Stressitön joulu vol 2 - Paketteja pukkaa

Nonniin; ihan varmasti luulit, etten pidä lahjapostauksessa antamaani lupausta paketointipostauksesta!Älä kuule mitään, tässä -  ihan hyvissä ajoin ennen aattoa -vielä viime hetken lahjastressaajille paketointivinkit. Niille, joilla on jo lokakuussa ollut lahjat valmiina tämä voi toimia inspiraationa ensi vuoteen. Ja tämän myöhästymisestä syytetään vasikoita, jotka oppivat karkaamaan. Syy on tietty Irlantilaisen ja minun; ei kannata luottaa siihen, että sähkö kiertää koko aidassa, jos mittaa sen vain yhdeltä sivulta.... Klo 17 vedimme uutta vaijeria talvilaitumen ympäri pilkkopimeässä, kevyehkössä räntäsateessa, ja että taas mietti, miten helpommalla olisi päässyt siellä metsäyhtiön konttorissa...

Lasten lahjat on paketoitu tänä vuonna sata prosenttisesti kierrätyskamaan. Aivan kaikkeahan voi käyttää paketointihommaan; kaupan lahjapaperirullat ovat niin mielikuvituksetonta tuotetta, että nyt haastamaan itseäsi. You can do better! Keräilin kaikkea mahdollista normaalia ja epänormaalia materiaalia pöydälle ja lähdin pohdiskelemaan paketteja. Eihän niiden tarvitsisi olla kauniita, kun sekunnin sadasosan verran lapset niitä katselevat ennen kuin kääreet ovat kuin paperisilppurin jäljiltä, ja sitten seuraava onkin jo lasten sormiksi naamioidin koneen käsittelyssä. Sitten jo ihmetelläänkin, että mikä lahja nyt olikaan kenenkin, ja on hyvät mahdollisuudet saada jopa riita aikaiseksi. Pukilla pelottelu tuossa vaiheessa aattoa on niin NIIIN last season, että siinäpä äippä miettimään jotain ihan muuta. Seesteistä ja rauhallista vielä tuon ikäisinä. Mutta haluan, että paketit ovat kauniita - ainakin omiin silmiini- , joten sen mukaan haalin paketointitarpeita kotoa. Minua ei haittaa paperien ja narujen ryppyisyys - kaikki rosoinen ja ruosteinen on hyvinkin mieluista, ja pätee näemmä myös paketointitarpeisiin. Ryppyjen osalta myös vaatteisiin, sillä silitysrauta on pian käytön puutteesta ruostunut kapine sekin.































MATERIAALIT:

Kasasin pöydälle perjantaina kaikkea mahdollista, ja samalla kauhulla mietiskelinn Wilmaa; mikähän hiton poikkeusaikataulu tänään olikaan, ettei vaan taksi pärähdä pihaan kesken hommien!!!

Kasasta löytyy:
1) kankaita, joista päällimmäinen on 19 vuotta vanha. Tiedän sen siitä, että se on kesällä 2000 kuolleen äitini ostama.  Punaruutuisen olen saattanut itse ostaa joskus 2010 -luvulla.

2) Vanhoja nappeja ikuisuuden takaa

3)Kukkapaketeista säästettyä käärepaperia

4) Postimyyntilähetyksessä tullut ruskea paperipussi

5) Ikivanha lankakerä

6) Joululehti vuodelta 2011

7) Rikkimenneestä lampunvarjostimesta irrotettuja "kristalleja"

8) Ikuisuuden vanhaa pitsiä

9) Kuusesta ja tuijasta napsastuja oksia

10) Omin kätosin ommeltu kangassydän (josta tosin ei ole ommeltu alakulmaa, josta täytteet on tungettu sisään --> näpsäkästi peitelty kuvaan tuolla pitsillä!! *taputtaa ohimoaan*)

11) leikepaperin-, piirustuspaperin, kartongin palasia

Lisäksi voit käyttää esim:

1) Vanhoja kirjoja, joita esim. kirjasto lahjoittaa ilmaiseksi

2) Paperipusseja ja -kasseja, tekstipuoli ylös- tai alaspäin

3) Vanhoja lahjarasioita

4) Sanomalehtiä

5) Lasipurkkeja ja -pulloja

6)Pahvilaatikoita ja -rasioita

7) Vanhoja lahjakasseja

8) Paperi-, juutti-,  ja hamppunaruja

9) Lasten vanhoja piirustuksia ja maalauksia

Paketeihin päätynyttä matskua on seuraavassa kuvakavalkadissa. Tässä vaiheessa alkoi jo pulssi kohoamaan huomattavissa määrin, ja paketointi- ja kuvaussessio tehtiin kylmän hien peitossa. IHAN PIAN minut yllättää joko koulutaksi ja lapset, tai pimeys.  Sisällä kuvauksesta ei tullut YHTÄÄN MITÄÄN, koska valonpuute ja valokuvaus eivät sovi yhteen (EI; en halua kuvata keltaisia hehkulamppukuvia kuvia, ja e;i EN halua kuvata kylmiä salamalla otettuja, ja EI; en ole tarpeeksi taitava, että saisin niistä kummoisiakaan muuten), joten nopeasti väkersin asetelmat ulos, ja hiki silmiin virtaillen pistin Nikonin laulamaan samalla miettien, että tämä ei kyllä olisi luonnistanut, jos edelleen olisin metsäyhtiön kirjoilla.

Mikä tekee näistä ZW-paketteja:

1) Teipin määrä minimissä. N. 8 minipikkuriikkistä palaa käytin koko tuohon lahjamäärään ongelmallisimpiin ja visuaalisesti haastaviin kohtiin. Näin ollen ne on helppo nykäistä pois, ja paperit käyvät kierrätykseen ihan vallan mainiosti toisinm kuin kaupasta ostettavie lahjapaperirullien paperit.

2) Langat käytän villasukkien parsimiseen

3) Havukoristeet päätyvät kompostiin

4) Kankaat käytetään ensi vuonna uudelleen

5) Pitsit, napit ja osa kukkakauppojen papereista käytetään uudelleen

6) Paperikassi saa toimia vielä monen monituisessa virassa.

7) Mitään ei ole ostettu, vaan kaikki oli jo valmiina olemassa omassa kodissa.

Jäteastiaan päätyvän paketointijätteen määrä omalta osaltani on pyöreä NOLLA, ja sekös on itselleni paras lahja!  Mitä keksisit lisätä listaan?