Zero Waste -ihmiskoe

Yhden Naisen ihmiskoe alkoi, mutta siitä postaaminen jäi eläinperäisten seikkojen vuoksi. Kopion tähän farmin Face-tekstin, josta selviää suorastaan - itselleni - dramaattisten ja syvästi traumatisoivien asioiden kulku. 



“Luukku 19 Tämä on avoin kirje sulle, joka päätit avata lehmien laitumen portin veräjät, ja joka kesäisin käyt napsimassa paimenpojan akun miinusnavan johdon irti. (Kerro; miksi aina musta?? Miksei koskaan punainen??) Eilen onnistuit, ja toistakymmentä lehmää poistui paalin vierestä. En tiedä, milloin tekosi teit. Aamupäivällä ruokin eläimet ja kiersin aidat, ja kaikki oli kunnossa.

Inhoatko mua jostain syystä? Jos vaikka tulisit kahville/teelle/mansikkamehulle, ja juteltaisiin. Ehkä kyseessä on väärinkäsitys, enkä olekaan niin inhottava kuin luulet? Pakkasesta kaivan korvapuustit, tai paistan vaikka pihvit?

Vai oletko kateellinen jostain? Jos tämä on syy, niin ota tämä kaikki vuodeksi haltuusi, ja tee yhtä paljon työtä kuin me. Katso, miltä tuntuu. Jos vielä koko vuoden jälkeen tuntuu, että elämäni on kateuden arvoista, niin osta koko homma itsellesi. Toisin kuin me, sinä saat aloittaa plussan puolelta. Saat korjattua rakennusta, rakennettua aitaa, toimivan konekannan. Meillä ei ollut kuin purettavaa ja mummu-vainaan 50-luvulla ostama pikku-fergu. Varaudu, että joudut uhraamaan paljon enmmän kuin vain aikaasi ja rahaasi. Mä keksin kyllä sitten jotain muuta työtä, josta (älä nyt hämmästy) saa helpommalla isommat tulot, jossa on vapaapäivät ja pekkaset.

Vai oletko ajattelematon teini? Siinäkin tapauksessa poikkea käymään. Jutellaan, mitä tapahtuu, kun laumaeläimet lähtevät kävelylle. Jos sattuvat pelästymään. Tiedäthän, että Kuljuntie on tosi jäinen? Ja miten käy auton jarrutusmatkalle? Ja paljonko painaa yksi ylämaankarjan lehmä?

Vai oliko tarkoituksesi vain kiusanteko? Onnistuit! Mutta et vaan kiusaamaan minua, kohdettasi, vaan myös naapurin Annia, ja hänen citypoikaystäväansä, jotka selkeästi olivat lähdössä jonnekin, mutta “ei meillä mitään ole”, sanoivat, ja jäivät auttamaan. Toista tuntia räntäsateessa. Vaihtoivat vaan vaatteita ja kumpparit jalkaan. Ihan mieletön Anni!!! Rohkea, reipas, rauhallinen, kiltti!! Sanat eivät riitä! Ja naapurin Jarmokin sai osansa. Katsos, sekin jätti omat työnsä ja tuli apuun. Tunti meni silläkin aikaa ihan haaskuun sun takiasi. Ja mä kahlasin polviani myöden kurassa (ja jäin jumiin , ja kaaduin ensin perseelleni, sitten naamalleni, ja citypoikaystävä hiukan joutui puremaan poskiaan), mutta samalla ymmärsin, miksi Mika Myllylä käytti dopingia. Mun suojuoksuni doging oli pelkkä vitutus. Se vitutus sai mut lyömään ulos pyrkiviä eläimiä. Ämpäriä päähän niin että masähti. Jopa Almaa, kultaista, lempeää Almaa. Siitä tuli jälkikäteen niin paha mieli. Sait mut itkemään crossfit-salin vessassa. Sait mut itkemään ystävän halauksessa Walimon pukkarissa. Ja koska reissuni siellä venyi tästä syystä, oli Jassu kakkanut kodinhoitohuoneenlattialle. Paskaa aamusta iltaan.

Jos tämä viimeinen on syysi, olet ilkeä ja pirullinen ihminen. Minä koitan nykyisin ymmärtää ihmisten motiiveja, ja olla lempeä. Tuossa kohdassa se loppuu. Harkitsen rikosilmoituksen tekoa. Laitanpa ehkä lehmiä tarkkailemaan kamerankin. Ja jos saan tietooni, kuka olet, niin en unohda. Ikinä. Kukaan naapureista et ole; meillä on maailman ihanimmat naapurit.”

Näin…. Vieläkin itkettää ja puistattaa, vaikkakin hirmuisesti empatiaa sain osakseni sekä farmin sivuilla, että crossfit-salilla. Yllättävän moni siellä salaa lukee postauksiani. Tuli hyvä mieli!

Ja hei; tässä on Jassu:



Yhden Naisen Ihmiskoe kuitenkin alkoi, siihen tämä tapaus ei vaikuttanut! Seuraavat kaksi viikkoa elän vain itsekseni, ja voin siis 100% ilman huonoa omatuntoa päättää ruokavalinnat, muut ostokset, mitä teen ja mitä en. Joulu tietysti sekoittaa koetta normiarjesta, mutta opettavainen kaksi viikkoa tulossa. Tästä on hyvä ammentaa sitten lapsiarkeenkin asioita, ja askel kerrallaan muuttaa koko luomufarmin väkeä lähemmäksi zero waste -ajattelua. Sen verran skeptinen olen tämän onnistumisesta perheen kanssa, että zero tuntuu hiukan mahdottomalta (Lapset, nuo ihanat, mutta kaikkea haluavat olennot!!! Ja sitten itse hiukan liian pehmeä nokunneonnniinkilttejälapsia -äiti. JA Irlantilainen…OMG. Irlannissa kaikki single packit on sille niin normia, take away -muovimukit ja pikaruokapaikat ihan OK, jättteiden lajittelu joskus NIIIIIN hankalaa, jos sekajäteastian ja biojäteastian välillä on 7 cm ja yksi kansi, niin ei vaan pysty!! taas Kilpailuhenki kuitenkin nostaa päätään. sisälläni, ja sellainen “havuja, perkele!” -asennne kumpuaa sisältäni. Kyllä minä tämän vien maaliin; aivopesen perheenikin, ja levitän sanaa kuin kunnon maallikkosaarnaaja konsanaan (ne eivät taida vaan kiroilla niin paljon kuin minä…..)! Jos en täydellisesti maaliin juokse, niin erittäin hyvin ryömin kuitenkin!

Meillä on Irlantilaisen rakentama hieno kierrätyssuoja, jossa on sitten (muoviset Ikean, samperi sentään!) astiat muoville, lasille, metallille ja paperille. Pikkuinen pahvilaatikko kannattelee paristoja. Biojätteestä huolehtii Biolanin kompostori. Se on ollut käytössä jo 10 vuotta, ja kannesta on tiiviste mennyt. Uutta tiivistettä ei kuulemma saa, koska heidän mallinsa ovat vaihtuneet tämän 10 vuoden aikana, joten kovalla pakkasella kompostori hyytyy. Nyt ajattelin tunkea kompostorin alle ja kannen alle jätepaloista Finnfoamia lisäeristettä, koska biojätettä syntyy paljon 5-henkisessä perheessä. Tämä ihan siitä syystä, että ruuan teen alusta loppuun itse. Toki enemmän voisi lajitella lehmille syötäväksi kelpaavaa, ja kiikuttaa sitä herkuiksi niille. Siinä välähdys numero1!! Esimerkiksi perunan- ja porkkanankuoret; niitähän tulee ihan hitokseen, kun jotain keittoa vääntää lapsille. Omg; uusi elämä taas aukesi. Tosin kesäisin, kun on omat kasvikset, olen pilkkonut ihan kuorineenkin keittoon. Ruuan haaskaminen saa aikaan raivoreaktion, mutta minkäs teet 3-lapsisessa perheessa. Väkisinkin sitä syntyy. JA kun mielestäni lapsien pitää saada ja täytyy pienestä pitäen auttaa, ovat he kehittäneet myös kokkaustaitojaan. Välillä sitten tehdään omia keitoksia, ja käsitys esim. käytettävästä suolan määrästä on vielä hiukan hakusessa…

Kierrätys ei kuitenkaan ole ratkaisu, vain Plan B. Materiaalin valmistus syö raaka-ainetta, uusiutumattomia luonnonvaroja, ja varsinkin muovin tapauksessa myös paljon öljyä. Samoin kierrätykseen menneen tavaran kuljetus uudelleen jalostukseen, ja uudelleen jalostusprosessit. Kierrätys on hyvä, mutta ei paras ratkaisu. Nyt, kun farmilla on ehkä vuoden hiljaisin aika, koitan löytää mahdollisimman paljon ihan jätteettömiä vaihtoehtoja, jotta kiireaikaan mennessä olisi näistä tullut jo normiarkea, eikä aikaa, -jota ei silloin ole yhtään ylimääräistä- mene tähän, koska sitten tämä jää tekemättä. 

Ja miksi ihmeessä tahdon tällaista kokeilla, ja tuoda elämäämme?? No siksi, että rakastan:




JA rakastan:


JA rakastan:



JA rakastan:

'
Listaa voisi jatkaa ja jatkaa, mutta pointti tuli ehkä selväksi...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ystävänpäivän raakakakku / Raw cake for Valentine's

Millai meni? Kierrätysasiat nääs!

Vaatteet, kemikaalit ja zero waste