Mamu, oleskelulupa ja pankkikortti
Meidän vanhin lapsemme sai jalkapallojoukkueensa kautta töitä! Kerran viikossa (pre-omikronaikana siis, ja toivottavasti pian taas...) hän oli/on lasten liikuntatapahtumassa järjestämässä ja ohjaamassa. Palkkaakin tästä saa kaiken kokemuksen lisäksi, ja sehän tarkoitti sitä, että saamattomien vanhempien oli aika pohtia pankkitilin ja -kortin hommaamista lapselle. Irlantilainen ryhtyi hommiin tarmolla kirjautumalla Nordean nettisivuille, ja kaikki näytti menevän oikein hienosti, kunnes tuli tilin avaamiseen liittyvä tunnistautuminen. Ei kelvannut passi, ei kela-kortti, ei ajokortti, ei mikään. Oli siis minun aikani ryhtyä koneenkäyttäjäksi, ja samaan kohtaan tyssäsi, kun tuli Irlantilaisen vuoro tunnistautua. Irlantilaista ei haluttu tunnistaa! Kuuntelimme yhdessä Nordean puhelinpalvelun pehmopornojazzia pitkän aikaa, ja se yhdisti meitä tietysti valtavasti. EI millään pornotavalla, vaan sillä, että hermot menivät molemmilta. Ja kun oikein asiansa osaava asiakaspalvelija viim...