Joulukuusi

Mä en kestä, miten kivaa palautetta sain edelliseen tekstiin! KIITOS -ihan miljoonasti kiitos! Pakotan it-supertukeni, eli Irlantilaisen, katsomaan MIKSI en pysty vastaamaan kommentteihin OMASSA blogissani…. Hän jos joku sen mysteerin selvittää. Ja se on todennäköisesti jotain ihan hölmöä, mitä minä olen mennyt tekemään. Ei olisi nääs ensimmäinen kerta, eikä todellakaan viimeinenkään *facepalm* … Ja se on kuulkaas niin, että mikään elämässä opittu koulutus, harrastus tai taito ei ole hukkaan heitettyä aikaa, vaan kaikelle on aikansa ja paikkansa. Nääs tämä bloggaaminenkin tuntuu joskus niin turhalta, kun siihen kulutettuna aikana voisi muutakin ”järkevämpää” tehdä, ja vaan omaksi -ja onnneksi nykyään aika monen muunkin- iloksi tämmöistä harrastelen. MUTTA taas tuli näytettyä toteen, että tästäkin on hyötyä. Töissä Boss nakitti mulle yhden sivuston päivittämishommia, kun hän itse ei halunnut ottaa uutta hommaa haltuun, ja ilmoitti olevansa toooodella surkea kaikissa tietokonehommissa. Olin mielessäni ihan, että minä ja tuommoiset ATK-hommat = ISOJA ONGELMIA! = ”IRLANTILAINEN!!!HELP ME!!!!” -huutoja ja totaalista hermojen menetystä, mutta koska olen nyt rentoutuskurssin ja mindfulness- harjoitusten myötä entistä enemmän ZEN, olin vaan asiallisesti ja aikuismaisesti ja ammattimaisesti ja itseluottamusta uhkuen (ja näin ollen itselleni erittäin epätyypillisesti), että kyllä minä hoidan homman. Ja sehän oli niin helppoa, koska sivusto oli Wordpress -alustalla, ja siinä on ihan hirmuisesti samaa, kuin tässä bloggerissa. Olin siis ihan pro, ja niin ylpeä, kun sain ihan itse hommat plakkariin, ja nopeasti ja tehokkaasti vielä kaiken lisäksi. Ja muistin tarkistaa, ettei tullut näppisvirheitä -toisin kun täällä omassa blogissani.

Me kävimme lasten kanssa viikko sitten viikonloppuna hakemassa joulukuusen. Irlantilainen poti jotain mehevää migreeniä, eikä päässyt mukaan. Koira-parkasetkin joutuivat jäämään kotiin, koska metsät vilisevät nyttemmin metsästyskoiria ja vähän niitä susiakin, enkä jaksanut niitä hihnoissa ottaa, kun toisessa kädessä pitäisi heilutella kirvestä. 

Mulla on vähän semmoinen fiksaatio päässäni, että joulua on kiva fiilistellä etukäteen, mutta heti pyhien mentyä kaikki muu, paitsi kirkkaat ulkovalot ja muut neutraalit talvikoristeet tai -valot saavat kyytiä. Selkeästi on lientynyt myös kantani joulun viettoon; muutama vuosi sitten olisin mieluusti ollut ihan kokonaan ilman kuusta, ja saarnasin Irlantilaiselle, että ihan tyhmää siivota pudonneita neulasia vielä juhannuksenakin ja koristeiden pois ottaminen on suoraan saatanasta ja kaikkea semmoista. Nyt ihan innolla vetasin sahat, kirveet ja vesurit mönkijän kyytiin, kasasin lapset ja eväsreput, kameralaukut, ja polttopuut sinne samaan läjään, ja lähdettiin metsään. Tosin ensin piti täyttää yksi mönkijän eturengas ja yksi takarengas, että ei se lähtö ihan rasvattuna sujunut, mutta metsään päästiin kuitenkin, koska olen jo varsin rutinoitunut kompressorin käyttäjä ja tyhjentyneiden renkaiden täyttäjä! 

Omasta metsästä päädyimme kuusen sahailemaan, vaikka lapset matkan varrella näkivät jokaisella ojan pientareella ”TOI ON PARAS!!!!” -kuusia, ja yritykseni mainita, että vain omasta metsästä saa puita katkoa, kaikuivat kuuroille korville.

Metsäkeskuksen sivuilta bongasin, että suomalaiset hankkivat tänä jouluna noin 1,5 miljoonaa kuusta, joista reilu neljä viidesosaa tulee kotimaisilta viljelmiltä. Joulupuita tuodaan myyntiin myös esimerkiksi Puolasta, Ruotsista ja Tanskasta. Ulkomailta tuotujen puiden määrä on vaihdellut runsaasti viime vuosina, muutamasta tuhannesta lähes 150 000 yksilöön. Olin jokseenkin järkyttynyt tuosta seikasta, että ulkomailta rahdataan joulukuusia SUOMEEN. WHAAAT?? Mutta niin sivustot väittivät, enkä edes tahdo ajatella tuollaisen joulukuusen ekologista jalanjälkeä. 

Markku Remes Metsäkeskukselta sanoo, että kotimaisen kuusen suosioon on vaikuttanut tunnesyiden lisäksi ympäristötietoisuus - onneksi, sanon minä. Kotimaisen puun tuotanto-olot tunnetaan ja pitkien kuljetusten haitoilta vältytään, joten usko sinäkin Markkua (ja minua), ja hommaa kotimainen kuusi! 

Jotkut suosivat muovikuusia. Itselleni se ei ole yhtään se juttu. Ensinnäkin MUOVI… toiseksi TUOKSU… kolmanneksi SÄILYTYS koko vuoden muutamaa viikkoa varten, ja sitten se on pölyinen ja siitä irtoaa mikromuovia ja pian se on harsuuntunut ja kuormittaa jäteastiaa ja jäteautokuski on ihan, että ei taas yksi tämmöinen hiton muovijuttu!! Koska ihan selkeästi kuskit ehtivät sellaisia asioita pohtia. Luin lounaalla lehteä, ja siinä vanha joulukuusikasvattaja vertasi joulua ja äitienpäivää. Hän totesi, että kukaan ei anna muovikukkia äitienpäivänä. Miksi siis jouluna kantaisi kotiinsa muovikuusen! Mutta kukin tavallaan, minä ole mikään ketään tuomitsemaan. Kyllä ne tippuvat neulasetkin pistää joskus kyrsiintymään. Varsinkun just kun juhannusviikolla niitä vielä jostain kynnyslaudan välistä imuroi.

Joulupuita myydään Metsäkeskuksen mukaan Suomessa tänä jouluna arviolta 32 miljoonan euron arvosta (Kuulitko ”WHAAAT?!!!??!” -huudon, kun luin tuon. Järkyttävä määrä rahaa!). Tänä jouluna viljelmiltä ja metsästä hankitut kuuset ovat hyvälaatuisia, väittää Metsäkeskus, sillä kahden perättäisen kuivahkon kasvukauden jälkeen luonnossa esiintyi vähän neulasten varisemista tai värivikoja aiheuttavia sienitauteja. Luomumansikkatilat on konkurssin partaalla, mutta kuuset ovat hyvälaatuisia. Aina on kolikolla kääntöpuolensa...Mahdolliset kuolleet neulaset voi karistella pois kuusesta jo metsässä tai myyntipaikalla kopauttamalla puuta napakasti maahan, neuvoi Markku artikkelissa.

Valikoiman runsaus on muuttanut joulupuuperinnettä. Kodeissa on aiempaa useammin pieniä kuusia, jotka vievät vähän tilaa. Meillä lapset saivat valita itselleen jonkun minipuun omiin huoneisiinsa. Sovittiin, että alakerran isoon kuuseen laitetaan vain valot, kimalleköynnöstä (mikä senkin oikea nimi on…?), ja muutaman hopeisen pallon saivat luomulapset sinne ripustaa. Omat kuuset tai männyt sen sijaan sai koristella ihan niin suurenmoisesti ja ylitseampuvasti kuin vain oma silmä sanoo. Ja varsinkin Nuorimman Luomulapsen silmä sanoi niin, että koristeita on oksilla niin paljon, ettei enää erota, onko alla mänty vai kuusi vai kataja…” Korea” on ehkä sana kuvaamaan hänen kuustaan.

Meidän kuusi on aina ihan muotopuoli, monilatvainen tai muuten persoonallinen tyyppi. Otan sen jostain ojan penkalta, josta se raivattaisiin ojia auki pidettäessä, tai paikasta, jossa se kituu ja tukahtuu muiden puiden katveessa. Huonompi puoli vaan seinää päin, niin mikäs siinä; aina ovat asiansa ajaneet! 

Nautin suunnattomasti metsässä oleskelusta ja kuusen etsimisestä, raittiista ilmasta ja yhdessäolosta lasten kanssa. Vanhin Luomulapsi teki nuotion, Keskimmäinen alkoi rakentamaan majaa, ja Nuorin keskittyi etsimään susien jälkiä. Meillä meni neljä tuntia ihan hurahtaen metsässä. Varsinaista luonnonrauhaa sai kyllä vähän kauempaa hakea, sillä myös lapset olivat innoissaan, ja sen huomaa aina voluumitasosta, joka ”hei; luonnossa pitää olla hissukseen, ettei eläimet pelästy” -puheista huolimatta vaivihkaa aina nousee epämääräisen korkealle tasolle. Ihan jouluinen fiiliskin tuli, vaikka lunta ei ollut yhtään.

Tässä vielä joulukuusen hoito-ohjeet, Metsäkeskuksen Markun antamina:

1. Suojaa kuusi ajoviimalta kotimatkalla. Muuten kuusi kuivaa ja neulaset varisevat.
2. Sulata ulkoa pakkasesta tuotua puuta viileässä paikassa puun tyvi vesiastiassa vuorokausi ennen kuin tuot puun sisätiloihin. 
3. Sahaa puun tyveltä ennen jalkaan asettamista 3-5 senttimetrin kiekko, jotta puu imee vettä paremmin. Älä vuole kuorta puun alaosasta. Se kuivattaa puuta.
4. Huolehdi siitä, että vettä on aina riittävästi. Ensimmäisen vuorokauden aikana vettä voi kulua useita litroja. (3 litraa, väitti se vanha kuusenkasvattaja, josta tänään luin)
5. Vältä kuusen sijoittamista lämpöpatterien, uunin tai puhaltimien lähelle. Muuten puu kuivaa.
6. Huolehdi puu kierrätykseen käytön jälkeen. Kuusen voi kuljettaa siististi ulos pilkkomalla sen käyttöpaikalla jätesäkkiin. (Ja meillä maalla vielä jatkokäyttää polttopuuna, jahka se on ensin pilkottu ja kauivahtanut)
   
   
   
   

Ja hei; muista pyytää maanomistajan lupa, vaikka millaista muotopuolta olisit mielestäsi avuliaasti metsästä poistamassa. Puiden katkaisuhan ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Minä antaisin luvan pyytäneille kyllä kuusen, mutta ilman lupaa yllätetyiltä nyhtäisin 799 euroa tai merkintä rikosrekisteriin!

Terkuin,

Kuusivarkaisiin kyllästynyt Hippi!