Joka vuosi uusi reppu?

Meillä alkaa koulut maanantaina. Eli pikkasen -tyypilliseen tapaan- on ajastaan jäljessä tämä teksti. Oltiin nääs viikko sitten sunnuntaina Porisperessä - perhepäivässä, ja jo siellä teki mieli alkaa naputella tätä tekstiä. Se on jokavuotinen traditio ollut jo viimeiset 4 vuotta meidän perheelleme. Ollaan biletetty menemään uskomattomassa helteessä, ihan läpimärkinä kaatosateessa, jorattu vuosien varrella Antti Tuisku, JVG, Jenni Vartiainen, Robin, Isac Elliot, Ellinoora, ja (nyyh!) Cheek. 

No ei siitä sen enempää, koska se ei mennyt esivalmistelujen puuttessa ihan nappiin. Mutta; harrastan ihmisten salakuuntelua ja -katselua, ja tämä oli oivallinen tilaisuus molempiin paheisiini. Kuulin, kun pari äiti-ihmistä vieressä puhuivat siitä, että OSTETAANKO TEILLE JOKA VUOSI UUSI REPPU? Piti taas huulta purra hetken aikaa, etten olisi mielipidettäni ilmaissut. Mikä ihmeen tapa sekin on, että joka vuosi pitää ostaa uusi reppu ja penaali, vaikka vanhat pelittävät vielä mallikkaasti?! Onneksi on poikkeuksiakin, kuten esim. Yliopistoaikainen ystäväni Hanna, joka samalla Fjällraven-repulla painoi menemään ekaluokasta maisteriksi asti, mutta kyllähän se uusi reppu on suurimmalla osalla koululaisia joka syksy. Ja uusi oenaalit. Ja uudet lenkkarit. Ja uusi arsenaali vaatteita. Jajajajajjaajajajajjaja!!!!! Mutta keskitytään nyt reppuihin, ja raivotaan muista sitten joskus syksymmällä.

Fjällraven ei ole mikään ekologisin valinta materiaalinsa puolesta, mutta kestävyydeltään se on ainakin ollut huippuluokkaa. Nykyisin sekin valmistetaan Vietnamissa, joten myös eettisyys on hiukan kyseenalaista, ja toivon vahvasti, ettei tämä  ole vaikuttanut kestävyyteen. Tänä vuonna eskarin aloittava nuorin luomulapsi sai oman Fjällinsa, vanhin jatkaa omalla vastaavallaan, ja keskimmäisellä on joku “tämäeikoskaanhajoamadeinchina”-lupauksen alla ostettu reppu, jonka merkkiä Vuoden Äiti ei nyt muista. Se on jo vuoden kestänyt perheen terminaattorin kourissa, joten alan pikku hiljaa uskomaan aluksi ihan utopistiselta kuullostanutta lupausta. Kukaan ei saa uutta penaalia, kun vanhoja on liiaksi asti jo kotona. Eikä niitä edes viime vuonna kumpikaan koululaisista käyttänyt, sillä koulussa oli omat kynät ja kotona läksyt tehtiin keittiön pöydän vieressä, yhteinen kynärasia nenän alla. Kumi oli kroonisesti hukassa. Terottimen uhkasin hitsata jääkapin kulmaan kiinni.

Perusmarkettireppujen, Haltien ja vastaavien valmistusmateriaaleja kun tutkailee, on listassa poly-sitä ja poly-tätä, eli muovipohjaista tavaraa on tarjolla enemmän kuin reilusti, eikä mikään näistä mainosta olevansa kierrätysmuovista tehty. Fjällravenin Kånken on tehty Vinylon F-materiaalista, joka on myöskin synteettinen ja ilmeisen muoviin viittaava sekin. Ainoa plussa siinä on materiaalin kosteuden kestävyys ilman mitään lisäkemikaaleja tai käsittelyjä, sillä Vinylon F laajenee kostuessaan, ja näin ollen estää kosteuden pääsemisen repun sisään. Plussaa se on pienikin plussa! 

Ekologinen reppu -hakusanalla löytyy onneksi reppuja netistä, jos joku tahtoo viedä asian astetta oikeampaan suuntaa. Kotimaisen Globe Hopen reput ovat aikas mukavan näköisia armeijan kierrätyskankaista valmistettuja reppuja, tosin justiinsa nyt on näemmä varastot loppu. Samalla hakusanalla löytyy jenkkiversioita repuista ja kasseista, mutta iso peukku tuolle kotimaisuudelle. Jos luomulasten reput hajoavat, niin Globe Hope on sitten seuraava testireppu loppuelämän repuksi. 

Uutena luomulapsosille ostettiin vain alushousuja ja sukkia, ja siinä se. Niillä mennään lukukausi 2018/19! Ja sillä, että niiden äidillä on sama, ehkä entistäkin haperampi pää. Nyt se pää oli todella ylpeä muistaessaan, että koulukuljetusanomukset voisi tehdä kerrankin ennen kuin Rauman kaupungin joku turhautunut virkailija joutuu asiasta soittamaan, ja kouluakin on siinä vaiheessa käyty jo parisen viikkoa. Niinpä pää teki Wilmassa hienosti hakemukset, ja sai vastauksen, että hakemus on turha, koska esikoisen anomus on voimassa kuudennen luokan loppuun asti, ja keskimmäisen kolmannen luokan syksyn loppuun. MIKÄ LOGIIKKA TUOSSA ON?!?!? JA MITEN MUKA TUON KESKIMMÄISEN HAKEMUKSEN KUKAAN IKINÖ MUISTAA TEHDÄ?!?!? Jääköön kotiin, se on niin fiksukin! Ja pää oli pettynyt, kun tämäkään homma ei mennyt putkeen. SEN SIJAAN pää ei muistanut tehdä, eikä muuten edelleenkään ole tehnyt eskarilaisen iltapäivähoitoaikoja. Joten eskarilainen ei jää iltapäivähoitoon. Vaan pää ajelee väsyneiden harteiden jatkeena sen hemmetin koulutaksin edellä tai perässä kouluun ja takaisin kuskaten sitä eskarilaista…. On tämä kyllä aikas mahdotonta olla minä. Ja varmasti vielä mahdottomampaa olla minun lapseni!

P.S. LOPPUKEVENNYKSENÄ SE HETKI JAZZEILTA, KUN LUULIN, ETTÄ TUURE BOELIUS ON MEIDÄN VIERESSÄMME. STALKKASIN SEN FACEN JA INSTAN, ETTÄ YES, SE ON OLLUT PORISSA PUHUMASSA, JA SILLÄ ON OLLUT TUOLLAINEN HATTU. ON SE SE!!!!!!!!! PAKOTIN TIETTY IRLANTILAISEN SELFIEEN SEN KANSSA, KUN LAPSET TYKKÄÄ LÄTKÄJÄTKÄ-VILLESTÄ. EI SE OLLUT TUURE. PORISPERESSÄ OLI TUURE. TUO OLI VAAN...JOKU JÄTKÄ! Eli on myös suhteellisen mahdotonta olla mun kumppanini.