2020 ja satakuntalainen maajussi!

Hyvää alkanutta vuotta 2020! Tiistaina vasta kirjoitin ensimmäisen kerran 2020 ja kauhean helppoa muuten tietokoneen näppiksellä on se vetaista, joten jos yhtä smoothisti menee vuosi kuin mitä se on kirjoittaa, niin tästä tulee hyvä! 

Täällä koettiin massiiviset vieroitusoireet lomaolosta, kun tiistaiaamu koitti, kello soi 05, ja piti hypätä auton rattiin ja työmatkalle. Voi että! Ehkä, jos olisi ollut tylsä loma, niin arkeen paluu olisi jees, mutta kun oli ihan järjettömän superkiva loma oman perheen kanssa kotona, niin ei millään olisi halunnut sen kaiken loppuvan.  Paitsi että kävi meillä vieraitakin, ja meiltä vierailtiin. Lasten kavereita oli meillä jatkuvasti muuttuvana laumana yö- ja päiväkylässä, omat puolestaan kunnostautuivat ihan samalla tavalla, ja välillä olisi jonkunlaisen kaavion saanut piirtää siitä, kuka viedään, minne ja milloin ja kuka taas haetaan ja kauanko kukin sitten kohteessaan viipyy. Mutta eipä hätää; kaikki lapset löysivät oikeisiin osoitteisiin! Jos eivät aina ihan sujuvasti ja ajallaan, niin kuitenkin löysivät. Kauheasti kokkailtiin ja jouluna ja uutena vuotena oli ruokavieraita, ja jopas sekin oli hauskaa!

Käytiin myös isäni luona loman aikana. Isän naisystävällä on ollut kaikenlaisia mysteeritauteja jo vuoden ajan. Lääkärit eivät löydä syytä, ja lääkitsevät sitten oireita miljoonalla antibiootilla ja sadoilla tuhansilla kortisoneilla. Valittelin siinä, että pian olen samassa jamassa, kun oloani vain ihmetellään ja kattellaan. Isän naisystävä kuitenkin diilasi kunnon pillerinistin lailla mulle pienen kuurin kortisonia, jonka -normaalisti kemiallisia lääkkeitä karttavana- otin epätyypillisen riemuisasti vastaan, koska hei; ANYTHING, jotta pääsisin terveen kirjoihin. JA SE AUTTOI IHAN PARISSA PÄIVÄSSÄ! Ihan turha kenenkään paheksua, sillä epätoivoiset ajat à epätoivoiset teot! Sain jopa niin järjettömästi virtaa, että siivosin viimeinkin syksyltä rästiin jääneen kasvihuoneen talvikuntoon. Timjami siellä rehottaa tyytyväisenä edelleen, ja sitä ollaan napsittu kaikkiin mahdollisiin kokkauksiin. Leikkasin kasvihuoneessa hiukan myös viinirypäleestä rönsyileviä oksia, jotta ensi kesänä voitaisiin pitää valtavat Beaujolais Neauvou -juhlat. Tai edes syödä itse ihan järjettömästi rypäleitä.

Isä ja naisfriend ovat koukussa Tanskalainen maajussi -ohjelmaan. Meidät kaikki vieraat hiljennettiin maajussin ajaksi, ja ai hitto; mäkin jäin koukkuun!! Eihän siihen voi olla jäämättä, sillä sillä Frankilla on ihan samanlaista omavaraisuushörhöilyä kuin mulla, tosin potenssiin miljoona. Ja sillä on niin  niiiin yyyberpositiivinen asennne kaikkeen ja kunnioitus vanhoja kädentaitoja ja vanhoja esineitä kohtaan, että väkisinkin tulee hyvälle tuulelle itsekin. Kaiken huipuksi sillä on jopa samanlainen villapaita kuin mullakin on työvillapaitana. Irlantilainen ihanasta paidastani aina toteaa, että eikö sulla ole muita kuin 65 vuotta vanhoja villapaitoja. Se on anteeksi vaan vasta n. 25 vuotta vanha, ja ansaitsee oman blogipostauksen ystäviensä kanssa. Samoin kuin Tanskalainen maajussi, ja kaikki, mitä siitä olen ammentanut. Inspiroiduin aivan valtavasti kaikesta, mitä Frankki siellä tilallaan tekee, ja katsoin Yle Areenasta jaksoja putkeen ihan hulluna. Harmi, ettei alkuaikojen jaksoja ole enää missään nähtävillä. Siellä olisi varmasti niin paljon kaikkea kivaa.

Sitten voimieni tunnossa ja kortisonienergiaa pursuillen rakensin kompostikehikon. Oikein kolmiosaisen sellaisen. Käytin kaikki farmipihan rikkinäiset kuormalavat, lehmien vanhoja aitatolppia ja vanhoja laidunlautoja. Muistin ottaa ristimitat, käyttää mittanauhaa, vatupassia ja suorakulmaa. Tämmöinen leuto ”talvi” mahdollistaa tolppien hakkaamisen maahan, ja mukavan leppoisan työskentelyn ulkona ilman järisyttävää hypotermian ja pakkasen vuoksi pudonneiden sormien riskiä. Olin tosi ylpeä saavutuksestani, ja siitä, miten sain hyödynnettyä kaikkea muuten ihan roskaksi luokiteltavaa. Innoissani esittelin sitä Irlantilaiselle, ja se ei tajunnut heti iloita mun hienosta 3-osaskompostistani, vaan sanoi, että mikset ole linjannut sitä muiden rakennusten kanssa? SIIS WTF??? Mistä ihmeestä mulle nyt semmoinen voisi  tulla mieleen? No kuulemma siitä, että olisin katsonut, miten hienosti kaikki muut rakennukset menevät samoihin suuntiin….. SITTEN VASTA Irlantilainen tajusi sanoa, että muuten tosi hyvännäköinen. Että kuulemma helpompaa on rakentaa uudesta suorasta tavarasta, että hyvin tehty! 

Tämä tietysti aiheutti tsunamin kaltaisen kaikkivoipaisuuskuvitelmien nousun aivolohkoihini, ja vietin unettoman yön, jolloin HELPOSTI sain rakennettua vanhassa saunassa odottavista kaatopaikalta pelastetuista ikkunoista kanalan ja hanhilan.  Ja siinä unen ja valveen rajamailla se oli H I E N O, suorassa ja linjassa muiden rakennusten kanssa!!! Aamulla muistin, että semmoinen rakennus tarvitsee jonkinlaiset perustukset, ja jotain höyrynsulkuja ja talvieristyksia ja tuuletuskanavia täytyisi muistaa huomioida. HÖ!! No eihän se tietty ole kun googlausta vaille valmis sekään, joten piirustuksia vain suunnittelemaan… En ole tosin Irlantilaiselle tästä maininnut.

Useaan otteeseen olen kyllä maininnut isommasta kasvihuoneesta. Sitä varten kaatopaikalta vanhoja ikkunoita alun perin pelastelimme, mutta projekti ei ole nyt pian kolmeen vuoteen edennyt yhtään sen enempää. Viime kesänä pistin farmipihaa kaivelleen kaivinkonekuskin raapaisemaan paikan isommalle kasvihuoneelle, ja siihen päälle vetaisin tiepohjatyömaalta ylijääneen maanpeittokankaan. Ei auttanut niinkään hienovarainen vihje. Ei noussut mitään kasvihuoneen runkoa. Yksikään ikkuna ei ole vanhasta saunasta liikahtanut mihinkään suuntaan. Isälle tätä juttelin, ja hän vihjaisi Kivikangas Oysta, josta kuulemma saa edullisesti kasvihuoneita, ja varsinkin niihin sitten varaosia, jos tarvetta no. No siellä olevat hienot lasihuoneet ovat ihan out mun budjetistani, mutta siellä on hyvinkin kohtuuhintainen kennohuone. Tanskalainen maajussi ei ikinä ostaisi uutta, kun on rakennusmateriaalia ympärillä, mutta ehkä on pakko hiukan elämän realiteetteja tunnustaa, ja tajuta, että ei muutaman kasvilavan ja kompostikehikon rakentaminen tee musta ihan yhtä näppärää rakentajaa kuin Frank. 

Toissapäivänä oli synttäripäiväni. Aloitin kasvihuonesäästämisen ja siitä tulee lahjani mulle. Uutta en tahtoisi ostaa, mutta jos kesäksi  isomman kasvarin haluan - tai edes tämän vuosikymmenen puolella, niin tämä menee nyt näin. Toivottavasti ennen kevään kasvun aloittamistasäästöt on säästetty, ja kasvari saadaan pihaan ja pystyyn asti. Semmoinen on toiveeni ja ainoa tavoitteeni vuodelle 2020.