Jokaisen joulun viime hetken paketointivinkit

 Nyt on kuulkaa aikoihin eletty! Kun odotin esikoista, sain hirveän pesänrakennusvietin vallassa hormonihuuruissani idean ostaa ompelukone ja sillä sitten taidokkaasti ompelisin kaikkea mahdollista. "Taidokkaasti" sain tehtyä kestovaippoja (vieläkin ihmettelen, sillä niistä tuli oikeasti hyviä ja käyttökelpoisia, ja ne kestivät kaikkien kolmen lapsen käytön!) ja suoraa saumaa verhoihin ja muutamat tyynyn päälliset. Sitten se onkin ollut kaapissa unohtuneena vuosikaudet. Vain jotain korjauksia olen koittanut sen avulla tehdä, eikä ne hyvin suju, kun on taitotaso nolla ja aikaa ja kiinnostusta opetteluun sama nolla. 

MUTTA NYT!! Ompelin edellisten vuosien käärinliinoista ihan lahjapusseja. Ne eivät kestä lähempää tarkastelua, mutta nyt ei tarvitse tuskailla, miten käärinliinat saa kiinni, kun voi vaan sujauttaa lahjat pussiin. Muutaman kerran jouduin purkamaan, kun vahingossa ompelin koko pussin kiinni, ja silloin sujauttamiset hankaloittuvat huomattavasti, kun ei missään reunassa ole mitään koloa...

En osannut mitään nauhakujia tehdä, ja jos tässä pakkaset jatkuvat ja työnteko hankaloituu, otan asiakseni You Tube -videoiden etsimisen aiheen tiimoilta. Tällaisena suurten linjojen ihmisenä vaan turhaudun, kun oikeat ompelijat tekevät niin millin päälle ja langansuuntaisesti, ja minä en hahmotushäiriöni kanssa ikinä pääse millin tarkkuuteen, en erota, milloin joku on suora enkä edes tajua, miten joku näkee, että joku kangas tai asia on "langansuuntainen"?!?

Hyvään käyttöön tuli siis kaikki vanhat kankaanpalaset, ja senkin suhteen kävi tuuri, että viime vuoden narut ja nimilappuset olivat säilössä. Vain muutama uusi kortti piti tehdä, ja ne tein lahjavaatteista nypätyistä hintalapuista, jotka maalasin akryylimaalilla. No waste, jonka riemu kyllä kalpenee sen seikan johdolla, että ostin vanhimmalle henkkamaukasta pari vaatteet, joista vain yhdessä luki edes että kierrätyskuidusta valmistettu. AIJAIJAI! Ja kyllä ahdisti kierrellä siellä! Mikä määrä vaatetta, ja kun ihan päälle päin näkyi, että halvimmat t-paidat ovat kahden pesun jälkeen muodottomia möykkyjä ja jo valmiiksi läpikuultavan ohuita. Ne jätin sitten kauppaan, ja ostin hänen näköisensä paksun neuleen ja toivomansa hupparin, jotka edes join kuin toivottavasti ovat sen kahdenkin pesun jälkeen käyttökuntoisia. Jännästi noussut lapsosen halu UUSIIN vaatteisiin, kun yläkoulu alkoi. Enää ei innostuta "mennään kirpparilta katsomaan!" innostuspuheet. JA olkoon niin, koska kulutus on kuitenkin maltillista. Ehkä se on itse jokaisen herättävä näihin ekoasioihin, vaikka kuinka toitottelen faktoja, niin eipä ne teiniä hirveästi kiinnosta. "Kato äiti!! EI oo ecoserttiä!!" on lause, jolla lapsoseni rääkkäävät minua ostettuaan omilla rahoillaan jotain hiustuotetta. Aaah! No perusharhautuminen ihan muihin asioihin, kuin mitä otsikko antaa ymmärtää!

Jokainen lapsonen saa tänä vuonna kolme pakettia. Ne ovat onneksi kaikki sellaisia juttuja, joita he tarvitsevat, ja jotka muutenkin jossain vaiheessa olisi tullut hankintalistalle. Postauksen kuviin en ottanut mukaan urheiluvälineitä, jotka ovat niin isoja, että niiden paketoimiseen tarvitaan puolen Bangladeshin kangastuotanto. Ne ovat paketoimatta, ja luomulapsosille tehdään vihjeitä, joiden perusteella heidän on löydettävä tie täydellisen paketoimattoman lahjan luo. 

Ja kyllä; Aion jankuttaa vaatehuollon tärkeydestä ja turhasta kuluttamisesta luopumisesta, ja kemikalisoitumisesta ja vaateteollisuudesta jatkossakin lapsiparoilleni. Koitan joulun ajan olla kuitenkin ihan hiljaa, jotten vie tästä lapsille niin maagisesta ajasta mitään pois. Itse en ole pääsyt mitenkään tänä vuonna vielä joulutunnelmaan... Pari päivää aikaa!

Toivottavasti sinulla on joulufiilis, ja toivottelenkin nyt oikein hyvää joulua täältä huurtuneiden turkkien, jäätyvien sormien (ja putkien ja letkujen ja aivojen) ja innostuneiden lasten keskeltä!