Joulu 2020

No onpa ollut hiljaista täällä suunnalla nolon ostolakkopaljastukseni jälkeen. Oikeasti hiljaisuus ei johdu siitä, vaan ferritiiniväsymyksen ja työssä olleisen kiireiden yhdistelmästä. Jouduin yksi päivä oikein ajamaan toimistollekin, ja siitä toipuminen vei kolme päivää. Ihan veto poissa! Toivoisin niiin niiiiiin niiiiiin paljon, että ferritiiniarvot lähtisivät nousuun ja olo olisi virkeä ja elinvoimainen, eikä tällainen veltto, ärsyttävä ja ärsyyntyvä kuin nyt!

Mutta hei FYI; joulu tulee! Ja joululoma...kiitokset korkeammille voimille! Otin koko lasten loman ajaksi  palkatonta lomaa myös itselleni, ja sitä odotan enemmän kuin lapset pukkia. Tarkoituksena on ulkoilla, syödä ja lukea kirjoja. Kutitella iltaisin takan edessä lasten selkiä ja koirien kainaloita. Harjata lehmiä ja istua nuotiolla. Tuota kaikkea odotan niin niin paljon. 

Muutama vanha jouluvinkki tähän, niin ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan! Esimerkiksi täältä löydät postauksen, miten ekologisesti voit jatkokäyttää saamiasi joulukortteja. Kiitos lapsen koulukaverille loistavasta ja erittäin kierrätyshenkisestä vinkistä!

Tämä linkki vie sinut lukemaan joulukuusijuttuja ja saat sieltä vinkit myös joulukuusen hoitoon. Pohdiskeluista uupuvat vuokratut kuuset, jotka voi uudelleen palauttaa ja istuttaa maahan. Eurasta, tästä ihan naapurikunnasta, kuskataan ympäri maata ja hintakin lienee  150 euron paikkeilla. Keksisin niille rahoille niin paljon muuta käyttöä, etten jaksa edes miettiä. Tai jaksan, koska edessä on vuoren koruinen laskupino, jonka kimppuun pitäisi JONKUN käydä. Plus mikä on hiilijalanjälki edes takaisin kuskatulle kuuselle, en tiedä, enkä jaksa ottaa selvää. 

Täältä voit lukea tarinan kylän joululehdestä. Tänäkin vuonna osallistuin kirjoittamalla sinne ison jutun kuvien kera - TÄLLÄ KERTAA IHAN OMALLA NIMELLÄNI!

Stressitön joulu 1 ja Stressitön joulu 2 ovat myös valmiina sinua varten. Ei kun näillä vanhoilla jutuilla kohti joulua!

Ja tietysti kannattaa muistaa se, että ei se napa vedä joulunakaan määräänsä enempää, joten turha ruuan hamstraaminen ja haaskaaminen on niiiiiin last season!

Meillä jatkuu kina lahjojen määrästä.... Mutta onneksi suht pienellä näytetään selviävän, vielä kun suku ja kummit pysyvät aisoissa, niin tästä tulee hallittavissa oleva lahjavuosi! Minä koitan karsia pieniä vaatteita, rikkinäisiä vaatteita. Leluja, joilla kukaan ei enää leiki, leluja, jotka ovat rikki. Kuivuneita tusseja ja loppuun väritettyjä värityskirjoja. Kaikkea mahdollista, ja siksi ajatus, että toisesta päästä taloa taas täytetään tavaralla ahdistaa niin kovasti ekologisen ahdistuksen lisäksi. Ja ferritiiniahdistuksen. Ja korona-ahdistuksen. Mistä vielä voisi ahdistua, kysyn vaan! Oikeasti korona-ahdistus on menneen kevään ongelmia. Nyt vaan muina maskinaamoina painetaan menemään.

Vielä yksi vinkki jouluun; jos et tahdo paistella lanttulaatikoita, syödä rosollia tai torttuja, pistää tonttuja takanreunalle tanssinmaan, niin ÄLÄ! Voit syödä jouuna vaikka pakastepizzan (done, kun Irlantilainen ja lapset olivat Irlannissa ja vietin joulua yksin. Punaviinin kanssa oikein juhlava ateria!) tai tehdä spagettia. Voi vedellä konvehtien sijaan marjoja tai hedelmiä. Käydä sukulaisten sijaan lenkillä. Ei ole pakko kuluttaa tai viettää omien arvojen vastaista elämää, näin olen pohtinut tässä ferritiinivajeisessa päässäni. Ensimmäisellä kerralla voi kirpaista itsea ja läheisiä, mutta kaikkeen tottuu!

(Kaikkeen tottuu; siitä tuli mieleeni, että huomenna mulla on tasan 5,5 kuukautta palkkatyöuraa jäljellä! Sen jälkeen saan olla vain ja ainoastaan luomufarmari!! Odotan!!)