Plussajuttuja
Välillä, kun oikein harmittaa se, että korona vei elämästäni hikiliikunnan ilon (koska yksin ei vaan millään kykene samaan kuin ohjatussa ryhmässä...Ei!!), ystävien tapaamisen ilman suurempia suunnitteluja, halaamisen ja muun spontaanin toiminnan, niin koitan miettiä, mitä kaikkea hyvää siitä on seurannut. Omalle kohdallani on kertynyt ihan hyvä lista asioita!
1) Etätyömääräys. Elämäni pelastaja, koska ei tarvitse kärsiä huonosta sisäilmasta toimistossa, eikä käyttää kahta tuntia päivässä autossa istumiseen, jotta voi vaan tehdä toimistossa samoja töitä, jotka pystyy tekemään kotona. Best evö!
2) Iltatilaisuuksien peruuntuminen. TIESIN, että työhöni kuuluu iltatilaisuuksia, mutta sitä en tajunnut, miten kuormittuisin niistä. Jännittämisestä, pitkistä ajomatkoista kollegan kanssa, jolloin on pakko puhua ja olla sosiaalinen, vaikkei siltä tuntunut. Huonosti nukutuista öistä ennen ja jälkeen, kun hermosto kävi ylikierroksilla. Siihen päälle ferritiinvaje, niin kyllä oli rankkaa ja ahdistavaa ja kuormittavaa. Korona vei fyysiset esiintymiset ja matkustamisen, ja aaah, kun helpotti!
3) Varsinkin vuosi sitten tuli piikki kotimaisen ja lähiruuan kysynnässä, ja sehän oli hyvä juttu meidän pikku farmillemme. Toivotaan hyvää marjakesää ja yhtä hyvää kysyntää lähellä tuotetulle kotimaiselle luomuruualle.
4) Eräpirkot, eli kuuden crossfit -treeneissä tutuksi tulleen ystävän kanssa "perustettu" retkeilykerho. Siihen kuuluu paljon istuskelua nuotiolla, sallittua purkautumista ahdistavista aiheista, evästä runsain mitoin ja joskus skumppaa. Ja sitä retkeilyä!
5) Lukeminen. Aikaa on enemmän, kun crossfit ei sitä rytmitä ja vie. Lukemisen ihanuus on taas avautunut ja AHMIN kirjoja valtavat määrät! Kirjasto on onneksi auki ja sitä kautta koko maailma, elämä tuonpuoleisessa ja sen takana.
6) Lisääntynyt aika lasten kanssa, kun en itse harrastele muuta kuin kävelyä heidän treeniensä ajan. Ollaan vietetty paljon vaan öitä kaksin jonkun lapsen kanssa mökillä. Iltaisin menty ja aamulla tultu kotiin valmistautumaan kouluun ja aloittamaan työt. Ihanaa olla kaksin heidän kanssaan, vaikkei mitään ihmeellistä tehtäisikään.
7) Löysin itsestäni taiteilijan. Olen ihan järisyttävän huono piirtämään, mutta aina olen halunnut taiteilla. Tosin olen uskotellut itselleni, ettei mistään mitään tule, koska en osaa piirtää. Ensin löysin valokuvauksen taiteilumuodokseni, sen jälkeen mixed media- tyyppisen sotkemisen ja nyt - NYT kuule!! Tartuin ihan akryylimaaleihin ja olen maalannut tauluja. Ja niitä tulee jotain sisältäni ilman, että mikään ennakkosuunnitelma tai idea niitä kahlitsee. Ideoita päässäni on, mutta lopputulos on täydellisesti jotain muuta; valmista vaan kumpuaa jostain käteni kautta kankaalle. Se on IHANAA!!!
8) Kävely. Ensin oli ihan että plääääääh!! Kävely!!! Kun voisi nostella rautaa muiden kanssa ja hikoilla hulluna jumpassa, jonka jälkeen keuhkon paloja voi odotella tippuvaksi katosta, ja jonka jälkeen olo on niiiiin high, ettei minkään muun. Tuohon verrattuna kävely oli ihan tylsä ajatus. Mutta ei enää. Nyt kun pahin koukku kovatempoiseen liikuntaan on mennyt, voin jo hiukkasen uskotella itselleni, että ei ihmistä välttämättä ole tehty siihen, että ensin istutaan 8 tuntia koneella sisällä ja sitten tunti vedetään verenmaku suussa -sisällä. Ihminen on tarkoitettu kävelemään ja häärimään. Touhuamaan ja tutkimaan -ulkona. Tällä omalla agendallani olen saanut tehtyä kävelystä päivän kohokohdan. Nyt kun tiet sulaa pikku hiljaa, alkaa tehdä mieli myös hölkätä. Lenkkarit on rikki, joten kävelen. Kävelen sellaisten teams-infojen ajan, jolloin ei tarvitse nähdä, eikä puhua kuulokkeet korvilla infoa kuunnellen. Kävelen lounastauolla. Kävelen illalla. Kävelen lasten treenien ajan. Ilman kuulokkeita, ilman mitään ärsykkeitä. Vain luonto pääni täyttäen. Olen löytänyt kotikulmilta uusia metsäpolkuja, Raumalta ihan uusia alueita. Törmännyt tuttuihin, tavannut uusia koiratuttavuuksia. Ilahduttanut mummoja tervehdyksillä. Kerännyt tölkkejä ja roskia maasta. Kävely - must just love it!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiva kuulla juuri sinun ajatuksiasi!