Sairaus- ja sukkakriisi

*English below*

Täällä on aivan järkyttävä lumimyräkkä. Maisema on muuttunut pysyvästi mustavalkoiseksi, ja kesäihminen on siinä vaiheessa talvea, kun tuntuu siltä, että eihän tämä pirulainen pääty koskaan. Vaikka oikeastihan se on nyt vasta alkanut, mutta järkipuhe talvesta ja kesäihminen… Ne kaksi eivät vaan sovi yhteen. 

Yhteen eivät sovi myöskään hippinainen ja yli 3 päivää loikoilua semisti sairaana. Oumaigaad, kun ei jatkuvaan liikkeeseen ja tekemiseen luodut kroppa ja pää millään kestä tätä makaamista. MITEN istumatyötä päivän tekevät ihmiset voivat töiden jälkeen vaan romahtaa sohvalle, ja olla siinä lopun aikaa?? Ei voi ymmärtää,kun joka paikkaa kolottaa tämä makaaminen! Pahinta on ehkä se, että kaikki muut flunssan oireet on tehokas superjuoma vienyt mennessään, mutta valtava päänsärky piinaa tauotta. Siis aivan tauotta. Ruutuaikaa olen laittanut minimiin, mutta kun ei oikein lukemistakaan silmät kestä pitkää aikaa putkeen, ja aika moni muu tekeminen on kauhean vaativaa tässä kunnossa. Mukaan lukien muuten leipominen; jopa oli tuskaa eilen vääntää 2 leipää, kun kaikki kaapit huutavat tyhjyyttään. Ja justiinsa perjantaina kuitenkin vetasin etukyykkyennätyksen treeneissä. Kunto on kyllä suorastaan romahtanut…  

No; välttääkseni pitkästymisestä ja sairaudesta johtuvan lopullisen välirikon Irlantilaisen kanssa, olen koittanut tehdä jotain hyvin epätyypillistä. Viime talvena nääs tuli eteen se päivä, kun kaikissa mummovainajieni kutomissa villasukissa oli jonkinasteinen reikä. Ottaen huomioon, että toinen mummu kuoli 1988 ja toinen 2001, ovat villasukat kestäneet varsin hyvin. Ja niitä kyllä on kudottu järjettömät määrät. Molemmat mummut istuivat aina kutimet käsissään, jos hetkeksi johonkin istahtivat, ja tuloksena oli sitten satoja pareja sukkia ja lapasia koko suvulle ja aika monille muillekin.  Normaalisti hyvin fiksu Irlantilainen sai päähänsä, että kyllä yksi hippi-ihminenkin oppii kutomaan villasukkia, jos kerta suvusta löytyy verenperintönä noin vahvaa osaamista. Sehän meni, ja osti Prismasta villalankaa muutaman kerän. Oikein kauniit olivat  värit, ja puikotkin tulivat mukaan. Monta You Tube -videota, nettiohjeistusta, purettua silmukkaa, aloitettua silmukkaa ja viinipulloa myöhemmin iskin kutimen vanhaan matkalaukkuun, ja päätin, että joskus pitää vaan tajuta myöntää tappionsa, ja minusta ei vaan käsityöihmistä saa, vaikka kuinka haluaisin. 

Käytän villasukkia ympäri vuoden, ja lähes joka paikassa. Ennen vähän “parempia” bileitä ystäväpiirini tapa on täyttää watsuppi “EI VILLASUKKIA JA TENNAREITA!!!!” -viesteillä, joita syvästi sitten hämmästelen. Kai tämän ikäinen ihminen saa pitää mitä haluaa…? Pakkaan aina salaa molemmat mukaan, ja vaihdan ne sitten kun kukaan ei enää välitä. Toimiva strategia silloin harvoin, kun jossain käyn…. ;) 

Villasukat ja tennarit sunnuntain Turku Winter Dog Showssa...

Nyt alkoi ahdistaa reikäiset sukat, ja minä tyttö tartuin parsinneulaan! Muistan joskus lapsena mummujen opettaneen parsimista, ja ihan hyvin sujui ilman You Tubejakin! OU JEE!!! Edes joku käsityö onnistuu!! Ihan parasta Zero Waste-hommelia, ja supeeeersuperhelppoa, koska kerta minäkin onnistuin. Vielä joskus, kun Irlantilaisen shoppailemat langat loppuvat onnistuisin löytämään muiden hylkäämiä neuleita tai lankoja, niin vielä parempi. Ja värinhän EI tarvitse osua lähellekään alkuperäistä, vaikka ekat sukkani suht harmonisen harmaat ovatkin. Päin vastoin; mitä parsitummat, sen paremmat!

I'm so bloody sick! I have been drinking mental amounts of my super drink, but I have this headache that is there 24/24, and it makes me a whiney hippie. Im so not used to lying about; how are some people abele to sit at the office full day, and then drive home and sit on the sofa for the rest of the day...? Bites me! My body and mind suffers from this. Well; let's hope it is my one and only annual fever, and then health it is for the rest of the year!

I loooooove woollen socks. Both of my grannies were super-knitters. They were almost knitting while sleeping, so automatic was the action for them. They never sat down without a sock or mitten under process. Somehow Irish thought that that skill is somehow in our family line, in the blood. He went and bought me yarn and sticks, and was sure that I'm able to learn knitting just like that. WELL GUESS WHAT????? After numerous You Tube videos, online lectures, knitting and failing and x-amount of red wine bottles later, I lost my mind and gave up, and promised never to try it again!

Now however with this head ache, my screen time is very limited. Also reading books is very limited.Doing anything is very limited, even baking bread was like running a marathon, so I had to figure out something to do. I love wearing woollen socks. Year around and everywhere. My watsup is going crazy before some bit fancier event:” NO WOOLLY SOCK AND SNECKERS!!” But I always smuggle them in, and change when nobody is noticing anymore… But all of my socks have holes. I was brave enough to get the yarn and try mending the sock, and ooooh success!!! FINALLY something I’m able to do!! I was so happy! And it is real zero waste thing to do. And nothing compares to grannies’ socks. They are made with love unlike anything you can buy from the shop!