Kevät...
... on sitä, että tunnit loppuvat päivästä kesken. Pihalta ei malttaisi tulla sisälle, koska laulurastaan viheltely hämärtyvässä illassa on vaan jotain niin mieltä rauhoittavaa. Aamulla peipot herättävät, ja tuijottelen sängystä nousevan auringon värjäämää taivasta. On ollut ihana huhtikuu tähän mennessä.
... on sitä, että tulee vasikoita. Eihän niitä pitänyt tulla enää, kun eläimiä ollaan vähentämässä, mutta jokainen syntymä sävähdyttää, ja jokaiselle soisi vahvan elämän alun. Niinpä hiippailen iskemässä seleenipiikkejä vastasyntyneisiin, vaikka jotkut emot ovat sitä mieltä, että iskun tarvitsisin minä. Enkä suinkaan seleenipiikillä, vaan sarvilla suoraan perskannukoihin. Irlantilaisen mukaan kaikki lehmät lähtevät siihen mennessä kun hän täyttää 40 vuotta, mutta minä ihan salaa ajattelen pitäväni 6-8 lemmikkiä. Enkä tahdo miettiä muiden pois lähdön hetkeä - en yhtään!! Vuosituhannen huonoin karjan kasvattaja. Vain muutamien AINA ja JOKA PAIKASTA karkeilleiden sonnien lähtö oli niin suuri helpotus, että silloin en itkenyt. Muuten joka kerta, kun teurasauto tulee, ja se näyttää vain pahentuvan, ei suinkaan helpottuvan.
.... on sitä, että aina on jollain vasikalla tai emolla jotain ongelmaa. Milloin ei tule tarpeeksi maitoa, milloin taas liikaa. Milloin joku imee persuusta utareiden sijaan. Milloin joku on kokenut vahinkoraskauden, eikä tahdo hoitaa omaa lastaan. Itse muista tuon liikaa maitoa -tunteen; ei kiva!!! Ihminen tajuaa tyhjentää pakolla niitä pirun kipeitä vesimeloneitaan, nämä tyypit taas potkivat tuohtuneina vasikkaa ja auttavaa ihmiskättä pois. Sitten niitä lassotaan sarvista kiinni (eivät yhtään tykkää!), ja pakolla lypsetään alkuun (eivät yhtään tykkää), sitten pakotetaan vasikka imemään (yleensä kauhea tappelu, vaikka vasikka olisi ihan nälkiintynyt, eikä emo tykkää siitäkään) ja sitten toivotaan järjettömän paljon, että homma olisi kerralla hoitunut. Muutaman päivän rouvat näyttävät hyvin selvästi, että eivät pidä meitä ihmisiä juuri minään!
... on sitä, että tekee mieli pistää kaikkea mahdollista kasvamaan ihan heti ja nyt!! Inventaario pakastimeen kertoi, että vielä on marjoja jäljellä vadelmaa lukuunottamatta. Lehtikaalia samaten. Tomaattisose ja kokonaiset kirsikkatomaatit ovat loppuneet jo ajat sitten (pizzaperjantai ja spagettimaanantai), samoin yrtit ja teesekoitukset.
... on sitä, että joka päivä joku uusi siivekäs muuttaa Suomeen. Minä olen ihan rajat auki -tyyppinä niille; tervetuloa ja ei haittaa laulu, liverrys, huuto taikka kujerrus. I love you all!
... on sitä, että kauhun ja innostuksen sekoituksella miettii tulevaa satokautta. Nyt on PAKKO sadosta saada tulojakin, joten pliiiiis, PLIIIIIS tankoparsa, mansikat ja vadelmat lähtekää hyvin kasvuun ja tuottakaa iso sato! Ja pliiiiiis, PLIIIIIIIIIS rikkaruohot; säälikää luomufarmarin selkää, käsiä ja hermoja, ja kasvakaa erittäin heikosti siellä hyötykasvieni joukossa. Ja pliiiiiiis ihmiset, ostakaa kotimaista luomua!
... on sitä, että ihmislapset ovat ihan hunningolla ja heitteillä, kun eläinlapset vievät kaiken ajan. Pikkuisin luomulapsi nukahtelee iltaisin sohvalle, nojatuoliin tai koira kainalossa lattialle. Keskimmäisellä on nälkäkiukku ja jatkuva liikenne jääkaapille, koska ruoka-ajat ovat ihan utopistisia ja tarjontakin välillä kyseenalaista, kiireessä väsättyä " no mä heitän tohon pannulle ny sekaisin kaikkea mahdollista, ja hyvää se on" -ruokaa. Vanhin on tyytyväinen, kun saa hääräillä rauhassa ja auttaa vasikoiden hoidossa.
...on sitä, ettei ehdi eikä jaksa treenata. Välillä tekisi mieli mennä ihan vaan, että näkisin muutaman ihmisenkin pari kertaa viikossa, mutta sitten ei vaan jalka enää nouse, kun päivän mittaan tulee helposti sellainen 28 000 askelta raskaat turvasaappaat jalassa, mutapaskassa kahlaten, ja suihkussa ois käytävä ennen treenejä ettei haisisi lehmälle ja paskalle ja vanhalle hielle, ja jälkeen, ettei taas haisisi hielle, ja sitten onkin jonkun vasikan tuttipulloaika, ja oma elämä on ihan moro vaan.
... on sitä, että koko ajan on pikkanen onnellinen virne kasvoilla. Kun ensimmäinen västäräkki keikuttelee pyrstöään vanhan saunan katolla. Kun näkee pioneiden punaisten piippojen nousevan mustasta mullasta. Kun näkee ensimmäiset tomaatin taimet. Kun onnistuu saamaan vasikan henkiin huonosta ennusteesta huolimatta. Kun tulee täydellinen syntymä, jota seuraa täydellinen imentä ja emon hoito. Kun aamulla jo tietää, että tänäänkin paistaa aurinko. Kun kävelee tarkastamassa mansikkapeltoa, ja miettii, että tämä on mun peltoni. Kun haaveilee hevosesta ja ylenkatsoo koti-mamun tuhinoita asian suhteen. Kun illalla sammuu sänkyyn ennen kuin pää on koskettanut tyynyä. Kun lapset ovat siivonneet oma-aloitteisesti keittiön. Kun adoptiomummo on nähnyt ahterini pellolla joka kerta ohi ajaessaan, ja tuo vastaleivottuja sämpylöitä "kun teet ihan liikaa töitä". Kun saa ensimmäisen kerran riisua pitkät kalsarit. Kun saa ensimmäisen kerran kääriä paidan hihat, ja iholla tuntuu kevään viileä tuuli ja auringon lämmin hyväily.
... on ihan parasta!!
... on sitä, että tulee vasikoita. Eihän niitä pitänyt tulla enää, kun eläimiä ollaan vähentämässä, mutta jokainen syntymä sävähdyttää, ja jokaiselle soisi vahvan elämän alun. Niinpä hiippailen iskemässä seleenipiikkejä vastasyntyneisiin, vaikka jotkut emot ovat sitä mieltä, että iskun tarvitsisin minä. Enkä suinkaan seleenipiikillä, vaan sarvilla suoraan perskannukoihin. Irlantilaisen mukaan kaikki lehmät lähtevät siihen mennessä kun hän täyttää 40 vuotta, mutta minä ihan salaa ajattelen pitäväni 6-8 lemmikkiä. Enkä tahdo miettiä muiden pois lähdön hetkeä - en yhtään!! Vuosituhannen huonoin karjan kasvattaja. Vain muutamien AINA ja JOKA PAIKASTA karkeilleiden sonnien lähtö oli niin suuri helpotus, että silloin en itkenyt. Muuten joka kerta, kun teurasauto tulee, ja se näyttää vain pahentuvan, ei suinkaan helpottuvan.
.... on sitä, että aina on jollain vasikalla tai emolla jotain ongelmaa. Milloin ei tule tarpeeksi maitoa, milloin taas liikaa. Milloin joku imee persuusta utareiden sijaan. Milloin joku on kokenut vahinkoraskauden, eikä tahdo hoitaa omaa lastaan. Itse muista tuon liikaa maitoa -tunteen; ei kiva!!! Ihminen tajuaa tyhjentää pakolla niitä pirun kipeitä vesimeloneitaan, nämä tyypit taas potkivat tuohtuneina vasikkaa ja auttavaa ihmiskättä pois. Sitten niitä lassotaan sarvista kiinni (eivät yhtään tykkää!), ja pakolla lypsetään alkuun (eivät yhtään tykkää), sitten pakotetaan vasikka imemään (yleensä kauhea tappelu, vaikka vasikka olisi ihan nälkiintynyt, eikä emo tykkää siitäkään) ja sitten toivotaan järjettömän paljon, että homma olisi kerralla hoitunut. Muutaman päivän rouvat näyttävät hyvin selvästi, että eivät pidä meitä ihmisiä juuri minään!
 |
| Vanha kuva; ei IHAN näin keväistä vielä ole... |
... on sitä, että tekee mieli pistää kaikkea mahdollista kasvamaan ihan heti ja nyt!! Inventaario pakastimeen kertoi, että vielä on marjoja jäljellä vadelmaa lukuunottamatta. Lehtikaalia samaten. Tomaattisose ja kokonaiset kirsikkatomaatit ovat loppuneet jo ajat sitten (pizzaperjantai ja spagettimaanantai), samoin yrtit ja teesekoitukset.
... on sitä, että joka päivä joku uusi siivekäs muuttaa Suomeen. Minä olen ihan rajat auki -tyyppinä niille; tervetuloa ja ei haittaa laulu, liverrys, huuto taikka kujerrus. I love you all!
... on sitä, että kauhun ja innostuksen sekoituksella miettii tulevaa satokautta. Nyt on PAKKO sadosta saada tulojakin, joten pliiiiis, PLIIIIIS tankoparsa, mansikat ja vadelmat lähtekää hyvin kasvuun ja tuottakaa iso sato! Ja pliiiiiis, PLIIIIIIIIIS rikkaruohot; säälikää luomufarmarin selkää, käsiä ja hermoja, ja kasvakaa erittäin heikosti siellä hyötykasvieni joukossa. Ja pliiiiiiis ihmiset, ostakaa kotimaista luomua!
... on sitä, että ihmislapset ovat ihan hunningolla ja heitteillä, kun eläinlapset vievät kaiken ajan. Pikkuisin luomulapsi nukahtelee iltaisin sohvalle, nojatuoliin tai koira kainalossa lattialle. Keskimmäisellä on nälkäkiukku ja jatkuva liikenne jääkaapille, koska ruoka-ajat ovat ihan utopistisia ja tarjontakin välillä kyseenalaista, kiireessä väsättyä " no mä heitän tohon pannulle ny sekaisin kaikkea mahdollista, ja hyvää se on" -ruokaa. Vanhin on tyytyväinen, kun saa hääräillä rauhassa ja auttaa vasikoiden hoidossa.
...on sitä, ettei ehdi eikä jaksa treenata. Välillä tekisi mieli mennä ihan vaan, että näkisin muutaman ihmisenkin pari kertaa viikossa, mutta sitten ei vaan jalka enää nouse, kun päivän mittaan tulee helposti sellainen 28 000 askelta raskaat turvasaappaat jalassa, mutapaskassa kahlaten, ja suihkussa ois käytävä ennen treenejä ettei haisisi lehmälle ja paskalle ja vanhalle hielle, ja jälkeen, ettei taas haisisi hielle, ja sitten onkin jonkun vasikan tuttipulloaika, ja oma elämä on ihan moro vaan.
... on sitä, että koko ajan on pikkanen onnellinen virne kasvoilla. Kun ensimmäinen västäräkki keikuttelee pyrstöään vanhan saunan katolla. Kun näkee pioneiden punaisten piippojen nousevan mustasta mullasta. Kun näkee ensimmäiset tomaatin taimet. Kun onnistuu saamaan vasikan henkiin huonosta ennusteesta huolimatta. Kun tulee täydellinen syntymä, jota seuraa täydellinen imentä ja emon hoito. Kun aamulla jo tietää, että tänäänkin paistaa aurinko. Kun kävelee tarkastamassa mansikkapeltoa, ja miettii, että tämä on mun peltoni. Kun haaveilee hevosesta ja ylenkatsoo koti-mamun tuhinoita asian suhteen. Kun illalla sammuu sänkyyn ennen kuin pää on koskettanut tyynyä. Kun lapset ovat siivonneet oma-aloitteisesti keittiön. Kun adoptiomummo on nähnyt ahterini pellolla joka kerta ohi ajaessaan, ja tuo vastaleivottuja sämpylöitä "kun teet ihan liikaa töitä". Kun saa ensimmäisen kerran riisua pitkät kalsarit. Kun saa ensimmäisen kerran kääriä paidan hihat, ja iholla tuntuu kevään viileä tuuli ja auringon lämmin hyväily.
... on ihan parasta!!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiva kuulla juuri sinun ajatuksiasi!