisan huumaantunut esityksestä -ja totta puhuen niin minäkin. Teatteri on ihanaa! Pitäisi käydä useammin, ja ihan aikuistenkin ohjelmistoa seuraamassa, eikä vain lasten näytelmiä. Tämä tosin oli niin jännittävä ja hauska ja erilainen näytelmä, että ihan kyynel piti vuodattaa sen päätteeksi, koska salillinen lapsia lähti aivan selvästi hurmioituneina ja inspiroituneina esityksestä pois.
Teatterin vieressä on puisto. Puistossa kasvaa kolme hevoskastanjaa, joista kaksi on suuren suuria ja yksi vasta elämänsä alkutaipaleella, murrosikäinen tosin jo sekin. Kaksi suuren suurta hevoskastanjaa olivat tänä vuonna tuottaneet valtavan sadon siemeniä, joita kopsahteli varomattomien puiston läpi tallustavien ihmisten päihin. Maa puiden alla oli vuorattu piikikkäillä palloilla ja jo avautuneilla kastanjoilla. Jokainen teatterista puiston suuntaan lähtenyt lapsi niitä tahtoi kerätä, eikä Luomulapsonen tehnyt poikkeusta. Poikkeuksen teki hänen äitinsä, joka myös innostui asiasta niin, että kerrankin oli hyötyä siitä, että villakangastakin tasku on repeytynyt, ja sinne saa tungettua valtavan määrän asioita alkaen pienestä mummosta päätyen kuuteen kiloon kastanjoita. Huono tuo reikä on silloin, kun taskuun iskee vaikka auton avaimet, ja sitten iskee avainpaniikki, kun avaimet seilaavatkin jo persauksen puolella, mutta on unohtanut, että sellainen on mahdollista, jos taskussa on reikä.
Vasta kotimatkalla tuli kyllä mieleen, että olivatko muut aikuiset ehkä tietoisia jostain, mistä Luomulapsosen äiti ei ollut tietoinen? Esim. onkohan kaupunkialueella luvallista poimia kastanjoita maasta? Tai puusta? Pikagoogletus ei tuonut vastausta tähän Jos vastaus on ei, niin sitten kuvien kastanjat ovat tietysti OMISTA hevoskastanjoistani, joita kaksi vuotta sitten omaan arboretum - wannabeeheni istuttelin. Hiukan saattaa epäilystä herättää tosin se, että minun hevoskastanjani ovat vasta n. 40 cm kokoisia.... Mutta sana sanaa vastaan -omia ne on!
Lisäksi kotimatkalla tuli mieleen myös se, miten aina luulee, että ihmiset tietävät samat asiat kuin itse, ja ei mulla ole mitään annettavaa kenellekään. TÄYSIN totta on se, että jokaiselta, jonka kanssa keskustelet voit oppia jotain. Jos et mitään konkreettista asiaa, niin sen, miten itse suhtaudut ja reagoit tilanteeseen, aiheeseen ja ihmiseen, kenen kanssa juttelet. Pääsin näyttämään niin monelle lapselle kastanjan ja luonnon ihanuuden; miten yrmeän peikon näköisen piikkipallon sisältä tulee täydellisen kaunis ja sileä siemen, josta voi kasvaa niin valtava puu, kuin se, jonka alla justiinsa olimme, ja joka koitti repivässä tuulessa viskoa päällemme justiinsa samanlaisia piikkipalloja. Oli myös hurjan monta aikuista, jotka olivat ihan yhtä kiinnostuneita! Varsinkin siitä, että tiesin, mikä puu on kyseessä. Kerroin, että nämä eivät ole niitä syötäviä kastanjoita, harmi vaan, vaan se on toinen kastanjalaji, joka ei Suomessa kasva. Kerroin myös, että hevoskastanjaa voi käyttää pyykinpesussa. Siinä vaiheessa moni aikuinen katsoi hiukan vinoon, ja lapset olivat ihan että WAAAAUUUUUU! Moni ei tietysti ollut kuullut pesupähkinöistäkään, joten kerroin saponiinista, jonka avulla saa pyykin puhtaaksi ilman kemikaaleja, ja että sitä löytyy luonnosta muutamistakin kasveista, hevoskantanjan ollessa yksi niistä. Itse opin mm. sen, että on selkeä tarve luontokoulutukselle puistoissa. Kuka sen rahoittaisi, minä olisin vapaaehtoinen jutustelija!? Kukaan ei ole ilmoittautunut rahoittajaksi kierrätyskoulutusideallenikaan. Outoa...
Pitäisessäni metsänhoitaja-hipin luentoa hevoskastanjasta Luomulapsonen oli kerännyt kilokaupalla kastanjoita, ja kävi tunkemassa niitä villakangastakkini taskuun, josta ne levittäytyivät koko takin helman alueelle, saaden takin painamaan hetki hetkeltä enemmän, ja keuhkokuumeen heikentämän kroppani painumaan sateen pehmentämään mutaan hevoskastanjan alla, josta epäilyjeni mukaan ei heikentynyt lihaksistoni jaksaisi sitä enää takin kanssa liikkeelle heilauttaa, vaan löytyisin siitä keväällä takinhelma hevoskastanjan taimia kasvaen. Lapset vaihtuivat, ja lopulta jäljellä olimme enää me kaksi, lähes repeämäisillään oleva villakangastakki ja pienet kylmästä punoittavat sormet. Päätimme lähteä kotiin, jos saan itseni liikkeelle, ja tehdä kastanjoista pesuainetta, ja osan tietysti istuttaa ulos ihan vain mielenkiinnosta. Länsi-Suomen ensimmäinen hevoskastanjametsikkö on its way!
Nyt kun alkaa olla viimeiset hetket kerätä näitä luonnonihmeitä, niin tee se (jos se on sallittua...! Ja vaikkei olisikaan, koska hukkaan ne kaupungissa muuten menee. Pientä rebeliä kehiin!!)! Se on ensinnäkin superkivaa hommaa, koska hevoskastaja on upea puu jokaisessa elämänsä vaiheessa ja koska on ihan pieni ihme, miten upea on myös siemen joka vaiheessaan. Lisäksi se on ekologista, koska saat saponiinisi kotimaasta verrattuna pesupähkinöihin, jotka roudataan trooppisista maista.
Kaksi tapaa käyttää tätä monella tavalla hurmaavaa luonnontuotetta. Helppoakin helpompi:
1) Leikkaa kastanjat siivuiksi/paloiksi. Ei noita piikkipalloja, vaan sisuksen suloinen sileä versio.
2) Kuivaa. Omani ovat takan päällä, ja jo mukavasti nahistuneita ovatkin, sillä takka on posottanut menemään kiitettävästi viime päivinä.
3) Käytä kuten pesupähkinöitä. Eli laita suljettavaan (puuvilla)pussiin tai parittoman sukan sisään, jonka kietaiset solmuksi. Heitä pyykin sekaan, ja anna mennä. Varo kuitenkin, ettet pese valkopyykkiä tällä, koska se saattaa harmaantua. Lisäksi laita kastanjoita ainakin puolet enemmän kuin pesupähkinöitä laittaisit, sillä kastanjan saponiinipitoisuus on 3-6 % verrattuna pesupähkinöiden 15 % .
Superhelppo kakkostapa:
1) Kuori 6-8 pähkinää
2) Pienennä niin, että palat mahtuvat pullon suusta sisään, ja tunge ne litran pulloon
3) Täytä lämpimällä vedellä.
4) Anna tekeytyä pari päivää, ja ei muuta kun pyykkiä pesemään!
Vanha kansa on kuitenkin taas tiennyt kyllä parhaiten; meidänkin pihassa kasvaa näet suopayrttiä. Paljon. Se on selvinnyt siellä itsekseen tilan hylätyn viidakkovaiheen, kun kukaan ei puutarhaa huoltanut, ja on levinnyt ihan ihmeellisiinkin paikkoihin. Esimerkiksi arboretum wannabeessä sitä esiintyy, ihan itseksensä on sinne tupsahtanut. No suopayrtti on saponiinin kuningatarkasvi; sen juuri voi sisältää jopa 20 % saponiineja, ja koko kasvista niitä saa jonkun verran. Ja minä en ikinä muista sitä tohon tarkoitukseen käyttää, koska silloin kun juuressa on saponiinipitoisuus huipussaan, on oma mansikkarehkimisaika myös huipussaan, ja unohtuu kaivella suopayrttikasvustoja, kun kaivelee vaan kellon ympäri kaikkea muuta. Nytkin sitä kyllä voisi kaivella, sillä 5% saponiinipitoisuus nyt on edelleen kastanjan luokkaa. Että ehkäpä kaivelen, jos tauti hellittää ennen lumen tuloa!Ja ehkäpä muistan ensi vuonna kukinnan aikaan kaivella lisää, jos kastanjani eivät ihan yhtä isoa satoa tuota ensi vuonna...
Teatterin vieressä on puisto. Puistossa kasvaa kolme hevoskastanjaa, joista kaksi on suuren suuria ja yksi vasta elämänsä alkutaipaleella, murrosikäinen tosin jo sekin. Kaksi suuren suurta hevoskastanjaa olivat tänä vuonna tuottaneet valtavan sadon siemeniä, joita kopsahteli varomattomien puiston läpi tallustavien ihmisten päihin. Maa puiden alla oli vuorattu piikikkäillä palloilla ja jo avautuneilla kastanjoilla. Jokainen teatterista puiston suuntaan lähtenyt lapsi niitä tahtoi kerätä, eikä Luomulapsonen tehnyt poikkeusta. Poikkeuksen teki hänen äitinsä, joka myös innostui asiasta niin, että kerrankin oli hyötyä siitä, että villakangastakin tasku on repeytynyt, ja sinne saa tungettua valtavan määrän asioita alkaen pienestä mummosta päätyen kuuteen kiloon kastanjoita. Huono tuo reikä on silloin, kun taskuun iskee vaikka auton avaimet, ja sitten iskee avainpaniikki, kun avaimet seilaavatkin jo persauksen puolella, mutta on unohtanut, että sellainen on mahdollista, jos taskussa on reikä.
Vasta kotimatkalla tuli kyllä mieleen, että olivatko muut aikuiset ehkä tietoisia jostain, mistä Luomulapsosen äiti ei ollut tietoinen? Esim. onkohan kaupunkialueella luvallista poimia kastanjoita maasta? Tai puusta? Pikagoogletus ei tuonut vastausta tähän Jos vastaus on ei, niin sitten kuvien kastanjat ovat tietysti OMISTA hevoskastanjoistani, joita kaksi vuotta sitten omaan arboretum - wannabeeheni istuttelin. Hiukan saattaa epäilystä herättää tosin se, että minun hevoskastanjani ovat vasta n. 40 cm kokoisia.... Mutta sana sanaa vastaan -omia ne on!
Lisäksi kotimatkalla tuli mieleen myös se, miten aina luulee, että ihmiset tietävät samat asiat kuin itse, ja ei mulla ole mitään annettavaa kenellekään. TÄYSIN totta on se, että jokaiselta, jonka kanssa keskustelet voit oppia jotain. Jos et mitään konkreettista asiaa, niin sen, miten itse suhtaudut ja reagoit tilanteeseen, aiheeseen ja ihmiseen, kenen kanssa juttelet. Pääsin näyttämään niin monelle lapselle kastanjan ja luonnon ihanuuden; miten yrmeän peikon näköisen piikkipallon sisältä tulee täydellisen kaunis ja sileä siemen, josta voi kasvaa niin valtava puu, kuin se, jonka alla justiinsa olimme, ja joka koitti repivässä tuulessa viskoa päällemme justiinsa samanlaisia piikkipalloja. Oli myös hurjan monta aikuista, jotka olivat ihan yhtä kiinnostuneita! Varsinkin siitä, että tiesin, mikä puu on kyseessä. Kerroin, että nämä eivät ole niitä syötäviä kastanjoita, harmi vaan, vaan se on toinen kastanjalaji, joka ei Suomessa kasva. Kerroin myös, että hevoskastanjaa voi käyttää pyykinpesussa. Siinä vaiheessa moni aikuinen katsoi hiukan vinoon, ja lapset olivat ihan että WAAAAUUUUUU! Moni ei tietysti ollut kuullut pesupähkinöistäkään, joten kerroin saponiinista, jonka avulla saa pyykin puhtaaksi ilman kemikaaleja, ja että sitä löytyy luonnosta muutamistakin kasveista, hevoskantanjan ollessa yksi niistä. Itse opin mm. sen, että on selkeä tarve luontokoulutukselle puistoissa. Kuka sen rahoittaisi, minä olisin vapaaehtoinen jutustelija!? Kukaan ei ole ilmoittautunut rahoittajaksi kierrätyskoulutusideallenikaan. Outoa...
Pitäisessäni metsänhoitaja-hipin luentoa hevoskastanjasta Luomulapsonen oli kerännyt kilokaupalla kastanjoita, ja kävi tunkemassa niitä villakangastakkini taskuun, josta ne levittäytyivät koko takin helman alueelle, saaden takin painamaan hetki hetkeltä enemmän, ja keuhkokuumeen heikentämän kroppani painumaan sateen pehmentämään mutaan hevoskastanjan alla, josta epäilyjeni mukaan ei heikentynyt lihaksistoni jaksaisi sitä enää takin kanssa liikkeelle heilauttaa, vaan löytyisin siitä keväällä takinhelma hevoskastanjan taimia kasvaen. Lapset vaihtuivat, ja lopulta jäljellä olimme enää me kaksi, lähes repeämäisillään oleva villakangastakki ja pienet kylmästä punoittavat sormet. Päätimme lähteä kotiin, jos saan itseni liikkeelle, ja tehdä kastanjoista pesuainetta, ja osan tietysti istuttaa ulos ihan vain mielenkiinnosta. Länsi-Suomen ensimmäinen hevoskastanjametsikkö on its way!
Nyt kun alkaa olla viimeiset hetket kerätä näitä luonnonihmeitä, niin tee se (jos se on sallittua...! Ja vaikkei olisikaan, koska hukkaan ne kaupungissa muuten menee. Pientä rebeliä kehiin!!)! Se on ensinnäkin superkivaa hommaa, koska hevoskastaja on upea puu jokaisessa elämänsä vaiheessa ja koska on ihan pieni ihme, miten upea on myös siemen joka vaiheessaan. Lisäksi se on ekologista, koska saat saponiinisi kotimaasta verrattuna pesupähkinöihin, jotka roudataan trooppisista maista.
Kaksi tapaa käyttää tätä monella tavalla hurmaavaa luonnontuotetta. Helppoakin helpompi:
1) Leikkaa kastanjat siivuiksi/paloiksi. Ei noita piikkipalloja, vaan sisuksen suloinen sileä versio.
2) Kuivaa. Omani ovat takan päällä, ja jo mukavasti nahistuneita ovatkin, sillä takka on posottanut menemään kiitettävästi viime päivinä.
3) Käytä kuten pesupähkinöitä. Eli laita suljettavaan (puuvilla)pussiin tai parittoman sukan sisään, jonka kietaiset solmuksi. Heitä pyykin sekaan, ja anna mennä. Varo kuitenkin, ettet pese valkopyykkiä tällä, koska se saattaa harmaantua. Lisäksi laita kastanjoita ainakin puolet enemmän kuin pesupähkinöitä laittaisit, sillä kastanjan saponiinipitoisuus on 3-6 % verrattuna pesupähkinöiden 15 % .
Superhelppo kakkostapa:
1) Kuori 6-8 pähkinää
2) Pienennä niin, että palat mahtuvat pullon suusta sisään, ja tunge ne litran pulloon
3) Täytä lämpimällä vedellä.
4) Anna tekeytyä pari päivää, ja ei muuta kun pyykkiä pesemään!
Vanha kansa on kuitenkin taas tiennyt kyllä parhaiten; meidänkin pihassa kasvaa näet suopayrttiä. Paljon. Se on selvinnyt siellä itsekseen tilan hylätyn viidakkovaiheen, kun kukaan ei puutarhaa huoltanut, ja on levinnyt ihan ihmeellisiinkin paikkoihin. Esimerkiksi arboretum wannabeessä sitä esiintyy, ihan itseksensä on sinne tupsahtanut. No suopayrtti on saponiinin kuningatarkasvi; sen juuri voi sisältää jopa 20 % saponiineja, ja koko kasvista niitä saa jonkun verran. Ja minä en ikinä muista sitä tohon tarkoitukseen käyttää, koska silloin kun juuressa on saponiinipitoisuus huipussaan, on oma mansikkarehkimisaika myös huipussaan, ja unohtuu kaivella suopayrttikasvustoja, kun kaivelee vaan kellon ympäri kaikkea muuta. Nytkin sitä kyllä voisi kaivella, sillä 5% saponiinipitoisuus nyt on edelleen kastanjan luokkaa. Että ehkäpä kaivelen, jos tauti hellittää ennen lumen tuloa!Ja ehkäpä muistan ensi vuonna kukinnan aikaan kaivella lisää, jos kastanjani eivät ihan yhtä isoa satoa tuota ensi vuonna...
Ihanaa, että löysin sun blogin! Syksyn pimeys unohtui täysin näitä lukiessa. Ja ekat hevoskastanjat on kerätty❤️
VastaaPoistaIhana kuulla!!! Kiitos!!!! Ja toivottavasti pysyt matkassa mukana, vaikka tämä on aika sekalaista settiä välillä... ;)
Poista