Vaatteet, kemikaalit ja zero waste

Nyt tulee pitkä ja kerrankin ylenpalttisen asiapitoinen postaus, koska aihekin on aika hurja ja monisyinen; nimittäinkin vaateteollisuus. Monisyinen se on tuotantoketjun pituuden ja monimukatkaisuuden, eri materiaalien kirjon, tekniikoiden, kemikaalien, kuljetuksen, jälleenmyynnin ja kierrätyksen vuoksi. Itselleni oli hämmentävä tosiseikka se, että vaateteollisuus on toiseksi saastuttavin teollisuuden haara heti öljyteollisuuden jälkeen. Taustatutkimus tätä postausta oli muutenkin järkyttävää; miten ajattelemattomasti täällä rikkaissa länsimaissa kulutamme ja käytämme vaatteita.

Oma vaateostamiseni on painottunut urheiluvaatteisiin, ja sitä jo hiukan availinkin täällä. Vanhimmat käytössä olevat mekot ja tunikat ovat Pohjois-Irlannin ajalta, ostettu 2002-2004. Crossfitin aloittaminen poisti käytöstä äitini vanhat mekot, monet omat farkut ja paidat, sillä miten ihmeen laiha olin ennen?!?!? Crossfit on muuttanut vartaloani niin, että ei enää osaan pylly eikä hartiat mahtuneet, ja ihan voin vakuuttaa, että en varsinainen muskelimimmi edelleenkään valitettavasti ole…. Päin vastoin!

Vaatteita ostan enää harvoin, koska mitäpä niitä kaapin täytteeksi, koska ranchillä päivisin on käytössä ikivanhat samat röjyt työvaatteiden alla, ja iltaisin on mukava olla jo pehmeiksi vanuneissa trikoissa. Tämä ajatusmaailma ei valitettavasti ole ollut aina mukanani, vaan ihan tarkkaan muistan, miten ennen jotain supertärkeitä opiskelijabileitä piti käydä uusi toppi hakemassa, vaikka kaappi pullisteli mustia narutoppeja. “EI MITÄÄN PÄÄLLE PANTAVAA! TAASKAN!!” Vaatekauppiasystäväni kauhuksi on taustatutkimus tehnyt entistäkin selkeämmäksi sen, että uusia vaatteita en enää haikaile.

Vaatteiden tuotantoon liittyy erilaisia ongelmia materiaalista riippuen. Puuvillan viljelyn suurimmat ympäristöongelmat johtuvat keinokastelusta, jonka seurauksena vesistöt kuivuvat ja maaperä suolaantuu. Yhden puuvillakilon tuottamiseen joudutaan käyttämään jopa 20 000 litraa vettä. Paljonko puuvillakilolla sitten saadaan aikaan vaatteita? No…YKSI T-PAITA!!! Ja 20 000 litraa vettä meni siinä niin että humahti vaan! Ja mieti, jos se t-paita on joku mainost-paita, jota pidetään kerran tai kaksi… Ja eroa ei ole luomupuuvillan ja tavallisen puuvillan välillä veden kulutuksessa. Yli puolet maailman puuvillapelloista keinokastellaan, ja luomupuuvilla vaatii suuremmat kasvatusalat kuin tavallinen. Araljärven kuivuminen johtui juuri puuvillan keinokastelusta, joten melkomoisia vaikutuksia on “ympäristöystävällisen” puuvillankin tuotannolla.

Ei-luomun puuvillan kohdalla viljelyyn liittyy myös kasvi- ja hyönteistorjunta-aineet. Puuvillaa kasvatetaan 2.4% maailman viljelysalasta, mutta tällä alalla käytetään 24%  myydystä hyönteismyrkyistä ja 11% kasvinsuojeluaineista. Monsanton lonkerot ulottuvat myös puuvillan siemeniin, ja “vahingossa” suurimpaan puuvillantuottajamaahan, Intiaan, on eksynyt hyvinkin kyseenalaisia Monsanton geenimanipuloituja puuvillan siemeniä. Oi ja voi!

Lannoitteina käytetään puuvillan viljelyssä fosforia, typpeä ja kaliumia, ja ravinnepäästöt pelloilta vesistöihin ovat merkittäviä. Tehoviljelyn vuoksi maaperä köyhtyy,ja tämä tarkoittaa tietysti lisää lannoitteita, jotta tuotantomäärät saadaan pidettyä samalla tasolla. Teollisessa puuvillanviljelyssä ennen sadonkorjuuta kasvin lehdet pudotetaan myrkyttämällä ne. Yhden puuvillakilon tuottamiseen tarvitaan keskimäärin yli puoli kiloa kemikaaleja, ja eri tuotantovaiheissa käytetään 5 000–8 000 kemikaalia. Näitä kemikaaleja ja vesimääriä kannan minäkin juuri nyt päälläni. Auts.

Entäs sitten tekokuidut, eli kaikki ihanat urheiluvaatteeni ja kaikki joustavat bilemekot? Niiden jalostuksessa tarvitaan vähemmän kemiallisia käsittelyjä kuin puuvillan, esimerkiksi valkaisua ei tarvita. Synteettisten kuitujen, kuten polyesterin, nailonin, akryylin, polypropeenin ja elastaanin, osuus tekstiileistä on noin 35 prosenttia ja kasvaa jatkuvasti.

Tekokuidut valmistetaan öljystä, hiilestä ja muista kemiallisista raaka-aineista, jorka jo kuullostavatkin siltä, että niitä ei ihoansa vasten pitäisi laittaa... Niiden syntinä ovat siis öljyntuotannon ympäristöhaitat, ja uusiutumaton raaka-aine. Tekokuitujen tuotanto kuluttaa enemmän energiaa kuin puuvillan tuotanto. Tekokuidut eivät myöskään maadu, vaan ovat seuranamme ainakin seuraavat 200 vuotta, tosin eivät ikävä kyllä siinä muodossa, että joku niitä sen ajan käyttäisi. 

Osa tekokuiduista on saanut ekon kuvan, koska ne on valmistettu esim. käytetyistä muovipulloista. Hyvin usein tämä prosessi on kuitenkin vaatinut pullojen laivaamisen halvan työvoiman maihin, joissa etiketit, liimajäämät ym. epäpuhtaudet poistetaan käsityönä. Lisäksi tämä teollisuudenhaara on kasvaneen kysynnän vuoksi varsinainen viherpesun unelma; kysyntä ylittää tarjonnan, joten markkinaraon haistaneet bisnessihmiset, jotka eivät saa tarpeeksi kierrätettyjä pulloja, ostavat pullot uusina ja markkinoivat yhtälailla vaatetta kierrätysmateriaalista tehtynä. Hyi, sanon minä!

Laivaamisesta päästäänkin reippaalla aasin sillalla kuljetukseen. Kiinassa työvoimakulut ovat kasvaneet, joten Intian, Kiinan ja USA:n tuottama puuvilla laivataan vieläkin halvemman työvoiman maihin - Bangladeshiin, Vietnamiin, Pakistaniin ja Filippiineille - jatkojalostukseen. Kontein täytetyt valtamerialukset ovat varsinaisia saatuttamisen supermestareita. Huonoimman laatuluokan alukset kuluttavat tonneittain polttoöljyä TUNNISSA, ja niiden käyttämän polttoöljyn laatu on 1000 kertaa epäpuhtaampaa kuin rekkaliikenteen käyttämän dieselin. Yksi laiva voi tuottaa niinkin paljon astmaa ja syöpää aiheuttavia saasteita kuin 50 miljoonaa autoa vuodessa! Tämän kuin luin, niin ei tee mieli ostaa mitään, jossa lukee MADE IN CHINA, tai MADE IN BANGLADESH tai MADE IN INDIA (aaah, Indiskan uudet mekot….mennyttä!!! Hetken hiljaisuus tätä uhrausta miettiesä.). Vaatteiden oston ja käytön on laskettu vuosittain tuottavan 3% maailman CO2-päästöistä. Luvun suuruutta voi vain arvailla, jos kuljutuksen ja valmistuksen osuuden pystyisi ennustamaan luotettavasti.

Entäs sitten muut kemikaalit, joita päällemme puemme? Tullilaboratorio - sama paikka, joka tutki muuten meidän luomumansikkamme- tutkii pistokokein vaatteiden kemikaalipitoisuuksia. Puhtaita olivat mansikkamme, mutta tutkituista vaatteissa 14% jää labran haaviin. Atsovärit olivat yleisin hylkäämisen syy. Atsovärit eivät itsessään ole vaarallisia, mutta saattavat hajota syöpää aiheuttaviksi yhdisteiksi. Vauvan vaatteiden nikkelivapaista neppareista on löytynyt nikkeliä. Ftalaatit ovat yleinen löytö muovipohjaisissa printeissä esim. T-paidoissa, ja ftalaatit on yhdistetty astmaan ja alentuneeseen älykkyysosamäärään… Great! Jopa liian suurien formaldehydipitoisuuksien vuoksi on tavaraa hyllytetty Tullilabran toimesta. Tämä aine on  myös syöpää aiheuttava, ja sen apu vaatteille on niiden sileänä pysymistä helpottaminen. Tullilaboratorion mukaan uusia myrkkyjä tulee ilmi jatkuvasti. 2010-luvulla yksi rajummista on ollut nahan käsittelyssä käytetty aine kromi(VI), joka aiheuttaa rajua allergiaa, ja un kerran on sen saanut, niin hyvin pieni kosketus aiheuttaa reaktion uudestaan. 

Eikä ne muutaman euron kertakäyttövaatteet tänne meille henkkamaukkoihin, lindexeihin, laatu putiikkeihin ilmesty ilman, että joku ne valmistaa. JA seuraava ahdistuksen aihe…! ILOn (International Labor Organization) mukaan 115 miljoona LASTA tekee työtä näiden rättien eteen. Kymmenet, jopa sadat miljoonat ihmiset -suurimmaksi osaksi naisia- elävät nykyajan orjuudessa ja nälässä vaateteollisuuden alaisuudessa. Naisiin kohdistuu seksuaalista häirintää, verbaalista ja fyysistä pahoinpitelyä. Etenemismahdollisuudet ovat miehillä. Niin sanottu minimipalkka, jos sellainen on,  ei riitä edes ruokaan. Työaikoja ei ole määritelty, joten työpäivät voivat venyä jopa 18-tuntisiksi, ja 7 päivää viikossa, sillä mitäpä sitä kukaan levolla tekisikään… Altistuminen haitallisille kemikaaleille (yllä mainitut ftalaatit, formaldehydi, atsovärit, kromi(VI)…) on päivittäistä, jatkuvaa, suojaamatonta. Hippiä ahdistaa tämä ajatus. Paljon!

Belfastissa asuneena kertakäyttöostaminen oli aikamoista todistettavaa. Suomalaiset naiset -miehistä puhumattakaan- ovat vielä maltillisia brittisiskoihin verrattuna. Tosin meidänkään maltillinen ei oikeasti ole YHTÄÄN maltillista!

Missä sitten keskivertosuomalaiset menevät hippiin ja britteihin verrattuna? Suomalaisten kulutus oli vuonna 2017 keskivertoeurooppalaista korkeampi vaatteissa, mutta kengissä mentiin Euroopan vähiten ostavina. Enpä tainnut yltää edes Kreikan tasolle viime vuonna, tänä vuonna menen vieläkin alempana (pl. Irlantilaisen antama lahjakortti...) Britit ei yhtään yllättäen kärkisijoilla molemmissa kategoriossa.

Mitä sitten pistää päälleen, vai kulkeeko alasti niin kuin hippiperheen lapset (ja aikuisetkin….Kysykää vaikka postimieheltä, joka saattoi yllättää jonkun tämän perheen aikuisen alasti terassilta…Ei siitä sitten sen enempää!) Vaatteiden ekologisuuteen vaikuttaa loppuviimeksi eniten se, miten vaatetusta pitää. Ostaako jatkuvalla syötöllä uusia vaatteita, jotka hylätään parin käytön jälkeen? Vai ostaako kestäviä laatuvaatteita, joita huoltaa huolella ja rakkaudella niin että ne pysyvät käyttövaatteina vuosia. 

Vaatteiden ympäristövaikutuksia voi   zero waste -hengessä vähentää muuttamalla tapaa helposti:

• REFUSE: Tarvitsetko oikeasti uuden vaatteen, vai onko kyse vain ohi menevästä halusta?
• REDUCE: Tarvitsetko 8 paria farkkuja, 16 valkoista t-paitaa, 19 bilemekkoa, 42 huivia ja 62 jumppatoppia, vai riittäisikö vähempikin?
• REUSE: käytettyjen vaatteiden ostaminen
• REUSE: Vaatteiden lainaaminen tai vuokraaminen
• Laadun, ajattomien ja kestävien kotimaisten tuotteiden ostaminen
• Korjaaminen uuden ostamisen sijaan, uudistaminen itse tai ompelutaitoisen ystävän tai ompelijan avustamana
• Kierrättäminen (nykyisin löytyy “lumppukierrätyslaatikoitakin” niille rikkinäisille eriparisukille, joita ei pitäisi enää Uffille tai Pelastusarmeijaan lähettää)
• Matalassa lämpötilassa peseminen myrkyttömillä pesuaineilla
• Kuivauksen ja silityksen pois jättäminen vähentää vaatteiden ympäristövaikutusta merkittävästi (ja on myös silitystä vihaavalle taas yksi hyvä tekosyy jättä se homma tekemättä!!)
• Pesu vain tarvittaessa, monesti tuuletus riittää
• Oman tyylin löytäminen, ei massamuodin seuraaminen
• Pellava, hamppu, bambu ja hiukan kyseenalaisempana tencel ja villa materiaaleiksi

Vaatekauppiasystäväni kauhuksi: Ostolakko 365 on enemmän kuin lähellä (heti kun keksin, milloin kaytän Irlantilaisen lahjakortin... ;) )! Kuka lähtee mukaan??

Käyttämäni lähteet:

https://decofunction.fi/materiaalit-ja-raaka-aineet/

https://www.reuters.com/article/us-india-monsanto-cotton/indian-state-warns-local-firms-over-spread-of-unauthorized-monsanto-gm-cotton-idUSKCN1FY2IT

http://fashionrevolution.org

https://www.carbontrust.com/media/38358/ctc793-international-carbon-flows-clothing.pdf

https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/stjm/uploads/20180212152427/KULUTUS-tekstiiliin-ja-muotiin-Euroopassa-12.2.2018.pdf

http://wwf.panda.org/about_our_earth/about_freshwater/freshwater_problems/thirsty_crops/cotton/

https://www.ecowatch.com/fast-fashion-is-the-second-dirtiest-industry-in-the-world-next-to-big--1882083445.html

http://www.tukes.fi/fi/Kuluttajille/Kemikaalit-kayttokohteittain/Tekstiilien-variaineet/

https://www.vihrealanka.fi/blogi-eno-vastaa/onko-viskoosille-ekologista-vaihtoehtoa

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/03/22/vaatteiden-kerskakulutus-uhkaa-ymparistoa

https://laboureconomics.wordpress.com/2013/04/30/working-conditions-in-the-global-fashion-industry/

https://www.greenpeace.org/archive-international/en/campaigns/detox/fashion/detox-catwalk/