Kevät!


In Finland we have this thing called TAKATALVI. Sellainen on päällä kyllä niin vahvasti, ettei hetkeen ole ollutkaan! Oikein sopiva aika siis sytyttää puuhellaan valkea, pistää yön yli liotetut kikherneet ja mung-pavut hellalle kypsymään, ja tarttua taas pitkästä aikaa sekä kameraan, että läppäriin samalla, kun saa sylillisellä puita sekä lämpöä, että ruokaa. Ai että, kun nautin! Kummasti vei kaiken luovuuden ja innostuksen tuo Ukrainan tilanne, yhdistettynä vielä koronan jälkeiseen semi-nuutuneeseen oloon. Nyt koitan taas hiukan päästä oman elämäni supersankariksi, ja löytää takaisin asioiden luokse, joista saan voimaa ja virtaa, ja kuvitella lujasti, että kyllä se kevät sieltä tulee. Ihan pian. 

Maaliskuun loppu oli sään puolesta kerta kaikkiaan täydellinen. Naapurin Mikko ja Marko ajelivat latuja yli 6 kilometrin edestä metsään ja pelloille, ja siellä olin päivittäin ja parhaimmillaan pari kertaa päivässä hiki virraten hiihtelemässä. Kevätaurinko kun vielä paistoi, ja metsässä alkoi kuulua elämän ääniä, niin johan oli täydellinen maaliskuu hiihdon puolesta! Sairastin nääs minäkin sen koronan jo aiemmin, silloin kun hiihtokelit alkoivat, ja pelkäsin, että täällä Lounais-Suomessa kun ollaan, ne voivat olla ohi tautini aikana, enkä pääse ollenkaan ladulle. Mutta hiukkaisen verran tiesin, että vielä tänäänkin voisin hiidellä, tosin ilman latua, mutta kuitenkin. Enää ei vaan innosta, kun maaliskuussa maan paljastuessa pistin hiihtokauden pakettiin oikein onnellisena hiihdettyjen kilometrien määrästä.

Maaliskuussa lämpesi myös Fucking Russian Nightmare. Oikein TODELLA lämpimäksi päiväsaikaan. Nuorimman luomulapsen kanssa kylvimme siemeniä paljain varpain, pelkät t-paidat päällä. Tai no; oli housut jalassa, mutta kuitenkin; Hyvin vähissä vaatteissa ja hyvin tarkenimme. Pistin kokeeksi maaliskuun alussa maahan retiisin, pinaatin ja ruvolan siemeniä, ja katsos hei:


(Ole ihan niin kuin et huomaisi, että rucolan siemeniä "hiukan" lipsahti menemään niin sanotusti reilulla kädellä....) MUTTA KASVAA!!

Kylvöhommathan lähtivät taas ihan lapasesta. Hullun kiilto silmissä tilailin luomusiemeniä ja biodynaamisia siemiä Birgenheimerilta, ja HETI kun ne tulivat, niin sormet kutisten oli päästävä niitä multaan tökkimään. Meidän molempien. Nyt niitä sitten kasvaa sisällä pitsiverhojen katveessa, lasten vaatekorien päällä pikkueteisessä, kuivurissa kaikilla mahdollisilla vapailla pinnoilla, ja oikeastaan KAIKKIALLA muualla, paitsi kodinhoitohuoneen pöydällä, jossa Viiru kuvittelee taimiastioiden olevan hänelle tuotuja nukkuma- tai pissapaikkoja. Kumpikaan ei ole taimien kannalta kiva juttu.


Siemenet ovat kyllä mahtava juttu! Ne ovat ensinnäkin kauniita. Ja hämmentäviä, sillä miten niin pienestä ja kuivasta asiasta voi kasvaa syötävää ruokaa, hedelmiä, kasviksia, kukkia, yrttejä, lääkettä. Kaikki lähtee siitä pienen pienestä siemenestä! Sellaisia olen ehtinyt pohtimaan, kun olen kylvänyt aivan valtavan määrän jo nyt. Pieni tuskainen hiki meinaa kihota otsalle, kun mietin, että ne pitäisi jossain vaiheessa koulia, ja mikä määrä ruukkuja ja multaa ja TILAA tarvitaan siihen, ennen kuin kaikki saadaan omille pysyville paikoilleen. Mutta TA-DAA; kätevä nainen pisti tänään lumimyrskyssä väliaikaisen valtavan taimipöydän jo kasvihuoneeseen odottamaan lämpimämpiä ilmoja. Hinta 0 euroa, sillä jalkoina on rakennusajan maalaustelineet ja "pöytälevynä" kolme valtavaa lattialankkua vanhasta puretusta aitasta. Sillä pääsee alkuun! Ja kun sen ihan äsken väsäsin, niin luntahan näkyy sitten kuvassa muistona tästä talvimyrskyisestä päivästä.



Muovivihaaja myös meni ja osti kuplamuovia.... KYLLÄ! Kolme isoa rullaa kuplamuovia, joita sitten pistin Fucking Russian Nighmaren kylkiin ja kattoon. Lapsoset ovat tästä varsin innoissaan, että tällainen takinkääntäjä on heidän äitinsä. Kuplamuovilla pitäisi lämpöä saada 45% lisää, ja valonkin se kuulemma läpäisee 85 prosenttisesti. Eron kyllä huomaan eristetyn ja eristeettömän puolen välillä, ja lämpömittari on vahvistanut, ettei kyse ole lume-efekristä. Lattialle pitäisi vielä jostain saada tai ihan vaikka ostaa Finnfoamia, niin sitten luulen, että yöllä pysyy jo plussalla. Varuiksi ehkä sähkölämmitin, jos kovin kylmältä näyttää. Tämä säästäisi valtavan työmäärän, kun plussakeleillä siirtelen taimia sisältä ja vanhasta kuivurista saamaan kunnolla valoa kasvihuoneeseen, ja iltaisin taas takaisin. On käynyt ihan treenistä! Nyt ei ole tarvinnut siirrellä mitään, kun ulkolämpötila on ollut sitkeästi miinuksella, joten taimia ei ole voinut ulos pistää edes siirron ajaksi.

Minähän olen myös kouluttautunut talven aikana. Siskon kanssa käytiin Ahlmannilla Pysyvä penkkiviljely -koulutus, ja se inspiroi niin, että on osasyy siihen, miksi homma on lähtenyt hanskasta näin täydellisesti. Mikäli saan Irlantilaisen rekrytoitua tekemään kanssani pysyvät kohopenkit, niin laskelmieni mukaan niitä tulee 19. Se on paljon se! Mutta tässä vaiheessa vuotta kaikkivoipaisuuskuvitelmat ovat vahvimmillaan, ja mielessäni kykenen YKSIN selviämään sekä niistä, että mansikkapelloista... Olen aivan hurahtanut kurssilla opiskeltuun bioaktiiviseen kompostiin, jonka voimin näistä kaikkivoipaisuuskasviksistani ja mansikoistani tulee entistäkin ravinnetiheämpää ja terveellisempää ruokaa! Tästä sitten seuraavassa tarinassa lisää.


Lisäksi pitäisi kesällä aktivoitua kauppailemaan kasvattamiani tuotteita Rauman ulkopuolella; lähteä Turkua kohti rinta rottingilla, pakettiauto piukassa kaikkea hyvää ja värikästä! Sekin on vaatinut opiskelua ja ihmettelyä. Pitäisi kait kokeilla torilla myymistä, mutta jopas on kimurantti maailma se näin torielämästä tietämättömälle. Tarvisin jonkun tori-mentorin. Pitäisi uskaltautua muuallekin kuin Rauman Rekoon, löytää ehkä ravintoloita asiakkaiksi, saada suoramyyntiä... Paljon on ollut ja on pohtimista ja itsensä rohkaisua. 




Mutta hei; mung-pavut ovat kiehuneet! Teen niistä salaatin, ja syön. Sitten jatkan opiskelujani bioaktiivisesta maaperästä. Kyllä voi ihminen seota täysin tähänkin asiaan. Ja itse asiassa KAIKKIEN pitäisi seota terveestä maaperästä huolehtimiseen, mutta sekin on toisen kerran tarinoinnin aihe! Moro!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailman helpoin kosteusvoide

DIY hoitoainepala hiuksille

DIY: Palasaippua