ZW- touhuja kesäksi part 4

Elokuun ensimmäinen päivä oli aivan järjettömän kuuma. Trooppinen usva leijui meren päällä, kun hippi-perhe pääsi pitkään odotetulle meriretkelle (varsinkin äippä tätä oli odottanut kuumeisesti siitä hetkestä asti, kun asia ensimmäisen kerran mainittiin…! Koska meri. Ja koska Suomen kesä. Ja koska M E R I!) 





Ihan ZW tämä homma ei ollut polttoaineen kulutuksen puolesta, mutta ollaan niin kuin sen asian voisi unohtaa, ja muuten homma meni viittä jätskipaperia lukuun ottamatta aivan nappiin. Matkaan kohti Kylmäpihlajan majakkasaarta lähti kuitenkin varsin mittava kokoonpano; neljä aikuista ja viisi lasta. Pelastusliivejä oli lainailtu naapureilta ja tutuilta, ja koko hippi-perhe oli merikelpoinen sen puolesta. Kippariperheellä omat liivit tietysti oli jo vanhastaan.

Oli ihan mielettömän jännittävää tytöille päästä paattiin ja merelle ensimmäistä kertaa elämässään! Keskimmäinen oli kuin vanha merikapteeni, sillä hän oli jo muutamaan otteeseen kippariperheen kanssa merellä suhistellut menemään kalahommissa, ja muuten vaan. Pelkkä veneeseen pääsy olisi ollut päivän kohokohta lasten lisäksi merihullulle itsellenikin, mutta ai että maisemat merellä ja Kylmäpihlajan majakassa! Rauman edustalta tuntui olevan muutaman sekunnin matka majakalle, kun oli vaan niin ihanaa olla auringonpaisteessa, helteessä ja meren pärskeissä. Naamastakin sen näkee, että taas on nautittu. Joku joskus kysyi, että miksen alottaisi You Tube -kanavaa, kun se on enemmän pinnalla nyt, kuin tällainen vanhanaikainen bloggaaminen, mutta eiköhän tuossa ole syytä ihan tarpeeksi…?! Kun joidenkin vaan on parempi pysyä siellä kameran  T A K A N A!!



Majakalla ihmeteltiin maisemia, sinilevää, tiiroja, törmättiin tuttuihin (koska Rauma….!), ja pitkähkön odottelun jälkeen syötiin taivaallisen hyvää kalakeittoa majakan ravintolassa. Kahvit otin ulos terassille ihan posliinikupissa tarjolla olleen paperisen version sijaan, ja kiikutin sen sitten kiltisti majakan ravintolaan takaisin. Uskomattomat 33 astetta lämpöä, eikä tuulen hiventäkään, vaikka majakkasaari ei ole mitenkään suojaisa paikka. Tämä tarkoitti sitä, että vettä piti ostaa, mutta panttipullot vietiin myös saman tien takaisin kahvilaan. 



Kylmäpihlajaan, kuten monille muillekin majakkasaarille, pääsee myös ihan yhteysaluksella mantereelta. Pelkän kalakeiton ja maisemien vuoksi vahva suositus tälle retkelle! Minähän meinasin tahallani “eksyä” porukasta, koska olisin viihtynyt kauemminkin saarta ja merta ihailemassa, mutta piilopaikat olivat vähissä tiira- ja kyyvaaran vuoksi. Tilanteeseen alistuneena tallustelin innosta meluavien lasten perässä takaisin paattiin, ja YESSSS!!! Matka jatkui Reksaareen. Kuvittelin itseni Välimerelle, koska edes shortseissa ja hihattomassa topissa ei tullut kylmä. UNBELIEVABLE, sanon minä!




Lapset pääsivät Reksaaressa uimaan, koska merialue näytti levättömältä, ja selkeästi uiminen oli jokaisen natiaisen mielessä kaihertanut. Iskät jäivät vahtimaan lapsia, ja äipät lähtivät kylmälaukun kanssa luontopolulle. Kauhean pitkälle ei päästy, vaan korkattiin skumppa lapsilta salaa vierasvenelaiturissa, ja paranneltiin maailmaa oikein urakalla. Kippariäiti oli fiksusti pakannut myös välipalaevästä kaikille; porkkanaa, kukkakaalia ja kurkkua eväsrasioissa, ja niitä sitten koko 9 hengen porukalla naposteltiin, jahka yhteen taas osuttiin, kun skumppa oli nautittu yhteisvoimin ampiaisten kanssa.



Tämäkään reissu ei riittänyt, vaan vielä Eurajoen edustalla käytiin pyörähtämässä. Introvertti luonteeni haaveili kyllä vahvasti omasta saaresta… Rospuuttoaikaan olisin siellä jumissa muulta maailmalta, eikä kukaan vahingossakaan eksyisi jutustelemaan. Lotto vetämään, koska ei vissiin erakoitumisesta makseta toistaiseksi ainakaan palkkaa?! 


Kotisatamassa iski lapsille vielä onkimishimo. En ole sellaistakaan tehnyt 30 vuoteen. Yhtään kalaa en itse onneksi saanut, mutta kotiin vietiin 4 jättiahventa seuraavan päivän ruuaksi. 


Että siitä vinkkiä kesäksi; hankkiudu jonkun muun paattiin, etsi tietoa meriretkistä tai järviretkistä, kohteista lähiympäristössä, ja vietä päivä vesillä. Vielä elokuussakin ehtii, vaikka pikkasen ankeampiin lukemiin on lämpömittari tipahtanutkin. Lintuja, maisemia, tuulta, valheellinen vapauden tunne -sitä kaikkea on luvassa. Meillä tämä oli ihan huippupäivä koko perheelle. Kenenkään aika ei tullut paatissa tai saarissa pitkäksi. 






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailman helpoin kosteusvoide

DIY hoitoainepala hiuksille

DIY: Palasaippua