Kokeilu: Paljonko perheemme tuottaa roskaa kuukaudessa?

*English below*

... Ja mitä sille voimme tehdä? Vai voimmeko? Heidi Arjen parempi puoli -blogista otti yhteyttä tammikuun alussa kiinnostavan haasteen merkeissä. Tammikuun ajan meidän molempien perheet elävät tällä normaalilla tavallamme, ja me molemmat dokumentoimme tuottamamme roskan määrän. Heidi keskittyy muoviin, minua kiinnostaa muovin lisäksi koko muukin paketti. Helmikuussa sitten otamme  (tai hippiperheen tapauksessa yritämme ottaa…) tiukkaakin tiukemman linjan, ja koitamme, onko elintapoja mahdollista muuttaa vieläkin parempaan suuntaan. Omalla kohdallani tiedän, että on, sillä jo nyt tulee monta hyvää juttua mieleeni. Helmikuussa täräytän ne käytäntöön!

Mielenkiintoiseksi tämän tekee myös se, että Heidi perheineen asuu Helsingissä, meidän perheemme Länsi-Suomen maaseudulla. Jokainen perhe on tietysti omanlaisensa, mutta ehkä tämä kaupunki-maaseutuperheiden vertailu tuo jotain erilaisia näkökulmia ja ajatuksia omaan elämäänkin. 

Heidin perheessä on kaksi lasta, meillä kolme pentusta. Sitä en sitten huomannutkaan  kysyä, että  onko Heidillä ns. “normaali” mies (sellainen peruskysymys aina, kun tutustut uuteen ihmiseen…), sillä *huokaus* meillä on ihana, hauska mutta niin huoleton Irlantilainen, ja tämä kahden kulttuurin elämä. Voin vakuuttaa, että edelleen vaikuttaa myös roska-asioissa, vaikkakin nyt on kredittiä annettava siitä, että ihan hurjan suuri muutos on tapahtunut Suomeen muuton myötä. Heidin perhe on kasvis-/vegaaniperhe, me taas vahvasti sekasyömme, koska oma liha liikkuu elävässä muodossa ihan tuossa ikkunan takana muutaman metrin päässä.  Meillä myös 6 päästä ja 24 tassusta ja käpälästä koostuva lemmikkikatras tuottaa omat ruokapussiroskansa, Heidillä sen tekee kissa.

Tässä on meidän porukkamme viime kesänä,juhlista tulossa. Normisti vaatetus on huomattavasti "mielenkiintoisenpi". Onnista ei näy kuin päälaki. Aina jompi kumpi nuoremmista mököttää, kun kuvaa pitäisi ottaa.



Molempia meitä yhdistää vastuullinen elämäntyyli, kirjoittaminen ja rakkaus valokuvaamiseen. 

Heidi reppureissaa lastensa kanssa, ja blogissa onkin kivoja juttuja heidän matkoiltaan. Minä en ole ikinä ollut lasten kanssa ulkomailla; Irlantilainen vie pentuset säännöllisen epäsäännöllisesti Grannylään Pohjois-Irlantiin. Minä jään silloin kotiin huolehtimaan jo kuudesta edellä mainitusta eläimestä ja 39 tuotantoeläimestä. Silloin yleensä tapahtuu kaikkea katastrofaalista alkaen vandaaleista, kulkien hajonneiden traktorien kautta auton ryttääviin puolisokeisiin pappoihin. Itsekseni - vanha reppureissaaja pre-Irkku ja lapset -ajalta - pääsin viime syksynä ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen lomalle. Voin sanoa, että  TEKI TERÄÄ!! Ei nyt liity haasteeseen, mutta palautui mukavasti mieleeni.

Heidin on jollain tasolla ZW-aatetta elänyt jo monta vuotta, minä olen myöhäisherännäinen. Aiemmin ajatteluani on hallinnut se yleinen, helppo “sen voi kierrättää” -linja, ja ostokäyttäytymiseni on perustunut siihen. ZW toi valaistumisen sen suhteen, että kierrätys ei ole ratkaisu vain heikkokuntoinen pelastusrengas. Optimistisena olen kuitenkin tätä uutta elämäntapaa tutkailemassa. 

Kaikilla kurjimmilla luomupelloillamme laiduntavat HE, lihansyöntimme kulmakivet.

Ainoa, mitä en merkille pistä, on kompostiin päätyvä  jäte. Ruokahävikin (mikä vitsi.... Mitään ei yleensä mene hukkaan! :D Tietäisitte, miten paljon näinkin hoikkaan porukkaan uppoaa ruokaa!) kyllä kirjaan, mutta kompostista tuleva tavara on kultaakin kalliimpaa,kun tätä vuosikymmenet autioituneena viidakkona ollutta vanhaa pihapiiriä koitan saada kuntoon. 



Vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen mukaan meriin päätyy vuosittain lähes 9 miljardia (MILJARDIA!!!! Summa, jota en voi käsittää!!) kiloa muovia vuosittain. Tahti on ikävä kyllä vain kiihtynyt, ja valtameret ja niiden asukit ovat pulassa.”Ei koske minua” - ajattelun voi unohtaa, sillä ekosysteemi on siitä jännä mesta, että kaikki vaikuttaa kaikkeen… Oma puhdas kupla olisi kyllä kiva.

Heidin ja minun kuplani ovat siis syynissä parin kuukauden ajan. Tästä tulee hauska ja opettavainen kokeilu jonka jälkeen todennäköisesti tunnemme roskamme, kipupisteemme, ja sen, mihin asti on mahdollista hommaa viedä. Ja minun tapauksessani ehkä myös hiukkasen hermoja raastava kokeilu: “Honey; you can’t put paper in the plastic bin” “Oh….. but it is just a wee tiny piece….” TAI “Helmi; kaikki, mitä voit syödä, laitetaan lopuksi biojätteeseen!” “…….ai……..” TAI “ONNI!!!! MIKSI SUN HUONEESI ON TÄYNNÄ ROSKIA?!?!?!? MEILLÄ ON TIEDÄTKÖ ALHAALLA NE KIERRÄTYSJUTUT!! OLLU JO KAUAN!!!” “ ………..…..” 

Hyvä tästä tulee!

I got an interesting suggestion from Heidi whose blog Arjen parempi puoli is also about zero waste. She loves travelling with her 2 kids, so there is also lots of great tips about that. Heidi was asking if I was interested in documenting our waste during January. We live like we live now, and just document everything. Heidi is concentrating on plastic, but I want to see the full package. Then, when February comes, we put ourselves on ultimate test, and try to reduce to absolute mimimun waste. So let's see the difference or is there any?

It might also be interesting, that she lives in Helsinki, we live in the countryside. They have 2 kids, we have 3. Her husband is presumed to be normal (I didn't ask. I sent know her. I just presume....), Irish is hmmmm..... Irish. Lovely, funny, but liiiiiiitle bit on the careless side. 
She has been going towards ZW for some years now, Im a rookie. They are plant based/vegan family, we eat mixed diet. Meat being based on our own organic cattle. 

So let's see! This is interesting, educative, and demanding. But I have already gotten lots of ideas how to carry this on in February,and I bet more is coming. Join us!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ystävänpäivän raakakakku / Raw cake for Valentine's

Vaatteet, kemikaalit ja zero waste

Kuumat juomat; elämää Irlantilaisen kanssa