2019!
Siinä se nyt on; 2019 ensimmäisen kerran näpyteltynä. Melkomoista! Jos olet uutena tullut mukaan, niin tervetuloa. Jos olet vanha tuttuni, niin kiva, kun edelleen olet täällä, vaikka kommentteihin en edelleenkään pääse vastailemaan.
Ranchillä joulu ja uusi vuosi ovat alkaneet lasten, työn, mökkeilyn, koirien, ulkoilun, urheilun, Harry Potterin, Kimblen, ruuan ja saunan merkeissä. Eli oikein hyvin siis!
Moni lupailee vuoden alkuun jos jonkinlaista, joten jos olet jotain ZW-henkistä, ekologista tai eettistä lupausta mennyt tekemään, niin hei hyvä juttu!! Jos et, niin täältä voit lukea inpiroivasta Robista, ja listasta jääkaapin ovessa. Siitä voi ottaa taas inpiraatiota kohti ZW-elämää, ja ehkä tehdä sen lupauksen vuodelle 2019. (Joka radiossa kuullun jutun mukaan rikotaan tammikuun 12. pvä, että ei kauaa tarvitse pinnistellä....)
Muutoksia kohti ekologisempaa elämäntapaa kannattaa tehdä jos ei ympäristön vuoksi, niin sinun itsesi vuoksi. Justiinsa luin joulun alla rentoutusohjaajaopintoihini liittyvää kirjaa, jossa todettiin ympäristöystävällistä elämää elävien ihmisien olevan keskivertoa onnellisempia. Tiedä sitten, onko tuo aina totta, koska tuntuu, että välillä on niin suuri maailmanromahdus päällä, kun tieto tunnetusti lisää tuskaa. Toisaalta allekirjoitan vahvasti, sillä kyllähän tuo valtaisan tyydytyksen ja kiitollisuuden tunteen jokainen käyttöön jäänyt ekologinen muutos omassa elämässä.
Ihminen on siitä kumma aivoiltaan, että muutosta pitää vastustaa viimeiseen asti. Aivoraasut koittavat pitää meitä hengissä tajuamatta, että ovat pikkuista päivitystä vailla, ja auttamasti vanhentuneet tähän elämänmenoon. Liskoaivoille, limbiselle järjestelmälle, ja siellä asustaville pikkaisen ehkä rajuille mantelitumakkeelle ja hypotalamukselle emme voi mitään, mutta onneksi aivomme ovat myös neuroplastisia eli muuntautumiskykyisiä. JA vielä sellaisissa määrin huijattavissa, että ajatusten voimalla ja samaa kaavaa toistamalla uuden käyttäytymismallin omaksuminen vain vahvistuu ja vahvistuu, ja helpottuu ja helpottuu.
Otetaan esimerkkinä vaikka uusien vaatteiden ostolakko. Epävirallisen lakon vuosipäivästä on jo yli kuukausi, ja virallisen lakon vuosipäivä häämöttää ihan nurkan takana. Hurjan monella meistä ostaminen on opittu tapa tuottaa pikainen hyvän olon tunne, tai ajatusmalli, että jokaisiin juhliin/tapahtumaan/kokoukseen nyt vaan PITÄÄ ostaa jotain uutta. Hyvät uutiset; ostotavasta oppii nopeasti pois! Varsinkin kun hommaan lähtee kiitollisuuden kautta, eikä ajattelemalla, että nyt en sitten saa vuoteen mitään uutta, ja ei tuu onnistumaan IKINÄ, ja mitähän muutkin sanoo, enkä mä voi, ku on Annin/Kaisan/Kaapon/Eskon synttäritkin tulossa, ja sinne kyl pitää jotain uutta/mustaa/kiiltävää, ja kyllä mäkin mutku mun työssä pitää olla edustava jne. jne. jne. Ihminen lähtee helposti tuohon ajatteluun, koska aivot nyt vaan ovat sellaiset. Enemmän, lisää, parempaa, niin säilytään hengissä, ja jyrätään muut.
Vaihtoehtoinen tapa; avaat vaatekaapin ja henkäiset syvään kiitollisena kaikesta siitä, mitä sinulla jo on. Mietit innostuneena mahdollisuuksia yhdistellä eri tavalla jo omistamiasi vaatekappaleita, ja miten upeita kokonaisuuksia tulet saamaan aikaan.( Esim. omassa tapauksessani töihin vaatekokonaisuuksia miettiessäni, Irlantilaisen vanhojen pitkien kalsareiden ja omien rikkinäisten paitojen yhdisteleminen tuotti ihan mieletöntä iloa. Ainakin, kun näki peilistä itsensä ja etumuksen aukolliset munapussit. UPEA kokonaisuus, joka päivä. Muotiblogi on ollut jo pitkään realistinen haaveeni...) Inpiroidut ajatuksesta, että nyt on hyvä syy lainata kavereilta ja kavereille, käväistä pitkästä aikaa kirpparilla, opetella ompelemaan vanhoista uutta, korjata, ja tajuta, miten vähällä itse asiassa pärjääkään! Mitä useammin noita ajatuksia miettii, tulee niistä ajatusmalleja, ja silloin ne muuttuvat todellisuudeksemme. Eikö ole mieletön juttu?! Ja voin sanoa, että totta tuo on, ja toimii! Kirjoittelen vaatteiden ostolakosta myöhemmnin lisää, mutta ihan kepeästi meni vuosi. Ainoat uutena ostamani asiat olivat 3 paria pikkareita (lupa kysytty ja saatu blogissa... ;) Kiitti! Tarpeeseen tulivat!!!), ja juoksukengät (lupaa EI kysytty blogissa, vaan tylysti vaan menin ja ostaa paukautin.)
Mitäpä sitten itse lupailin, ENKÄ riko edes tammikuun12. päivän jälkeen...? Tässä on mun listani:
- Elän kiitollisuuden kautta koko vuoden, ja katson, miten saan aivoni huijattua pois valittamisesta, ärtyneisyydestä ja stressistä.
- Kirjoitan ja kuvaan useammin, koska ne molemmat tuottavat syvää tyydytystä ja iloa itselleni. Jos en blogiin tee, niin itselleni.
- Yritän löytää vielä uusia tapoja saada kodistamme ZW ja ekologisempi
- Jatkan vaatteiden ostolakkoa (jahka olen päivittänyt muutaman puuttuvan jutun...), ja laajennan sen myös tavaroihin, koska se jo sinne vahingossa lipsahti muutenkin. Tästä lisää sitten helmikuussa!
- Valmistun rentoutusohjaajaksi
- Kasvatan vielä enemmän ruokaa itse
Osa niin helppoja lupauksia pitää, osa vaatinee hiukkasen työtä. Mitäs sinä??
Ranchillä joulu ja uusi vuosi ovat alkaneet lasten, työn, mökkeilyn, koirien, ulkoilun, urheilun, Harry Potterin, Kimblen, ruuan ja saunan merkeissä. Eli oikein hyvin siis!
Moni lupailee vuoden alkuun jos jonkinlaista, joten jos olet jotain ZW-henkistä, ekologista tai eettistä lupausta mennyt tekemään, niin hei hyvä juttu!! Jos et, niin täältä voit lukea inpiroivasta Robista, ja listasta jääkaapin ovessa. Siitä voi ottaa taas inpiraatiota kohti ZW-elämää, ja ehkä tehdä sen lupauksen vuodelle 2019. (Joka radiossa kuullun jutun mukaan rikotaan tammikuun 12. pvä, että ei kauaa tarvitse pinnistellä....)
Ihminen on siitä kumma aivoiltaan, että muutosta pitää vastustaa viimeiseen asti. Aivoraasut koittavat pitää meitä hengissä tajuamatta, että ovat pikkuista päivitystä vailla, ja auttamasti vanhentuneet tähän elämänmenoon. Liskoaivoille, limbiselle järjestelmälle, ja siellä asustaville pikkaisen ehkä rajuille mantelitumakkeelle ja hypotalamukselle emme voi mitään, mutta onneksi aivomme ovat myös neuroplastisia eli muuntautumiskykyisiä. JA vielä sellaisissa määrin huijattavissa, että ajatusten voimalla ja samaa kaavaa toistamalla uuden käyttäytymismallin omaksuminen vain vahvistuu ja vahvistuu, ja helpottuu ja helpottuu.
Otetaan esimerkkinä vaikka uusien vaatteiden ostolakko. Epävirallisen lakon vuosipäivästä on jo yli kuukausi, ja virallisen lakon vuosipäivä häämöttää ihan nurkan takana. Hurjan monella meistä ostaminen on opittu tapa tuottaa pikainen hyvän olon tunne, tai ajatusmalli, että jokaisiin juhliin/tapahtumaan/kokoukseen nyt vaan PITÄÄ ostaa jotain uutta. Hyvät uutiset; ostotavasta oppii nopeasti pois! Varsinkin kun hommaan lähtee kiitollisuuden kautta, eikä ajattelemalla, että nyt en sitten saa vuoteen mitään uutta, ja ei tuu onnistumaan IKINÄ, ja mitähän muutkin sanoo, enkä mä voi, ku on Annin/Kaisan/Kaapon/Eskon synttäritkin tulossa, ja sinne kyl pitää jotain uutta/mustaa/kiiltävää, ja kyllä mäkin mutku mun työssä pitää olla edustava jne. jne. jne. Ihminen lähtee helposti tuohon ajatteluun, koska aivot nyt vaan ovat sellaiset. Enemmän, lisää, parempaa, niin säilytään hengissä, ja jyrätään muut.
Vaihtoehtoinen tapa; avaat vaatekaapin ja henkäiset syvään kiitollisena kaikesta siitä, mitä sinulla jo on. Mietit innostuneena mahdollisuuksia yhdistellä eri tavalla jo omistamiasi vaatekappaleita, ja miten upeita kokonaisuuksia tulet saamaan aikaan.( Esim. omassa tapauksessani töihin vaatekokonaisuuksia miettiessäni, Irlantilaisen vanhojen pitkien kalsareiden ja omien rikkinäisten paitojen yhdisteleminen tuotti ihan mieletöntä iloa. Ainakin, kun näki peilistä itsensä ja etumuksen aukolliset munapussit. UPEA kokonaisuus, joka päivä. Muotiblogi on ollut jo pitkään realistinen haaveeni...) Inpiroidut ajatuksesta, että nyt on hyvä syy lainata kavereilta ja kavereille, käväistä pitkästä aikaa kirpparilla, opetella ompelemaan vanhoista uutta, korjata, ja tajuta, miten vähällä itse asiassa pärjääkään! Mitä useammin noita ajatuksia miettii, tulee niistä ajatusmalleja, ja silloin ne muuttuvat todellisuudeksemme. Eikö ole mieletön juttu?! Ja voin sanoa, että totta tuo on, ja toimii! Kirjoittelen vaatteiden ostolakosta myöhemmnin lisää, mutta ihan kepeästi meni vuosi. Ainoat uutena ostamani asiat olivat 3 paria pikkareita (lupa kysytty ja saatu blogissa... ;) Kiitti! Tarpeeseen tulivat!!!), ja juoksukengät (lupaa EI kysytty blogissa, vaan tylysti vaan menin ja ostaa paukautin.)
Mitäpä sitten itse lupailin, ENKÄ riko edes tammikuun12. päivän jälkeen...? Tässä on mun listani:
- Elän kiitollisuuden kautta koko vuoden, ja katson, miten saan aivoni huijattua pois valittamisesta, ärtyneisyydestä ja stressistä.
- Kirjoitan ja kuvaan useammin, koska ne molemmat tuottavat syvää tyydytystä ja iloa itselleni. Jos en blogiin tee, niin itselleni.
- Yritän löytää vielä uusia tapoja saada kodistamme ZW ja ekologisempi
- Jatkan vaatteiden ostolakkoa (jahka olen päivittänyt muutaman puuttuvan jutun...), ja laajennan sen myös tavaroihin, koska se jo sinne vahingossa lipsahti muutenkin. Tästä lisää sitten helmikuussa!
- Valmistun rentoutusohjaajaksi
- Kasvatan vielä enemmän ruokaa itse
Osa niin helppoja lupauksia pitää, osa vaatinee hiukkasen työtä. Mitäs sinä??
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiva kuulla juuri sinun ajatuksiasi!