Kevät!
Maaliskuun loppu oli sään puolesta kerta kaikkiaan täydellinen. Naapurin Mikko ja Marko ajelivat latuja yli 6 kilometrin edestä metsään ja pelloille, ja siellä olin päivittäin ja parhaimmillaan pari kertaa päivässä hiki virraten hiihtelemässä. Kevätaurinko kun vielä paistoi, ja metsässä alkoi kuulua elämän ääniä, niin johan oli täydellinen maaliskuu hiihdon puolesta! Sairastin nääs minäkin sen koronan jo aiemmin, silloin kun hiihtokelit alkoivat, ja pelkäsin, että täällä Lounais-Suomessa kun ollaan, ne voivat olla ohi tautini aikana, enkä pääse ollenkaan ladulle. Mutta hiukkaisen verran tiesin, että vielä tänäänkin voisin hiidellä, tosin ilman latua, mutta kuitenkin. Enää ei vaan innosta, kun maaliskuussa maan paljastuessa pistin hiihtokauden pakettiin oikein onnellisena hiihdettyjen kilometrien määrästä.
Maaliskuussa lämpesi myös Fucking Russian Nightmare. Oikein TODELLA lämpimäksi päiväsaikaan. Nuorimman luomulapsen kanssa kylvimme siemeniä paljain varpain, pelkät t-paidat päällä. Tai no; oli housut jalassa, mutta kuitenkin; Hyvin vähissä vaatteissa ja hyvin tarkenimme. Pistin kokeeksi maaliskuun alussa maahan retiisin, pinaatin ja ruvolan siemeniä, ja katsos hei:
(Ole ihan niin kuin et huomaisi, että rucolan siemeniä "hiukan" lipsahti menemään niin sanotusti reilulla kädellä....) MUTTA KASVAA!!
Kylvöhommathan lähtivät taas ihan lapasesta. Hullun kiilto silmissä tilailin luomusiemeniä ja biodynaamisia siemiä Birgenheimerilta, ja HETI kun ne tulivat, niin sormet kutisten oli päästävä niitä multaan tökkimään. Meidän molempien. Nyt niitä sitten kasvaa sisällä pitsiverhojen katveessa, lasten vaatekorien päällä pikkueteisessä, kuivurissa kaikilla mahdollisilla vapailla pinnoilla, ja oikeastaan KAIKKIALLA muualla, paitsi kodinhoitohuoneen pöydällä, jossa Viiru kuvittelee taimiastioiden olevan hänelle tuotuja nukkuma- tai pissapaikkoja. Kumpikaan ei ole taimien kannalta kiva juttu.
Muovivihaaja myös meni ja osti kuplamuovia.... KYLLÄ! Kolme isoa rullaa kuplamuovia, joita sitten pistin Fucking Russian Nighmaren kylkiin ja kattoon. Lapsoset ovat tästä varsin innoissaan, että tällainen takinkääntäjä on heidän äitinsä. Kuplamuovilla pitäisi lämpöä saada 45% lisää, ja valonkin se kuulemma läpäisee 85 prosenttisesti. Eron kyllä huomaan eristetyn ja eristeettömän puolen välillä, ja lämpömittari on vahvistanut, ettei kyse ole lume-efekristä. Lattialle pitäisi vielä jostain saada tai ihan vaikka ostaa Finnfoamia, niin sitten luulen, että yöllä pysyy jo plussalla. Varuiksi ehkä sähkölämmitin, jos kovin kylmältä näyttää. Tämä säästäisi valtavan työmäärän, kun plussakeleillä siirtelen taimia sisältä ja vanhasta kuivurista saamaan kunnolla valoa kasvihuoneeseen, ja iltaisin taas takaisin. On käynyt ihan treenistä! Nyt ei ole tarvinnut siirrellä mitään, kun ulkolämpötila on ollut sitkeästi miinuksella, joten taimia ei ole voinut ulos pistää edes siirron ajaksi.
Minähän olen myös kouluttautunut talven aikana. Siskon kanssa käytiin Ahlmannilla Pysyvä penkkiviljely -koulutus, ja se inspiroi niin, että on osasyy siihen, miksi homma on lähtenyt hanskasta näin täydellisesti. Mikäli saan Irlantilaisen rekrytoitua tekemään kanssani pysyvät kohopenkit, niin laskelmieni mukaan niitä tulee 19. Se on paljon se! Mutta tässä vaiheessa vuotta kaikkivoipaisuuskuvitelmat ovat vahvimmillaan, ja mielessäni kykenen YKSIN selviämään sekä niistä, että mansikkapelloista... Olen aivan hurahtanut kurssilla opiskeltuun bioaktiiviseen kompostiin, jonka voimin näistä kaikkivoipaisuuskasviksistani ja mansikoistani tulee entistäkin ravinnetiheämpää ja terveellisempää ruokaa! Tästä sitten seuraavassa tarinassa lisää.
Mutta hei; mung-pavut ovat kiehuneet! Teen niistä salaatin, ja syön. Sitten jatkan opiskelujani bioaktiivisesta maaperästä. Kyllä voi ihminen seota täysin tähänkin asiaan. Ja itse asiassa KAIKKIEN pitäisi seota terveestä maaperästä huolehtimiseen, mutta sekin on toisen kerran tarinoinnin aihe! Moro!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiva kuulla juuri sinun ajatuksiasi!