Karanteeni
Kolmantena päivänä pikkuisin luomulapsonen sirkutti täysin terveenä intoa piukassa: "Onneksi mun munasolut on niiiiiin voimakkaita, että ne voitti tän koronan ihan heti!" Karanteeni, etäyhteys kouluihin ja Irlantilaisen etätyöt jatkuivat vielä vaaditut kaksi päivää, ja ihanasti häämötti vapaudu vankilasta -aika jo ihan sormien päissä.
Viidennen ja vapauttavan karanteenipäivän aamuna valitteli Vanhin Luomulapsonen kurkkuaan ja unetonta yötä, ja hänen kotitestiinsä paukahti kirkas viiva samoin tein, ja me muut -Nuorinta lukuunottamatta- ähkäisimme pettymyksestä, kun uudet 5 karanteenipäivää alkoivat.
Tänään on kakkososion kolmas päivä, ja koko perhe on taas ihan terveenä ulkoillut Valtteri-myrskyssä. Liekö rokotusten ansiota, jotka Vanhemmalla luomulapsella on, mutta nuoremmalla ei, mutta hän oli ihan menossa ratsastamaan jo kakkospäivänä sairastumisestaan, osallistui etäyhteydellä opetukseen ja ruokakin on maistunut koko ajan. Nyt vaan kaikki elimet ristiin, että tämä olisi tässä. Kukaan ei kestä, jos Keskimmäinen sairastuu viimeisenä 25 karanteenipäivän jälkeen. Silloin ollaan erottu, asutaan eri osoitteissa täysin puhevälit menettäneinä, kaikki viisi tahoillamme. Hän on hiukan...hmmm....energinen ja turhautunut, ja se kaikki purkautuu einiinjärkevänä toimintana.
Irlantilainen, Keskimmäinen ja minä posotamme kuviteltuja oireita lukuunottamatta ja tarkoituksella tehdystä altistuksesta huolimatta ihan terveinä. Fyysisesti. Keskimmäinen kiipeilee seinille, kun ei pääse treeneihin ja huomasin ryhmäliikuntatuntien alkamisen vievän oman karanteenikestokykyni samassa hetkessä, kun crossfit -sali ilmoitti aloittavansa ohjatut tunnit. SIELLÄ NE MUUT YHDESSÄ VÄÄNTÄÄ RAUTAA JA MÄ EN!!! Mieliala laski kuin lehmän häntä.
Muita huomioita:
- ennen ohjattujen tuntien alkamista, olin ihan tyytyväinen olotilaani. Päivisin raivaan taimikkoa, olen ihan poikki illalla rämmittyäni sahan kanssa tuntitolkulla, ja eläimet kun vielä hoitaa, niin eipä sitä karanteenia oikein ole huomannut. Mutta ai että, kyllä muuttui olotila, vaikka ihan yhtä poikki on iltaisin edelleen!
- todella nopeasti menee sellaiseen kuplaan, jossa kuvittelee, ettei kukaan muukaan tee mitään. Että kaikki kökkivät karanteenissa. Sitten kun somesta lävähtää silmille kahvilaa, kyläilyä, lasten turnausvalmisteluja ja laskettelurinnettä, niin herää huomaamaan, että ai niin...Eihän tämä koskekaan kaikkia! Olenko vähän narsisti??
- maalla tämä on helppoa hommaa, varsinkin kun on iso piha, isot pakastimet omavaraistuotteita pullollaan ja kylätiekin niin hiljainen, että eipä siellä lenkillä ketään altista.
- meillä on hyvät naapurit! Toinen toi kotitestejä ja yllätyskarkkipussin postilaatikkoon, ja lapsilla oli joulu 2022!! Siinä vaiheessa oltiin oltu 5 päivää karanteenissa ja ilman karkkia (vaikka joka päivä joku on leiponut jotain epäterveellisen sokerista ja rasvaista...), mutta koska he olivat asennoituneet siihen, että ei ehkä ikinä enää karkkia saa eikä karanteeni lopu, niin jopa oli yllätysten yllätys! Toinen toi postista tilaamiani taulupohjia auton takapenkillisen ja olisi ruokaostoksetkin tehnyt, mutta en huomannut ajoissa viestiä.
- Nuorin Luomulapsonen on niin reipas. HÄN taudista selvittyään meni ja teki perheen ruokatäydennykset paikallisessa pikkukaupassa.Irlantilainen odotti autossa ja pikkuinen keijukainen meni itse suuren kestokassin kanssa, hurjasti jännittäen K-kauppaan. Oliiviöljyä ei ollut meinannut löytyä, mutta kauppias auttoi, ja kantoi vielä kassinkin ulos, kun pikkuinen ei jaksanut sitä kassalta nostaa. JA RAHAT RIITTI! Sitä hän oli myös niin kovasti jännittänyt, mutta RIITTI!
- Valtteri-myrkyn vihmoessa piikinkovia räntäpiiskoja silmiin, korviin ja suuhun, kannattaa käydä jäällä hiihtämässä. Enpä ollut vaaraksi lähimmäiselleni enkä uppo-oudoille, kun ketään muuta ei koko järvellä näkynyt. Kiersin koko järven, 16 km, myrskyssä, ilman latua pertsaa puskien, ja AI ETTÄ KUN OLI IHANAA!! Tajusin myös, etten ole vielä tänä hiihtokautena ladulla käynyt, koska niitä ei ole. Raumalla on tällä hetkellä lumitilanteesta johtuen yksi perinteisen latu, 1,6 km (AHHA, kun tämä on pohjoisen ihmisille hauska "latu"). Sitä kun hinkuttaa kaikki raumalaiset pertsailijat, niin tällainen metsänpeikko, jota ahdistaa jo se, että järven toisella puolella näyttää hiihtävän joku toinen, ei sinne kyllä mene mistään hinnasta... Laduttomuuden hyviä puolia on se, että koiruliini juoksi koko 16 km mukana. Sellaista mukavaa ravivauhtia mentiin, paitsi kun Valtteri oikein puhalsi vastaan, niin jäin vähän jälkeen.
- ihmiset, joilla ei ole aktiivisesti harrastavia lapsia, eivät tajua, miten monta tuntia enemmän heillä on vuorokaudessa tehdä omia asioita, ja sen myötä jaksamista. Jopa ehtii kaikenlaista (paitsi ei näemmä kunnolla siivoamaan tai tekemään maatalouden kirjanpitoa), kun kaikkien treenit ja pelireissut on yhtäkkiä seis. Ei hurjaa logistista organisointia, ei pohtimista, milloin pitää syödä, jotta jaksaa, mutta ei ole liian täynnä, kenelle eväät, kuka odottaa ja ketä ja missä ja milloin. Ei treenikamojen pyykkäystä, kadonneiden säärisuojien tai polvareiden metsästystä, ei seonneita shortseja, unohtuneita lämpökerrastoja, ei saman jalan piikkareita.
Nyt kun tämä oma empiirinen kahden lapsen otoksella tehty KOO-tutkimus on osoittanut, että tauti on esim. noro-virusta paljon mukavampi, EI tartu helposti EIKÄ nopeasti, minusta on tullut täysin rajoitusvastainen kapinallinen, joka avaisi yhteiskunnan heti. Täysin, kokonaan, rajoituksetta auki. Ja tätä kun ränttään kaikille ystävilleni, niin onko se karma, joka iskee oikein pahan taudin päälle, vai marianordinismainen "koska en usko tähän, tätä ei ole eikä tule" - tilanne, joka tulevaisuudessa odottaa? Maanantain ja tiistain välisenä yönä se selvinnee, koska silloin taas lasketaan sekunteja vapautumiseen!
Mitä SULLE kuuluu?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiva kuulla juuri sinun ajatuksiasi!