Refuse!

*English below*

Refuse, kieltäytyminen olisi kyllä helpoin tapa pitää turha jäte pois omasta kodista, ja koko maailmasta. Kuinka helposti on näemmä kertynyt meidån kotiimme kaiken näköistå näytepakkausta ja pikku putelia, turhan paljon vaatetta, astioita ja muuta tavaraa. Shoppailu on kuitenkin tämmöiselle maalaishipille ihan kirosana -vihaan sitä! Ikkunattomat, kuumat ostoskeskukset, ihmisiä joka puolella mihin päänsä kääntää, jatkuva melu….Ai kamala, kun pitää äkkiä aina päästä pois, ja mieluiten heti metsään nollaamaan tilanne. Mitenkään udolta kuullosta….? 

En osta kosmetiikkaa kuin kerran parissa vuodessa, enkä haali kotiin mitään uutta sisustustavaraa, joka on tämän hetken kuuma juttu. En edes niitä viilenneitä tai täysin jäähtyneitäkään juttuja, vaan mitä vanhempi ja elämää nähneempi tavara, sen enemmän sen kiehtoo.



Irlantilainen ostaa nykyisin enemmän kosmetiikkaa, kenkiä ja vaatteita kuin minä. Ei nyt tietysti meikkejä (vaikka se justiinsa muuten laittoi johonkin punaiseen paukuraansa peitevoidetta, jota itse olen käyttänyt kerran… Ihan vaan, kun oli autokorjaamoon lähdössä. AUTOKORJAAMOON!! Mä sain siitä muutamankin vitsin sille väännettyä), vaan se on ihastunut yhteen ruotsalaiseen luonnonkosmetiikkasarjaan, josta käyttää ensinnäkin kasvovettä, punaisuutta estävää seerumia ja kosteusvoidetta. Jahka saan viimeisetkin vanhat tuotteeni kulutettua loppuun, on Irkun kosmetiikkavarasto tuplat muhun verrattuna. Eikä siinä mitään; en voi enkä halua kontrolloida toisen tarpeita, mutta turhia haluja koitan Irlantilaisenkin pistää miettimään vaihtelevalla menestyksellä. Yhtään en myöskään näemmä välitä niistä merkinnöistä, kauanko joku kosmeettinen tuote säilyy avaamisen jälkeen nyt kun asiaa alkoi ajattelemaan… Esimerkiksi kun harvoin meikkaan, olisi kauheaa haaskausta heittää ripsiväri menemään 12kk jälkeen. Mitään näkökyvyn vieviä silmätulehduksia ei toistaiseksi ole iskeytynyt, vaikka huolettomana hippinä näiden kanssa vuosikaudet olen samalla tavalla toiminut. Kaikille ilmaisnäytteille pitäisi tällaisen intorvertin, joka ei tahdo kenenkään mieltä pahoittaa, pystyä sanomaan KIITOS EI! Ihan niin kuin se kaupan myyjä siitä loukkaantuisi…. “Mutta kun se ehti ne jo sinne kassiin laittamaan, ja kun mä jo sitä niiiiin vaivasin luontokysymyksilläni….” Mä oon niiiin nössö välillä!!!

Myös uudet vaatteet on ihan piece of cake jäättää kaupan hyllylle, varsinkin kun tämä perusnaisen 180 cm ja 63 kg on sellainen yhdistelmä, että ei juuri koskaan tarvi odottaa jonkun vaatteen sopivan. Varsinkaan housujen, koska jalat on noin 179 cm ja muu kroppa sitten sen 1 cm… Olen reippaalla kädellä karsinut kaapistani kaikki entisen uraelämän kauluspaidat, suorat housut ja “aikuisten kengät”. Yhdet kaikkia ensin jätin varalle (mihin? työhaastatteluun? Uuteen uraan? Kun on kerran luomufarmariksi ryhtynyt, ei liene kovin helpolla toimistoon paluuta….), mutta ei niitä tämän meidän firman “toimitusjohtajankaan” ominaisuudessa näytetä tarvittavan, vaan samat reikäiset ja pehmeäksi kuluneet legginsit ja puuvillapaita työvaatteiden alla toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Olisipa muuten komeaa tituleerata itseään vaan toimitusjohtajaksi… Kesällä kynnet pysyvästi paskasina, ja aina vaan esittelisi “Toimitusjohtaja tässä terve!” 

Farkkuja oli myös ihan liian monet, koska niitä en käytä enää juurikaan koskaan, samoin oli “fiksumpia” mekkoja, työelämästä nekin muistoina, biletoppeja ja aluspaitoja (??!!!?? WTF?), sukkahousuja (YÖK!!!!!!) ja eri pari sukkia. Jäljelle jäi kaikki lähes  kauhtuneimmat ja paljon käytetyimmät Indiskasta ostetut hippimekot, muutama Belfastista vuonna 2004 ostettu tunika, jolloin ei muuten yhtään huimannut ostaa viikottain jotain pientä uutta. Taas WTF mun päässäni on liikkunut???!Lisäksi kaapissa makoilevat muutamat farkut ja yhdet mustat housut.  Treenivaatteita on aivan järjetön määrä, mutta niitä en karsinut kuin muutaman topin verran, koska niitä sentään käytän monta kertaa viikossa (JOS OLEN TERVE!!! Hemmetti, kun alkaa hermot olemaan kireällä!!!) toisin kuin noita muita normaalien ihmisten vaatteita. Synninpäästönä niissä oli treenivaatteissa myös se, että suurin osa on ostettu crossfit -salin oma kirppariryhmän kautta, tai ex-jumpanohjaajakollegan vanhasta, valtavasta kokoelmasta. Jännä, että niihin löytyy AINA joku synninpäästö…

Elämän pyöriessä hyvin tiiviisti vain farmin ympärillä, ja työn ollessa likaista ja yksinäistä, en ole kyllä yhtään edes selvillä viimeisimmistä trendiviilityksistä, must haveista, eikä kyllä ole mitään tarvettakaan muuttaa omaa tyyliä yhtään erilaiseksi. Ihan hyvin pystyi perjantaina hippimekolla ja villasukilla hoitamaan pankkineuvottelut, eikä kukaan ihmetellyt 8 vuotta vanhaa mekkoa, meikitöntä naamaa, tai parsittuja villasukkia. 

Työvaatteet taas ovat todella loppuun kulutettuja reuhkoja, jahka ne maltaa pois laittaa. Silloinkin vielä ne käytetään rätteinä tai koneiden öljynvaihdossa. 

Mietin marraskussa aloittavani vuosi ilman vaatteita -kampanjan, kun tajusin ostaneeni CF salin pikkujouluihin taas uuden biletopin, vaikka kaapissa oli monta samaan hommaan kelpaavaa. Eikös sitten Irlantilainen ollut hommannut erittäin kauniisti ja erittäin ei zero wastesti pakatun lahjakortin erittäin trenditieoisen ystäväni erittäin trendikkääseen vaatemyymälään, ja se on voimassa 6 kk. Että pieni katko tullee tähän kampanjaan, ilman lahjakorttia homma olisi mennyt ihan kepeästi. Tuo onkin ainoa vaatekauppa, jossa shoppailu on mielekästä; soitan ystävälleni Lindalle liikeeseen. Kerron mitä olen vailla. Kun ajan 20 minuuttia keskustaan, on sovituskopissa valmiina odottamassa just oikean kokoisia ja oman oloisia vaatteita, jotka salaman nopeudella sovitan, ja sitten ostan, mitä ostan, ja kävelen ulos Vanhan Rauman kauniille kadulle, ja nopeasti taas ranchille ihmisiä pakoon. Perus leidimeininkiä ja introvertin vikaa siis taas havaittavissa. Ja ystäväni Lindan mielestä aika paljon muutakin vikaa, jos ei vaatteita säännöllisesti osta. 

Sitten lapset…. Miten helppo oli löytää vauva- ja taaperoikäisille kirppareilta vaatetta ja kestovaippuja,ja pistää ne taas eteen päin, jahka vaavit olivat muutaman kuukauden kuluttua venahtaneet uusille senttiluvuille. Mutta nyt….. Voi hemmetin järkytys…! Miten on mahdollista saada viikossa housujen polvet puhki, tussia rinnuksille, saksilla leikattua reiän paitaan, sukkiin kantapäät puhki ja hanskat hukattua?? JOPA HITTO TOPPAHOUSUT!! KUKA VOI HUKATA TOPPAHOUSUT!?!? No minun lapseni. Kaksi heistä….TOPPAHOUSUT HELVETTI!!! Isot kuin mitkä, ja hukassa ovat, eikä mitään hajua missä. Silmissä vain tyhjä katse, kun asiaa koittaa kysellä. Ei voi tietää… Raha tietysti kasvaa puussa, ainakin lasten mielestä. Tai sitä voi vaan hakea pankista, jos se loppuu. Niin helppoa, mutku äiti AINA vaan stressaa TURHASTA. Ja vaatteet tulee kauppaan ilman mitään ekologista ja eettistä ongelmaa, tietenkin. Ollappa lapsi! Nyt saisi ravata etsimässä oikean kokoisia kamppeita kirppareilta taukoamatta, mutta kun ei ehdi, eikä niitä varsinkaan pojille SATTUNEESTA STANAN SYYSTÄ löydy, niin uutena on ostettava ihan liian paljon. Kun ne mokomat vielä kasvavatkin sellaista vauhtia, ettei perässä pysy. Lisäksi kaikki luistimet, sukset, pyöräilykypärät, ratsastuskypärät kuormittavat taloa, koska kolme lasta…. Ja yhdelle pieneksi jäääneitä säästetään sitten kahdelle muulle, jotan karsi ja siivoa siinä sitten!! 

On heissä kuitenkin enemmän hyviä puolia tässäKIN asiassa. Esim. tämä jäbä ihan itse katkaisi lyhyeksi jääneet kollarit kesäshortseiksi. Ja kulkee koko kesän suomimiesmäisesti ilman paitaa, niin eipä kulu, ei tule reikiä, eikä pyykkiä. YES!



Tai tämä netokainen, joka pystyy kaikki vapaa-ajan kulkemaan pyjamahousuissaan. Jopa metsäretket kesällä! Paita ei näytä hänelläkään kuluvan eikä likaantuvan! YES!!


Tai tämä neitokainen, joka esim. tänä nimeomaisena päivänä päätti olla ihan REFUSE  kaikkien vaatteiden suhteen. Nollalinjalla kulutuksen ja pyykin suhteen! Tupla-YES!!!


Otetaanko vielä käsittelyyn irlantilainen….. Jos itsellä on fiksaatio mustiin spagettiolkaimisiin treenitoppeihin, niin että voi mies olla koukussa raidallisiin neuleisiin. Kyllä! Ja silti se kärsii aika ajoin eimitäänpäällepuettavaa -syndroomasta, ja ostaa UUDEN RAIDALLISEN NEULEEN. Tunnen aina silmieni pullahatavan päästä kuusi senttiä, kun ei vaan tajua. Ei sekään toisaalta tajua treenivaatekokoelmaani. Toinen sen heikko kohta on tennarit. Sen kenkälokeroissa on 7 (SEITSEMÄN!!!!!) paria eri tyyppisiä tennareita, ja eikö jouluna kokoelma kasvanut taas yhdellä parilla. Pureskelin vaivihkaa poskeani, että riittäisköhän hetkeksi, mutta kattellaan… Plus teitty muut kengät. Oma tennarikokoelmani on kolme paria; turkoosit, pinkit ja valkoiset. Sitten on flipflop-sandaalit, kiilakorkokengät (joilla olen melkein 190 cm pitkä. En pääse katoamaan isommassakaan tungoksessa!) ja yhdet “aikuisten nilkkurit” ja yhdet talvinilkkurit. Vaelluskengät, treenikengät ja työkengät sitten tuohon päälle, koiran varresta pureskelluista kumisaappaista puhumattakaan. On tuossakin yhdelle naikkoselle ihan tarpeeksi, ei tarvi kenkiäkää muutamaan vuoteen ostaa. 

Irlantilaisen paheena on myös kaikki mahdollinen elektroniikka, jossa on omenan kuva. I H A N kaikki, oli tarvetta eli ei!

Mutta on se niin, että kun ei kaupoissa kiertele, ei herää mitään turhia halujakaan. Turhiahan ne ovat, koska hyvin vähällä sitä ihminen pärjää, ja suurimmalla osalla meistä länsimaisista ihmisistä  on paljon enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Oma tyyli ja itsensä ilmaiseminen persoonallisesti pukeutumalla on mielestäni paljon kiehtovampaa, kuin viimeisten trendien seuraaminen muun valtavan massan mukana, josta persoonallisuus on kaukana. Aikamoista tajunnanvirtatekstiä, kun ei kerta muuhunkaan kykene! 


REFUSE -the easiest way to keep one’s own house and the whole planet clean and waste free. My saviour is that I truly hate shopping; I hate hot, windowless shopping centres, people all around me, constant noise… The introvert in me want to escape as fast as possible!! Usually I do need a good long forest walk if Im forced to visit a shopping place. Any of them!

Irish buys nowadays more cosmetic products and clothes than I do. How weird is that too? Everything in my life seems weird! I have slowly turn completely into DYI producets, whereas Irish discovered this natural cosmetic line, that he looooves! He has a toning water, anti-rednesss serum, day moistorizer, night moisturiser….You name it! He even borrowed the last bits of my last ever make up foundation on his red spot while getting ready to go to the car garage.. What do you say about THAT??! I said a lot; topic for endless jokes…. ! I refuse to buy new items for the house; I love old and worn furniture and fabrics. I have no need to update my wardrobe, since the flow has been more out of the house, not in! I could easily manage a year without buying anything new. Irish didn’t SENSE my decision to do that, and got me a gift voucher from my friend’s cloth shop. It is valid for 6 months, so I do 6 months without, update some summer items, and then continue.

My sin are sports clothes, BUT I do wear them many times every week. If this sickness ever leaves me, that is! And most of them are from our crossfire box’s own second hand group, and from my very rich friend, who always sells her extra clothes to me. But all “adult” clothes from the time I was a business woman are soooooo gone and recycled! No need for fancy shirts and skirts, byebyebye! No need for scarfs and uncomfortable high heels, byebyebye! And me being 180 cm and 63 kg, finding new ones that fit is impossible making this even easier. At the farm I always wear leggings and cotton shirt under my work clothes. And my work clothes… trust me; you do NOT want to see them! If I go somewhere, old hippie dress and woollen socks do the trick. Lates fashion and must haves don’t make one stylish, just the opposite. That is like being a sheep in a flock. But finding one’s own style, that is what makes one stylish!

Kids….those bloody kids! See; when they were babies it was soooooo easy to find second hand clothes for them. Basically new looking ones. But now they grow so unbelievablely fast that all I would do is run around flea markets looking for clothes, and I do not have the time! And there is people!! And I cant have that too much!!! Then I buy new ones, but within a week there are holes on the knees, felt pen on the chest, berry stains on the bellly, scissor cuts around the sleeves, or they are lost. Two pairs of this winter trousers lost this year. HOW?!?!?!? Big, this trousers?!?!?!? And when I ask about it, I get this blank stare in return.”Just get money from the bank and buy new ones!” EASY WHEN YOU ARE A BLOODY KID!!! No need to worry about environmental, financial or ethical issues; “Just ask the bank!” Right…..


So there my sick head is producing this nonsense text. Lack of sports and hardcore work thanks to the flu! Stay tuned; more intellectual (joke!!!!!!!) stuff coming up!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ystävänpäivän raakakakku / Raw cake for Valentine's

Vaatteet, kemikaalit ja zero waste

Kuumat juomat; elämää Irlantilaisen kanssa