Tarjolla tiistaihin vinkkiä ja "vinkkiä"
En EDELLEKÄÄN pysty vastaamaan kommentteihin; näppärä tämä blogspot-pohja! Kiitos kuitenkin niistä kaikista, ne ovat ihanaa luettavaa. Luen tietty aina kaikki, ja mielessäni kovasti niihin vastailenkin. Tervetuloa uudet lukijat, ja kiva, että vanhat toivottavasti pysyvät myös mukana.
Nyt ei vielä tule stressivapaita, jätevapaita, uusiokäyttöisiä paketointivinkkejä, vaan ihan puutarhavinkki! Joulukuun 10. päivä nääs oli erittäinkin sopiva päivä tehdä puutarhatöitä näillä leveysasteilla. Pikkasen maa ehti jo viime viikolla jäätyä, ja pulkkamäessäkin lasten kanssa hiki päässä viuhdottiin menemään yhtenä päivänä. Jätin treenitkin väliin, kun niin hapotti jalkoja. Sitten iski kunnon vesisateet ja niin taas on maa puutarhurointikunnossa.
Viime vuonnakin joulukuu oli märkä, kurainen, loskainen, meillä ranchillä tietysti myös paskainen, ja vasta tammikuussa alkoi Talvi. Tuli ihan valtava määrä lunta jopa meillä, täällä suhteellisen lähellä merta, ja ensimmäistä kertaa vuosikausiin päästiin hiihtämään ja luistelemaan kunnolla, eikä vaan ihmettelemään, miten kuurankin päällä voi muutaman kerran suksia työntää ennen kuin pohjat juuttuvat nurmeen, ja loskassakin pystyy tarvittaessa luistelemaan, jos vaan pystyy olemaan kaatumatta. Lumimäärä hämmensi myös metsien jänikset ja rusakot, ja ai että, minkä määrän tuhoa ne saivat puutarhassa aikaan talttahampaillaan. Kaksi päiväsaikaan ulkona riehuvaa paimenkoiraa eivät olleet mitään, kun yöllä oli narskuteltu omppupuun oksat, varret, ja rungot, ja päivälläkin pupuset vilistelivät ympäri pihaa, puutarhaa ja peltoja. Ne oppivat hyvin käymään lehmien heinähäkillä, ja paikka, jossa paalit avataan, oli ihan selkeästi otettu haltuun ihan suuremmankin suvun voimin, Napostelivat ne nälkäänsä myöskin jo muutaman vuoden vanhan päärynäpuun rungon, ja marjakuusen oksat. Kyllä minä niin hämmästelin ja kiroilin, kun keväällä tuhot paljastuivat. KAIKKEA mahdollista oli nakerreltu, ja kaupan muoviset runkosuojat olivat olleet niin syvällä hangen sisällä, että mitään hyötyä niistä ei sitten ollut. Siitä hangen päältä olikin ollut mukava narskutella ohuempia oksia ja tuoreempaa rungon kaarnaa. Ja kun hanki suli, narskuttelu jatkui runkoa alaspäin.
Valittelin tätä omalle isälleni, ja TA-DAA; sieltä tuli helppo, ilmainen, muoviton, luomu ja ZW-ratkaisu. Kuusen oksat! Niitä kun löyhästi laittaa suojattavien kasvien ympärille, niin ei kuulemma jänikset tykkää ollenkaan. Viikonloppuna käytiin metsäretkellä sateessa, joulukuusen hakureissulla. (KYLLÄ; 4-1 hävisin äänestyksen kuusen sisälle tuonnista tänä vuonna. JA NYT JO!!!! Neulaset on kyllä KAIKKI tippuneet ennen aattoa!! Pikkasen eroa viime vuoden jouluun... *Huokaisu* ) Samalla otettiin raivaamaltani palstalta jämäkuusia ja oksia, ja keskimmäinen luomulapsi hakkasi elämänsä innossa myös mäntyjä ja koivuja -kiitos vaan!
Niitä sai nyt sulaan maahan tökittyä kivasti pystyyn taimien ja muun suojattavan ympärille. Siitä ne voi sitten keväällä viskata kompostiin tai palauttaa metsään, ja ihmetellä sitä, miten yhdestä pikkuoksasta voi tulla miljardi neulasta. Minä olen tietty onnekas, kun on oma metsä, josta näitäkin aarteita voin hakea. Jokamiehen oikeudethan ei sitten koske eläviä oksia, eikä edes kurppaisinta puuta saa toisen metsästä ottaa. TERKUT VAAN SINULLE, joka olet monena vuonna hakenut joulukuusen metsäsätäni ilman lupaa. Ai että, kun kerran oli muuten lähellä, etten saanut tyyppiä kiinni. Olin töissä metsässä, ja pikkasen keskemmälle tietä kun olisin parkkeerannut, niin olisi tyypille tullut elämänsä kallein joulukuusi, kun olisi jäänyt jumiin sinne kulkupelini taakse. Tai olisin tietysti antanut vaihtoehdoksi kohtaamisen (komean) poliisin kanssa. Säälittävintä tässä on se, että jos kysäisisi luvan, niin ojan pientareelta saisi ihan luvalla ottaa jonkun muotopuolen, mutta kun ei, niin silloin pistää pikkasen kiukuksi. ETTÄ TERKUT!!! JOULUISET SELLAISET!!!
Metsä- ja puutarhatöiden ohella on lehmien ihmetteleminen täysipäiväinen työ. Vasikat kasvavat silmissä, ja ne pitäisi erottaa nyt emoistaan. Emot alkavat näyttää suht kiukkuisilta, kun melkein niiden itsensä kokoiset tyypit änkeävät edelleen imemään maitoa. Melkein polvillaan täytyy jo isompien vasikoiden olla, että saavat tungettua päänsä äippänsä alle. Ja mikä yllätys, sonnit ovat enemmän tississä kiinni kuin lehmävasikat... Jotenkin muistan luomulapsien vauva-ajalta saman ilmiön, jotenka suora yhteenveto; nisäkäs mikä vain, niin voi voi poikien äidit! Yksi sonnivasikka on oppinut taas karkailemaan. Muutamankin puheluni on keskeyttänyt: "Ei hlvetti!!! VASIKKA ON PIHALLA!" Ja siinä tyyppi on töninyt turvallaan auton konepeltiä tai kulkenut ihan muina karvakasoina pionipenkissäni. Lapset ovat oppineet ihan mestaricowboyseiksi, ja kerran (HUOM. KERRAN!) myös nuo kerrassaan hyödylliset paimenkoirat saivat vasikan takaisin aitaukseen.
Sitten on yksi urpå, joka on ottanut elämäntehtäväkseen tarkistaa, että heinähäkistä syödään se viimeinenkin pölyhiukkanen. Ei siinä mitään, että hyppää heinähäkkiin, jos tajuaisi tulla samaa reittiä takaisin ulos. MUTTA KUN EI! Siellä sitä sitten ollaan ihan paniikin vallassa jumissa heinähäkissä, ja ammuminen on sen verran surkeaa, että pakko on kahlata kuran ja sonnan poikki tarkastelemaan, pääseekö rouva pois, vai onko OIKEASTI jäänyt jumiin. EI ikinä ole. Mutta kun ei vaan tajua! Semmoista se joskus on.
On muuten hauskaa tuo ylämaankarjan karva! Näin sateella näkee hyvin, miten rasvainen on päällyskarva. Yhtään vettä ei pääse alusvillaan. Sinne alusvillan sekaan on ihana työntää kylmät sormet. Se on kuivaa ja lämmintä ja pehmeää. Siellä kylmimmätkin sormet saa nopsaan herätettyä henkiin. Harmi, että on pikkaisen hankala lämmittäjä mukana kuljetettavaksi! Niitä olisi nyt myynnissä! Hitsi kun en lahjapostaukseen huomannut laittaa vinkkien vinkkiä, että OSTA LEHMÄ! MINULTA!!! Siinä vasta uniikki lahja (joka ottaa enemmän kuin antaa! :D Terkuin konkurssikypsä farmari. Mutta muuten on oikein kiva katsella ja kosketella. Paitsi jos on yksi niistä kolmesta taulapäästä, jotka on ihan pyllystä, ja joiden sarvia pitää sivusilmällä vähän katsella. Olen maailman huonoin markkinoija... MUTTA HEI; OSTA LEHMÄ!!)
Mutta ei muuta kuin mukavaa tiistaita. Pikkasen rönsyili teksti, mutta hei; nyt on vasta yksi kupponen kahvia juotu! Paitsi vielä yksi rönsyily; MUISTA DIY-LINNUNRUOKA! Meillä on mennyt jo yksi satsi. Tiaiset ovat syöneet reippaasti, mutta sitten joku Nakke Nakuttaja keksi minun ruokintapaikkani, ja nokki menemään kookosrasvan ja auringonkukansiemenet ihan parissa viikossa. NYT hommiin, MORO!
Nyt ei vielä tule stressivapaita, jätevapaita, uusiokäyttöisiä paketointivinkkejä, vaan ihan puutarhavinkki! Joulukuun 10. päivä nääs oli erittäinkin sopiva päivä tehdä puutarhatöitä näillä leveysasteilla. Pikkasen maa ehti jo viime viikolla jäätyä, ja pulkkamäessäkin lasten kanssa hiki päässä viuhdottiin menemään yhtenä päivänä. Jätin treenitkin väliin, kun niin hapotti jalkoja. Sitten iski kunnon vesisateet ja niin taas on maa puutarhurointikunnossa.
Viime vuonnakin joulukuu oli märkä, kurainen, loskainen, meillä ranchillä tietysti myös paskainen, ja vasta tammikuussa alkoi Talvi. Tuli ihan valtava määrä lunta jopa meillä, täällä suhteellisen lähellä merta, ja ensimmäistä kertaa vuosikausiin päästiin hiihtämään ja luistelemaan kunnolla, eikä vaan ihmettelemään, miten kuurankin päällä voi muutaman kerran suksia työntää ennen kuin pohjat juuttuvat nurmeen, ja loskassakin pystyy tarvittaessa luistelemaan, jos vaan pystyy olemaan kaatumatta. Lumimäärä hämmensi myös metsien jänikset ja rusakot, ja ai että, minkä määrän tuhoa ne saivat puutarhassa aikaan talttahampaillaan. Kaksi päiväsaikaan ulkona riehuvaa paimenkoiraa eivät olleet mitään, kun yöllä oli narskuteltu omppupuun oksat, varret, ja rungot, ja päivälläkin pupuset vilistelivät ympäri pihaa, puutarhaa ja peltoja. Ne oppivat hyvin käymään lehmien heinähäkillä, ja paikka, jossa paalit avataan, oli ihan selkeästi otettu haltuun ihan suuremmankin suvun voimin, Napostelivat ne nälkäänsä myöskin jo muutaman vuoden vanhan päärynäpuun rungon, ja marjakuusen oksat. Kyllä minä niin hämmästelin ja kiroilin, kun keväällä tuhot paljastuivat. KAIKKEA mahdollista oli nakerreltu, ja kaupan muoviset runkosuojat olivat olleet niin syvällä hangen sisällä, että mitään hyötyä niistä ei sitten ollut. Siitä hangen päältä olikin ollut mukava narskutella ohuempia oksia ja tuoreempaa rungon kaarnaa. Ja kun hanki suli, narskuttelu jatkui runkoa alaspäin.
Valittelin tätä omalle isälleni, ja TA-DAA; sieltä tuli helppo, ilmainen, muoviton, luomu ja ZW-ratkaisu. Kuusen oksat! Niitä kun löyhästi laittaa suojattavien kasvien ympärille, niin ei kuulemma jänikset tykkää ollenkaan. Viikonloppuna käytiin metsäretkellä sateessa, joulukuusen hakureissulla. (KYLLÄ; 4-1 hävisin äänestyksen kuusen sisälle tuonnista tänä vuonna. JA NYT JO!!!! Neulaset on kyllä KAIKKI tippuneet ennen aattoa!! Pikkasen eroa viime vuoden jouluun... *Huokaisu* ) Samalla otettiin raivaamaltani palstalta jämäkuusia ja oksia, ja keskimmäinen luomulapsi hakkasi elämänsä innossa myös mäntyjä ja koivuja -kiitos vaan!
Tässä on pikkuisten taimien ympärillä vain oksia. Isompien ympärille iskin ihan koko kuusen tai kaksikin, niin on ylös asti sitten suojaa. ETSIKÄÄ PUPUT MUUALTA PURTAVAA!! Varsinkin, koska ensi keväänä ei ole varaa osteskella uusia taimia tuhottujen tilalle.
Niitä sai nyt sulaan maahan tökittyä kivasti pystyyn taimien ja muun suojattavan ympärille. Siitä ne voi sitten keväällä viskata kompostiin tai palauttaa metsään, ja ihmetellä sitä, miten yhdestä pikkuoksasta voi tulla miljardi neulasta. Minä olen tietty onnekas, kun on oma metsä, josta näitäkin aarteita voin hakea. Jokamiehen oikeudethan ei sitten koske eläviä oksia, eikä edes kurppaisinta puuta saa toisen metsästä ottaa. TERKUT VAAN SINULLE, joka olet monena vuonna hakenut joulukuusen metsäsätäni ilman lupaa. Ai että, kun kerran oli muuten lähellä, etten saanut tyyppiä kiinni. Olin töissä metsässä, ja pikkasen keskemmälle tietä kun olisin parkkeerannut, niin olisi tyypille tullut elämänsä kallein joulukuusi, kun olisi jäänyt jumiin sinne kulkupelini taakse. Tai olisin tietysti antanut vaihtoehdoksi kohtaamisen (komean) poliisin kanssa. Säälittävintä tässä on se, että jos kysäisisi luvan, niin ojan pientareelta saisi ihan luvalla ottaa jonkun muotopuolen, mutta kun ei, niin silloin pistää pikkasen kiukuksi. ETTÄ TERKUT!!! JOULUISET SELLAISET!!!
Metsä- ja puutarhatöiden ohella on lehmien ihmetteleminen täysipäiväinen työ. Vasikat kasvavat silmissä, ja ne pitäisi erottaa nyt emoistaan. Emot alkavat näyttää suht kiukkuisilta, kun melkein niiden itsensä kokoiset tyypit änkeävät edelleen imemään maitoa. Melkein polvillaan täytyy jo isompien vasikoiden olla, että saavat tungettua päänsä äippänsä alle. Ja mikä yllätys, sonnit ovat enemmän tississä kiinni kuin lehmävasikat... Jotenkin muistan luomulapsien vauva-ajalta saman ilmiön, jotenka suora yhteenveto; nisäkäs mikä vain, niin voi voi poikien äidit! Yksi sonnivasikka on oppinut taas karkailemaan. Muutamankin puheluni on keskeyttänyt: "Ei hlvetti!!! VASIKKA ON PIHALLA!" Ja siinä tyyppi on töninyt turvallaan auton konepeltiä tai kulkenut ihan muina karvakasoina pionipenkissäni. Lapset ovat oppineet ihan mestaricowboyseiksi, ja kerran (HUOM. KERRAN!) myös nuo kerrassaan hyödylliset paimenkoirat saivat vasikan takaisin aitaukseen.
Sitten on yksi urpå, joka on ottanut elämäntehtäväkseen tarkistaa, että heinähäkistä syödään se viimeinenkin pölyhiukkanen. Ei siinä mitään, että hyppää heinähäkkiin, jos tajuaisi tulla samaa reittiä takaisin ulos. MUTTA KUN EI! Siellä sitä sitten ollaan ihan paniikin vallassa jumissa heinähäkissä, ja ammuminen on sen verran surkeaa, että pakko on kahlata kuran ja sonnan poikki tarkastelemaan, pääseekö rouva pois, vai onko OIKEASTI jäänyt jumiin. EI ikinä ole. Mutta kun ei vaan tajua! Semmoista se joskus on.
On muuten hauskaa tuo ylämaankarjan karva! Näin sateella näkee hyvin, miten rasvainen on päällyskarva. Yhtään vettä ei pääse alusvillaan. Sinne alusvillan sekaan on ihana työntää kylmät sormet. Se on kuivaa ja lämmintä ja pehmeää. Siellä kylmimmätkin sormet saa nopsaan herätettyä henkiin. Harmi, että on pikkaisen hankala lämmittäjä mukana kuljetettavaksi! Niitä olisi nyt myynnissä! Hitsi kun en lahjapostaukseen huomannut laittaa vinkkien vinkkiä, että OSTA LEHMÄ! MINULTA!!! Siinä vasta uniikki lahja (joka ottaa enemmän kuin antaa! :D Terkuin konkurssikypsä farmari. Mutta muuten on oikein kiva katsella ja kosketella. Paitsi jos on yksi niistä kolmesta taulapäästä, jotka on ihan pyllystä, ja joiden sarvia pitää sivusilmällä vähän katsella. Olen maailman huonoin markkinoija... MUTTA HEI; OSTA LEHMÄ!!)
Mutta ei muuta kuin mukavaa tiistaita. Pikkasen rönsyili teksti, mutta hei; nyt on vasta yksi kupponen kahvia juotu! Paitsi vielä yksi rönsyily; MUISTA DIY-LINNUNRUOKA! Meillä on mennyt jo yksi satsi. Tiaiset ovat syöneet reippaasti, mutta sitten joku Nakke Nakuttaja keksi minun ruokintapaikkani, ja nokki menemään kookosrasvan ja auringonkukansiemenet ihan parissa viikossa. NYT hommiin, MORO!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiva kuulla juuri sinun ajatuksiasi!