Darravapaa

Valtteri kävi kylässä meilläkin, ja tässä taas täysin epäasiallinen teksti-kuva -postaus! Nimittäin ei mitään asiaa lumesta, myrskystä, talvesta tai mökeistä vaan alkoholista.

Perjantai ja viinipullo. Yksi tai kaksi lasillista, mukavan rento olo sohvalla Irlantilaisen kanssa höpötellen. Yöllä levotonta unta, outoja unia, pientä ahdistusta henkisesti. Lauantaina päässä pieni, mutta selvästi tuntuva jomotus. Tätä kaavaa olin toistanut muutaman vuoden. Siitä oli tullut tapa. Maku, jota odotti, koska sillä aloitti viikonlopun. Lupa rentoutua, ja vaan olla. 

Mutta sitten sain tarpeekseni.

Toukokuun 28. päivä 2021 tajusin, että tämä on tyhmää. Koko alkoholi, ja varsinkin, jos siitä on tullut tapa. Toukokuusta syyskuuhun ei vapaapäiviä ranchillä ole, joten ei kannata haaskata yhtään sekuntia elämästään ja työajastaan jomottavalle päälle, hiukan hitaalle ololle ja ahdistuneelle mielelle. Vain yhden tai kahden viinilasillisen vuoksi. Samalla jäi kaikki muukin alkoholi., eli saunasiiderit, koska mikään kossun lipittäjä en onneksi ole koskaan ollut. 

Alkuun tuntui hurjalta. Kesä! Kylmää skumppaa! Juhannus ja Prosecco! Nehän ovat match made in heaven! Ja miten tämän selittää kaikille, ja mitä mä sitten teen, kun muut ottavat skumppaa, ja jos kukaan ei enää pyydä mua mihinkään ja luulee, että olen jotenkin outo... Mieti, miten vääristynyt alkoholikulttuuri meillä on, kun tuollaisia ajatuksia poukkoilee päähän.

Meillä on sama kaveriporukka juhlinut juhannusta lukioajoista asti, enemmän tai vähemmän villisti riippuen raskaustilanteesta ja lapsien iästä. Tänä vuonna kaikille paitsi yhdelle vieraista oli juomattomuuteni ongelma, koska enhän nyt ollut raskaana, eikä edes tarvinnut ajaa autoa. Aamuyöllä kello 03.13 olisi  kannattanut "edes yksi" ottaa, koska MUUTEN KOKO JUHANNUS *ON *PILALLA! Vaikka olin ihan yhtälailla nauranut läpi kaikki vanhat jutut vatsa kippurassa ja kyyneleet silmistä valuen, niin pilalla olisi. Ja olin kuitenkin hereillä edelleen 03.13, mutta PILALLA! En saarnannut kenellekään alkoholittoman elämän ihanuutta, enkä paheksunut yhtään muiden juomista, mutta PILALLA! En ottanut. Seuraavana aamuna olin hyvin tyytyväinen, etten ollut ottanut sitä yhtäkään, varsinkaan siihen aikaan, varsinkaan jonkun painostuksesta.

Latasin Appstoresta laskurin, jolla seurasin holittomia päiviä. Hirveän alkoholistilta tuntuu sanoa, että alussa tuntui, ettei niitä päiviä kerry millään. Vähän sellainen kielletty hedelmä -olo valtasi mielen, ja teki oikeasti mieli korkata kuohari keskellä keskiviikkopäivää, vaikken ikinä normaalisti keskellä keskiviikkopäivää mansikkapellolla edes mieti alkoholia. Ihmisen mieli on kyllä hauska.

Nykyään onneksi kaikenlaisia alkoholittomia juomia on tarjolla järisyttävän paljon. Juhliin löytyy holitonta kuoharia, viinejä, joista on alkoholi poistettu, alkoholittomia mojitoja, margaritoja, kombutchaa ja vaikka mitä, jopa ihan meidän pikkuisista lähikaupoistamme. Kesällä niitä kului paljon, kun hikoilun määrä oli infernaalista ja pelkkä vesi tuntui joskus tulevan läpi ennen kuin sen oli saanut edes nielastua kurkusta alas MIETI!! ON OIKEASTI OLLUT NIIN KUUMA! Nyt tuntuu kaukaiselta se, että on pellolla ollut 34 asteen helteessä. tuntitolkulla töissä. Mutta edelleen pystyn tuntemaan sen, miltä tuntui jääkylmä alkoholiton mojito tuollaisen päivän päätteeksi... IHANALTA! Täydellisen turhaa kuluttamista, mutta TÄYDELLISTÄ samalla itsessään. Holittomat erikoisjuomat veivät myös tehokkaasti sen terävimmän kärjen tyhmiltä mielen mieliteoilta, enkä kulkenut mansikkapellolla asiakkaiden keskellä kuohari kädessäni, vaan kombutchaa kulauttelin suurimpaan nestehukkaani.

No arvaa, mitä tapahtui perjantaina? Mun hyvä, pitkä holiton kauteni katkesi. Tein karanteenipizzaa, ja Irlantilainen korkkasi punaviinin. Otin lasillisen, ja se sopi niin hyvin pizzan kaveriksi, että otin toisenkin. Se maistui niin hyvältä, mutta  kyllä kadutti lauantaina. Muistui mieleen tasan tarkkaan, miksi toukokuussa päätökseni alun perin tein. 

Eipä mitään; Minkäänlainen ryyppyputki ei iskeytynyt päälle (heh...!), nollasin laskurini ja jatkan samaan malliin kuin ennen perjantaita. Se oli ehkä hyvä muistutus, miksi tähän lähdin ja miksi tätä kannattaa jatkaa. Semmoista tänne karanteenielämään tänään!