Mamu, oleskelulupa ja pankkikortti

Meidän vanhin lapsemme sai jalkapallojoukkueensa kautta töitä! Kerran viikossa (pre-omikronaikana siis, ja toivottavasti pian taas...) hän oli/on lasten liikuntatapahtumassa järjestämässä ja ohjaamassa.  Palkkaakin tästä saa kaiken kokemuksen lisäksi, ja sehän tarkoitti sitä, että saamattomien vanhempien oli aika pohtia pankkitilin ja -kortin hommaamista lapselle. 

Irlantilainen ryhtyi hommiin tarmolla kirjautumalla Nordean nettisivuille, ja kaikki näytti menevän oikein hienosti, kunnes tuli tilin avaamiseen liittyvä tunnistautuminen. Ei kelvannut passi, ei kela-kortti, ei ajokortti, ei mikään. Oli siis minun aikani ryhtyä koneenkäyttäjäksi, ja samaan kohtaan tyssäsi, kun tuli Irlantilaisen vuoro tunnistautua. Irlantilaista ei haluttu tunnistaa! Kuuntelimme yhdessä Nordean puhelinpalvelun pehmopornojazzia pitkän aikaa, ja se yhdisti meitä tietysti valtavasti. EI millään pornotavalla, vaan sillä, että hermot menivät molemmilta. Ja kun oikein asiansa osaava asiakaspalvelija viimein vastasi, hermo meni vielä enemmän. Pankki vaatii suomalaisen passin tai henkilökortin, mikään muu ei käy, vaikka monessa muussa pankissa saman asian olisi ajanut joko Irlantilaisen passi tai ajokortti, niin Nordeassa ei. 

Irlantilainen kävi ensin Brexitin myötä EU-kansalaisstatuksensa menettäneenä tunnistautumassa maahanmuuttovirastossa. Hän on siis Pohjois-Irlannista, joka kuuluu Iso-Britanniaan, ja tämä on hyvin hämäävä seikka jollekin ihmisille, vaikka itse muistan aina uutiset lapsuudesta, kun Belfastissa ja (London)derryssä mellakoitiin ja brittijoukkoja siirrettin paikalle ja autoja räjähteli ja vanhemmat huokailivat uutisia katsellessaan. Ne olivat hyvin elävänä mielessäni myös, kun itse muutin Belfastiin töihin ja sain melkein sydänkohtauksen kun näin ensimmäisen panssaroidun ja aseistetun poliisiauton... Näin sujuva harhautuminen sivuraiteille, ja taas takaisin asiaan.

Niin pyyhittiin Brexitin myötä pois 16 vuoden asuminen Suomessa. Koko tänä aikana maksettu veropotti ei merkannut mitään. Kolme lasta, koti, pysyvä työpaikka, isot lainat. Mikään näistä ei merkinnyt mitään, sillä nyt Irlantilainen oli lähes laittomasti maassa, koska tietenkään tunnistautumassa ei kannata käydä hyvissä ajoin, vaan kannattaa jättää se ihan viimeisiin mahdollisiin päiviin, jotta elämässä on mahdollisimman paljon jännitystä ja epävarmuustekijöitä!

Migrin toimistovirkailija oli hyvin hämmentynyt Irlantilaisen kielitaidosta, ja kehotti tätä hakemaan Suomen kansalaisuutta. Uutena tietona tuli, ettei kaikkia kielitestejä (luetun ymmärtämistä, suullista ja kirjallista testiä) tarvitse läpäistä, vaan kaksi parasta riittää. Irlantilainen on jännittänyt kirjoitustestiä, sillä hän kyllä puhuu, kuuntelee ja lukee sujuvasti, mutta tekstin tuottaminen on hankalaa. Joten katsellaan, josko hän toimertuisi ehkä neljän vuoden päästä hakemaan, kun taas on hetki käydä tunnistautumassa migrissä. 

Irlantilainen puolestaan oli hyvin hämmentynyt tarkastellessaan Migrin muita asiakkaita. Afrikasta tulleita täysin luku- ja kieli- ja kirjoitustaidottomia ihmisiä. Ei auttanut englanninkielinen tulkki, ja siellä miekkoset olivat istuneet tuntikausia odottelemassa jotain yhteistä kieltä omaavaa tulkkia. Humalassa olevia arabeja. Suuria perheitä, joissa lapset osasivat suomea, aikuiset eivät. Yhtään ottamatta kantaa pakolaispolitiikkaan tai maahanmuuttopolitiikkaan, mietin kotouttamisen vaikeutta noissa tilanteissa. Mutta en jaksa sitä, enkä noiden ihmisten kohtaloita nyt kantaa harteillani, kun tässä on omakin elämä vähän kaaoksessa.

Paikalliselle poliisilaitokselle puolestaan piti varata aika suomalaista henkilökorttia varten, ja siinä olikin kevyt 4,5 viikon odotuslista, koska kaikki raumalaisetkin näköjään valmistautuvat siihen, että pian maailma aukeaa ja passi pistetään vinkumaan joka puolella maailman tullitarkastuksia. Mutta Irlantilainen pääsi näyttämään naamaansa ja sai henkilökorttinsa. Pankkiliti ja -kortti saatiin lapselle. Suuri plussa menee Verohallinnolle, sillä verokortin saaminen ei ollut homma eikä mikään! Muutama klikkaus netissä, ja LAPSELLANI ON VEROKORTTI! Voi nyyh!! Missä välissä hänestä on tullut niin iso, että hän tarvitsee verokortin??!! Hirveä ikäkriisi itselle, jota ei tietenkään auttanut Keskimmäisen Luomulapsen suorittama tarkastelu, joka päättyi toteamukseen, että aivan kauheasti tullut harmaita hiuksia äippä sulle. Thanks lapseni, thanks!