Eko-update

Kolmas viikko sängyssä, ja korvien väli alkaa olla siinä kunnossa, ettei hyvin mene silläkään osastolla enää. Yhtään ei lohduta tarinat, että jollain on täti, joka on 862 vuotta joutunut katkaistujen jalkojen vuoksi olemaan sängyssä, ja että toisella on tutun tutun serkku, joka puolestaan ei pysty liikkumaan kuin täysikuulla kello 18-20 välisenä aikana ulkona jamitänäitäkaikkianytonkaan. Että suck it up nyt vaan Eeva keuhkokuumeinesi, koska aina on joku jolla on asiat vielä pahemmin. Niin toi ei nyt vaan yhtään auta. Vähän niin kuin Kiinan ja Intian vetäminen joka ympäristöasiaan. Sekään ei yhtään auta. Mulle tämä ja tähän johtaneet syyt ja tästä seurauksena olevat asiat ovat just nyt henkilökohtaista maailmanloppua lähentelevä asia, ja pidän täällä omaa mielenosoitustani ihan joka päivä. Mutta ei mietitä tätä justiinsa nyt, vaan mietitään missä mennään meidän perheessä ympäristöllisesti kesän jäljiltä.

TAKAPAKKIA:

1. Hoitoaine. Tytöillä on Irlantilaisen geeniperimästä johtuen molemmilla luonnonkiharat hiukset. Sellaiset hiukset eivät kauheasti tykänneet omanaviinietikkahuuhteesta, vaan molemmilla kuivuivat latvat, ja varsinkin nuorin luomulapsi alkoi tietysssä vaiheessa kesää näyttää enemmän rastafarilta kuin länsi-suomalaiselta luomulapselta. Minulle se oli ihan ok, koska mielestäni hän oli hurjan söpö, mutta muu maailma ei selvästikään ole valmis luonnollisesti rastoittuneeseen 6-vuotiaaseen ja niinpä yhtenä kesäpäivänä hoitoaineputilo ilmaantui pesuhuoneen hyllylle. Koitin shoppailla luomuainetta, mieluiten kierrätysmuovisessa pullossa. Ei mikään helppo homma, mutta löytyi kotimainen versio, jonka INCI on aika kivaa luettavaa. EcoCertiä siitä ei tosin löydy. Onko suositella muuta ainetta? Kun putilo on näppärästi tarjolla suihkuhuoneen hyllyllä ja etikat suihkuhuoneen sijaan ovatkin keittiössä, on oma kätönenkin harhautunut pullolle, ja vähän sellaista koukuttumista on havaittavissa. Eikä ihan vähää. Vaan tosi paljon.

1. 
   2. Uusien vaatteiden ostaminen. Käytin viimeinkin heinäkuussa hyvin myöhässä Irlantilaisen antaman lahjakortin ystäväni vaatepuotiin. No sieltä tarttui mukaan myös paljon muuta -ikävä kyllä. Myös yhdet kaupunkikelpoiset shortsit piti ostaa Prisman alehyllystä, koska kaikki muu oli pelkkää ranch-kelpoista kamaa, ja samalla tuli vetaistua jumppatrikoot ja aletreenipaita samaan ostoskoriin. Tarpeeseen tulivat, ei siinä mitään, mutta eivät ne mitään ekologisia olleet, ja se todellakin harmittaa. Toisaalta tässä rahatilanteessa hinta ei saa olla korkea. Ja toisaalta on niitä sitten käytettykin jo koko rahan edestä ja käyttö jatkuu heti, kun joko pääsee treenaamaan tai tulee taas kesäkelit.                                                                                               Poika sai ennen koulun alkua ison kassillisen käytettyjä vaatteita entiseltä hoitotädiltään, jonka perhe on pituuskasvun geeniperimältään sellainen, että vaatteet tulivat hänen 14-vee teiniltään minun 9-vee jäbälleni, ja olivat justiinsa passelin kokoisia . Hänen mukaansa ne olivat “semmoista kotivaatetta”, mutta mun silmiini ne olivat lähes uusia ja käyttämättömän  näköisiä. Kotivaate -käsite on siis todellakin erilainen eri perheissä, ja tällä kertaa meidän kannalta tosi kiva, että heidän käsitteensä on täysin eri kuin meidän. Meidän kotivaatetta ei muuten voi laittaa enää kuin lumppukeräykseen. Joskus ei enää edes sinne, jos siinä on vaikka tervaa enemmän kuin kangasta. Joskus se ei kelpaa edes Irlantilaisen konekorjaushommiin, koska reikää on enemmän kuin vaatetta. SEMMOINEN on meidän kotivaatteemme. Kotireikä. Mutta tytöt; kesän aikana taas kerran tapahtui jotain ihmeellistä, ja molempien kaikkien mahdollisten housujen lahkeet olivat elokuun tullessa jossain polvien ja reisien välimaastossa. Pari ekaa kouluviikkoa he niillä koulua kävivät. Koska hippiäiti. Koska “ihan hyvät ne ny o!” . Koska “eiks ne vyötäröstä kuitenkin oo vihdoinkin tosi hyvät”. Ilmat viilenivät, ja tämä tyyli alkoi jopa hippiäidin silmiin vaikuttaa vähän out of place -oloiselta, joten housukaupoille piti mennä. Muutaman kerran kävin kirppareilla etsimässä, mutta tuollainen täsmälöytö ei ole ihan sanottu juttu. Nyt ei käynyt flaksi, vaan pakon edessä koko perhe marssi ostoskeskukseen, mikä oli sinänsä huono ajoitus, että pari viikkoa tästä, minä ja vanhin luomulapsonen saimme pussillisen Futismutsin vaatekaapin kutistamia farkkuja, jotka sopivat meille molemmille. Reissuun kuitenkin ehdittiin lähteä, ja minä pakkasin mukaan itselleni hyperventilointipusseja, ahdistuslääkettä ja rauhoittavia. Lapset olivat ihan avoimesti täydellisen innoissaan shoppailumatkasta, ja Irlantilainenkin salaa innoissaan.   Parit legginssit ja farkut olivat kotiinviemisinä, mekko myös. “EI! MITÄÄN MUOVIKASSIA EI TODELLAKAAN TARVITA!!!” , karjaisin kassalla ahdistuneena halpisvaaatteista . Niinpä ymmärtäväinen perheeni raahasi niitä housuja kunnon myymälävarkaiden lailla ihan irtonaisina, hintalaput heilahdellen ympäri Satakunnan suurinta ostoskeskusta, kun muutakaan kassia ei ollut mukana. “Äiti! Eiks tää oo vähän noloo?” “Tässä mitään noloa ole!! Katos vähennetään vähän meidän ekologista jalanjälkeä, kun tää vaateteollisuus on  maailman toiseksi saastuttavin teollisuuden ala. Ni säästetään edes sitten kato se muovipussi! Autolle vaan!” Mikä onni, kun saa olla tällaisen äidin murrosikää lähestyvä lapsi!
2. Pyykki. Yhtäkkiä alkoi puhdas pyykki haista vähän semmoiselta oksennukselta. Se ei ole kauhean kivaa se, eikä myöskään ekologista, kun samaa satsia pesee kolmatta kertaa! Pesin konetta sitruunahapolla ja 90 asteessa, ja etikkaa tujautin niin, että kodinhoitohuoneessa vesi tihkui kyynelkanavista, mutta silti. Haju oli ja pysyi pyykissä, kun se kuivui. Irlantilainen syytti pesupähkinöitä, ja aloin hiukan kallistua samalle linjalle, kun en muutakaan keksinyt. Ostin EcoCert - sertifikaatin saanutta Ecodoo- pesujauhetta netistä, ja haju lähti. Vasikointiaikaan perusshoppailupaikassani Hankkijassa oli jättimäinen kartonkipötikkä jauhemaista BioLuvilia tarjouksessa. Ostin sellaisen työvaatteiden pesuun, koska vasikointiaika tarkoittaa verta, sontaa, virtsaa, kuraa ja muuta jätöstä kasvojen lisäksi työvaatteissa, ja ne eivät pesupähkinöillä eivätkä edes ekojauheella lähteneet kyllä puhtaiksi. Nyt pesen välillä ekoaineen loputtua myös tavisvaatteita tuolla BioLuvililla ja sitten taas muutama koneellinen pesupähkinöillä, ja hajut ovat poissa, ja pyykki raikasta. Ecodoo -jauhe on kyllä ostoslistalla, mutta postimyynti ei vaan ole yhtä näppärä juttu kuin kaupasta mukaan nappaaminen. Jahka saan tilauksen tehtyä (lue:rahaa tilille.. HAHHAHHAH!) vuorottelen sitä sitten pähkinöiden kanssa, joten peliä ei ole aivan menetetty kemikaaleille!
3. Ruoka. Nyt kun sairastan, on Irlantilanen hoitanut pahimman sairasajan palkkatyönsä lisäksi ranchin, lapset, harrastekuskaukset, ruokahuollon ja minun henkisenä voimanlähteenä olemisen ihan yksin. Muuten hommat ovat sujuneet "viiskauttaviis", mutta häneltä puuttuu ainoastaan se oma supervoimani, eli nyhjää tyhjästä ruokaa -taito, ja hirmuisesti on mennyt ruokaa sekä haaskuun jääkaappiin unohtamisen seurauksena, että syöty jotain miljoonaan muoviin käärittyä valmistetta. Yhtään nyt häntä dissaamatta, sillä onhan tuossa yhdelle miehelle enemmän kuin paljon tekemistä. Mikä harmittaa vielä enemmän on se, että jäi kauheasti ruokaa kasvimaalle ja puutarhaan keräämättä, ja sinne nyt ensimmäiset yöpakkaset ne ovat mössäännyttäneet. Harmittaa niin paljon!!!! Mutta kun en vieläkään mitään meinaa jaksaa, niin millainen olinkaan pari viikkoa sitten? Tämä vuosi meni nyt näin, eikä sille voi mitään! Kuitenkin jotain olen säilöönkin saanut, mutta ei todellakaan sellaisia määriä, joita talven aikana tarvitaan, ja jotka tuolla haaskuun menivät.

EDISTYSTÄ:

1. Dödö.  Kun ihoni sanoi stop kotitekoiselle dödölle, eikä yksikään luonnonkosmetiikkadödö toiminut, käytin hetken markettidödöjä. Ihan hirveää shittiä, kun on tottunut keittiössä luotavaan tuotteeseen! Haju oli pökerryttävä, ja ihan tunsin kemikaalien imeytyvän ihohuokosista kohti sisäelimiäni. Koulutusreissulla Helsingissä eksyin Lushiin tutkimaan tuotteiden INCI-luetteloja ja pakkauksia ja hakemaan pienet päivätkännit siitä tuoksujen sekamelskasta. Sieltä löytyi pakkaukseton paladödö, josta todella palvelualtis ja osaava myyjä leikkasi haluamani kokoisen mötikän. JA SE TOIMII!!! JEEEE!!!  Ainoa eettinen ongelma INCIä tutkiessa on natrium stearaatti, joka on palmuöljyjohdannainen. SUO SIELLÄ, VETELÄ TÄÄLLÄ! Yhtenä päivänä ralleillessani kotoa treeneihin, ja niiden jälkeisille kaffitreffeille, unohdin paladödöni kotiin. Poikkesin pikaisesti Emotionissa katsomassa luomudödötarjontaa, ja nappasin alepöydästä lähimmäksi luomua arvioineeni kauniin We Love the Planet -metallirasian. Ihana mintun tuoksu, ja toimii myös erittäin hyvin, joskin hiukan tahraa valkoiseksi vaatteita, jos ensin laittaa dödö ja sitten paidan/mekon/tunikan. Hyvä oli ostos, nyt kun sitä tarkemmin tutkin.

2. Irlantilainen. Hän on nääs siirtynyt luomukosmetiikan käyttäjäksi lähes kokonaan! Hänellä on enemmän ihonhoitotuotteita kuin minulla, koska muuten Irkun iho menee aivan kipeän kuivaksi, ärtyneeksi ja punaiseksi. Lisäksi hän taltuttaa kikkuroitaan runsaalla määrällä geeliä. Nyt kuitenkin jokainen puteli on vaihtunut luomukosmetiikaksi, ja olen todella iloinen siitä!! Ainoastaan Head and Shoulders -puteli kylppärissä on sellainen, johon en ole pystynyt vaikuttamaan. Mutta tämä on hyvä! Tuleehan niistä muovipulloa ja -purkkia kierrätysastiaa kuormittamaan, mutta parempi sekin saati ne purkit ja putelit PLUS kemikaalit.

3. Keskimmäinen luomulapsi. Hän näet pitää kerran pari viikkoon päivän, jolloin toteaa, että “Mullon nyt vegaanipäivä!” Ja syö pelkkää kasvisruokaa seuranani. Tosin seuraavana päivänä hän saattaa vetää kilon sisäfilettä puoliraakana kitusiinsa, mutta silti! Kerta viikkoon on parempi kuin ei kertaakaan.

4. Kasvisruoka. Kesällä ja syksyllä on niiiiiin helppoa taikoa kasvisruokaa, kun kasvihuone ja piha pursuilevat tuoretta elintarviketta. Nyt se alkaa hiipumaan yöpakkasten myötä, mutta paljon on koko perhe vegepäiviä kesän aikana pidellyt.  Isot ostosreissut ovat olleet hyvin harvassa. Lähikaupasta on täydennetty pienet puutteet, ja kaikki muu on tullut itseltä. Se on niin ihanaa ja palkitsevaa!!

Sillailla sujuu elämä nyt, parin kuukauden päästä taas jotain menee paremmin ja joku asia on voinut muuttua täysin. Kun ei asu yksin eikä itsekseen, on siinä tasapainottelulle tarvetta.