Lintujuttuja

Tänä vuonna heräsin ferritiinivajekoomastani tosi myöhään linnunruokinnankin kannalta. Vasta joulukuussa tajusin lintulautojen heiluvan tyhjinä ja pihamaan olevan talitinteistä tyhjä. Tavoitteeni on pitää mahdollisimman paljon erilaisia lintuja pihapiirissä, koska ne auttavat tuhohyönteisten eliminaatiossa kesäisin, ja näin ollen helpottavat luomuihmisen elämää huomattavasti. Onhan se nyt hurjaa, että yksi minimaalinen sinitiainen voi syödä 2-3 kertaa oman painonsa verran hyönteisiä! 

Koomastani minut herätti yksi joulukuinen pakkasyö ja sen jälkeinen pieni lumipeite. Siellä lumipeitteen keskellä nökötti näes nuori mustarastas. Opiskelin mustarastaan sielunelämää, ja opin, että osa niistä talvehtii toki Suomessa, mutta ei kai nekään 20 asteen pakkasia kestä. Opin myös, että kyseessä oli nuori yksilö, koska sen nokka on vielä tumma. Ai että, joskus internet on niin kiva juttu, vaikka usein olenkin ihan kyllästynyt kaikkialta tulvivaan tiedon määrään.

Tekaisin taas itse linnunruokaa, tosin nyt jälkeen päin opin, että olisi pitänyt sekoitella hiukan ruokaöljyä rasvan sekaan, jottei se olisi niin kovaa. Jotkut kritisoivat sitä, että maailman ääristä tuodaan öljyä ja siemeniä, joita sitten linnuille syötetään. Kaura vaan ei maistu kaikille, ja omat liian myöhään kylvetyt auringonkukat eivät olleet vielä ehtineet kunnolla siemenvaiheeseen, kun pakkanen heidät vei. Kotimaista sianihraa toki voisin kysellä lihanleikkaajalta, mutta sain sen päähäni jostain syystä vasta nyt...

Anyway; nyt on linnuilla ollut siemeniä, pähkinöitä ja rasvaseosta koomasta heräämiseni jäkeen taukoamatta saatavilla, kyllä ne syövätkin!. Mustarastasopintojeni ohella opin myös sen, että tuollainen omanlaiseni keskitetty ruokintapaikka on huono juttu; pitäisi olla monta ruokintapistettä, vaikka niitä siitä samasta puusta onneksi löytyy, mutta ehkä pitäisi hajauttaa. Meillä lintujen ruokailua häiritsee myös vanhempi koirista, jonka suurta huvia on ajaa takaa pikkulintuja kuvitellen itsensä selkeästi Koko Perheen Pelastajaksi, kun tiaiset ja sirkut lehahtavat läheisiin puihin karkuun. Sen jälkeen koira syö maahan pudonneita siemeniä valtaisalla ruokahalulla... Hänellä ei ole kaikki hyvin!

Outoa oli linturintamalla myös se, että viime viikolla kotitiellä kökötti harmaahaikara. Keskellä tietä, ja pääsin autolla niin lähelle, että erehtymisvaaraa lajista ei ollut. Naapurin Marko sanoi, että niitä satunnaisesti voi täällä talvehtia, kun hädissäni pistin kylän WA-ryhmään viestiä, että kaikki pitäisivät silmänsä suki, jos se poloinen on jossain kuukahtaneena. Toivotaan, että se selviää!!

Seuraava urakka onkin alkaa pönttötalkoisiin. Kaikki vanhat linnunpönttöni ovat romahtaneet ja olisi syytä hoitaa kotiasiat kuntoon, jos tahdon lintujen auttavan tuhohyönteisten torjunnassa. Tulen jakamaan todennäköisesti hyvinkin upeat teokseni täällä. Ylpeänä, vaikka ne olisivat vähän vinksahtaneita sinne tai tänne!