Ostolakon loppu
Vaatteiden vuoden mittainen ostolakko on ollut nyt ohi pian kaksi kuukautta. Sehän laajeni vahingossa myös koskemaan tavaroita; ei vaan tullut ostettua yhtään mitään, kun yhtäkkiä kaikkea ostamista ajatteli ja punnitsi ihan eri tavalla. Ostamista kun heräsi ajattelemaan, niin kaikkea itse asiassa on jo, ja jopa liikaa, eikä mitään enää tehnyt mieli. Minkäänlaista mielihyvää ei myöskään saanut ostamisesta, jos jotain oli pakko hankkia. Päin vastoin; äärimmäinen ahdistus heti, kun jotain oli uutena ostettava.
Listailin asioita, joita tarvitsin ja halusin, ja enemmänkin kyllä vain halusin. Sain talvella mukavan yhteydenoton kotimaiselta Mee and Maw-firmalta, josko lähtisin testiryhmään kokeilemaan merinovillatencel-legginssejä. Urheilukeskustelusta tämä lähti, mutta itselläni niitä pohdiskelin työleggareiksi metsätöihin. Raivailen omia taimikoitani, ja kaatelen ojan pientareilta polttopuuta. Tarina menneisyydestä tähän väliin: Ihan ensimmäisenä ranchin omistusvuotena EU-tarkastuksessa tuli sanktiota, koska "sarkaojan puiden pituus ylitti 1,xx -metrin rajan -mikä helevetti se lienikään. En muista, kun olin justiinsa synnyttänyt keskimmäisen luomulapsen, ostanut ranchin ja ihan pihalla kaikesta. Ja siihen paukahtaa koko tilan tarkastusta tekemään joku tyyppi, jonka asenne oli se, että olen lähtökohtaisesti huijaamassa EU-tukia. Sanktiotahan heti tuli sarkaojan puista, tai niiden pituudesta, vaikka siinä synnytyksen jälkeisissä hormonihuuruissani nolosti pikkasen kiivastuin, ja itkun sekaisella raivolla, lapsi tissiä imien kivahdin tarkastajalle, että tässäkö kunnossa luulet mun sahailevan jotain vitun sarkaojan puita?!!?!? Että mä oon ollut viimeisilläni raskaana, kun ostin tämän tilan ja nyt synnyttänyt, ja et sä MUA voi rankaista siitä, mitä muut ovat jättäneet tekemättä. Mutta kyllä se rankaisi. Niin kivasti tuli tutuksi tämä maanviljelyn ihanuus; ei mitään neuvontaa tai kannustusta, vaan heti sanktiota pukkaa. Have fun farming!!
JA PALUU TÄHÄN PÄIVÄÄN; Puuhommat on ihan mun lempparijuttuni!! Se on fyysistä, näkee heti työnsä jäljet, ja siitä on hyötyä monella eri tavalla. Ja kun itselle tekee, niin voi lopettaa heti, kun se alkaa maistumaan siltä itseltään. Puuhommissa moottorisahan kanssa hääriessä tulee ensin hiki (varsinkin kun välillä ei mennä taidolla ja osaamisella, vaan pelkkien perkeleiden voimalla ja parasta toivoen), ja tauoilla pakkaa taas terää teroitellessa, eväitä syödessä ja luontoa ihaillessa jäähtymään vähän liikaakin, niin ajattelin, että muelsing -vapaan merinon ominaisuudet voisivat olla aika jees tähän hommaan. Niinpä päätin ostolakkoni pulittamalla erittäin minimaalisen summan kotimaisista, mittoihin ommelluista leggareista. Tähän väliin sellainen anekdootti, että suurin osa lukijoistani on Helsingistä. Aina, kun näitä omia työkuvioitani kirjoittelen, virnistelen salaa sisälle päin, että voi mun helsinkiläisiäni... Ihana kun luet -sinä helsinkiläinen ja kaikki muutkin-, vaikka nämä ranch-maailman tarinat voivat olla välillä aika kaukana omasta arjestasi. Voit metsätöiden sijaan kuvitella nämä leggarit vaikka reippaalle lenkille, tai vaellukselle tai fillarireissulle, jos alkaa sahajutut singahtelemaan pään yli ihan reippaasti.
Lopputulos leggariostoksesta: SUOSITTELEN! Ei nämä yksinään minkään mekon alla välttämättä toimi, mutta väliasuna 110-prosenttisesti ajavat asiansa. Yksinään on nopeasti polvissa pussit ja ei niin nättiä katseltavaa, mutta ulkourheiluun, vaelluksille, metsä- ja ulkotöihin välikerrokseksi nämä ovat niin mahdottoman parasta päälle puettavaa. Pehmeät ja lämpimät päällä. Eivät kiristä eivätkä ahdista. Hiki ei jää ihon pinnalle, vaan ohjautuu pois, mikä takaa sen, ettei tauoilla iske vilu hikiseen pyllyyn ainakaan ihan heti. Parasta on myös se, että sain lahkeisiin lisäpituutta niin, että viimeinkin ja ensimmäistä kertaa ikinä, leggareiden puntti ulottui ihan nilkan alaosaan asti. Voin sanoa, että ei ole helppoa olla 180-senttinen, hoikka nainen, jonka pituudesta 85% on jalkaa... Se on täysin pyllystä! Paitsi jos olisi huippumalli, joilla se ilmeisesti on toivottava ominaisuus. Mutta näin ihan tavis-ihmisenä: PYLLYSTÄ! Mutta nämä leggarit; täydellinen ostos, ja 5/5 arvosanaksi.
No seuraavaksi tapahtui sitten niin, että tajusin jumppatrikootilanteen olevan todella HÄLYTTÄVÄ! Siis niin hälyttävä, että ihan itsekin sen huomioin. Hetkenä minä hyvänsä lempparitrikoideni persauksen sauma oli tulossa tiensä päähän, ja jos en jo valmiiksi ole pikkaisen kreisin tädin maineessa crossfit- salilla, niin tämä kyllä räjäyttäisi pankin. Tajusin myös, että pankkitilin saldo on sellainen, että voin ihan suosista unohtaa uudet ZeroPointit ja muut eettiset ja ekologiset urheiluvaatteet. Kirppareilta en löytänyt yhtään mitään urheilutrikoisiin päinkään olevaa tuotetta. En nyt mitenkään ylpeänä tätä kerro, mutta ainakin olen rehellinen; erään oikeinkin mukavan ja rankan treenin jälkeen tunkeuduin hikisenä ja haisevana kaikkien puolalaisten Olkiluoto 3:n hikisten ja haisevien raksamiesten sekaan salin lähi- Lidukkaan hakemassa palauttavat banaanit, kun en taaskaan kotoa muistanut mitään mukaani ottaa. Lidlin keskikäytävillä oli jumppavaatteita myytävänä, ja eikös sieltä sitten koriini hypähtäneet mustat trikoot 7,99 euroa ja jumpparintsikat 4,99. Ei mitään kierrätysmatskua todellakaan, vaan ihan sitä itseään; polyesteriä ja elastaania. AUTS! Eikä mitään hajua eettisyydetä, sillä infolapuissa tai pakkauksissa ei ollut mitään mainintaa valmistusmaasta. Googlailin asiaa, ja todennäköisesti on joku Aasian maa, mutta voihan se olla Puola tai Turkkikin. Silmät sekosivat Lidlin listaa lukiessa, joten tiedä sitten tätä. Eli en ole mitenkään innoissani uusista jumppavaatteistani, mutta tämä oli one time only ja TODELLISEEN tarpeeseen. Toivotaan näiden kestävän ja pankkitilin saldon parantuvan kesän mittaan.
Opettavaista tämä kaikki on tietysti siinä suhteessa, että on helppo tehdä ekologisia ja eettisiä valintoja, jos se ei ole rahasta kiinni. Olen ollut viimeksi kauan, kaaaaaaaaaaauan sitten opiskeluaikoina näin tiukassa taloudellisessa tilanteessa, ja voin sanoa, että silloin kun on rahaa, ei tätä kyllä täydellisesti tajua. Nyt tajuan! Jos raha sanelee raameja, eikä kirppareilta tai tuttavilta löydy ratkaisua ongelmaan, niin ymmärrän täysin Lidukka-ratkaisut. Edelleenkään en ymmärrä sitä, että vaatteita ostetaan ilman tarvetta "no kun se on niin halpa", tai "no mun teki mieli" tai "emmä teidä käytänkö tätä ees ikinä, mutku se näytti hyvältä kaupassa" -periaatteilla.
Että sellaista! Katselin myös kaapissani kesätoppeja, shortseja ja mekkoja, ja osa alkaa olla niin loppuun käytettyjä, että Uusien Vaatteiden Ostolakko Vol 2 ei ihan täydellisesti tule toteutumaan. Katselen kirppareilta ja toivon, että toukokuun ensimmäinen 2020 olen taas ollut vuoden ostamatta uutta.
P.S. Edelleen ja jälleen kerran; katso The True Cost -dokkari.
P.S. 2. Kuvat ovat vanhoja. Meillä on ihan kevät!!! <3
Listailin asioita, joita tarvitsin ja halusin, ja enemmänkin kyllä vain halusin. Sain talvella mukavan yhteydenoton kotimaiselta Mee and Maw-firmalta, josko lähtisin testiryhmään kokeilemaan merinovillatencel-legginssejä. Urheilukeskustelusta tämä lähti, mutta itselläni niitä pohdiskelin työleggareiksi metsätöihin. Raivailen omia taimikoitani, ja kaatelen ojan pientareilta polttopuuta. Tarina menneisyydestä tähän väliin: Ihan ensimmäisenä ranchin omistusvuotena EU-tarkastuksessa tuli sanktiota, koska "sarkaojan puiden pituus ylitti 1,xx -metrin rajan -mikä helevetti se lienikään. En muista, kun olin justiinsa synnyttänyt keskimmäisen luomulapsen, ostanut ranchin ja ihan pihalla kaikesta. Ja siihen paukahtaa koko tilan tarkastusta tekemään joku tyyppi, jonka asenne oli se, että olen lähtökohtaisesti huijaamassa EU-tukia. Sanktiotahan heti tuli sarkaojan puista, tai niiden pituudesta, vaikka siinä synnytyksen jälkeisissä hormonihuuruissani nolosti pikkasen kiivastuin, ja itkun sekaisella raivolla, lapsi tissiä imien kivahdin tarkastajalle, että tässäkö kunnossa luulet mun sahailevan jotain vitun sarkaojan puita?!!?!? Että mä oon ollut viimeisilläni raskaana, kun ostin tämän tilan ja nyt synnyttänyt, ja et sä MUA voi rankaista siitä, mitä muut ovat jättäneet tekemättä. Mutta kyllä se rankaisi. Niin kivasti tuli tutuksi tämä maanviljelyn ihanuus; ei mitään neuvontaa tai kannustusta, vaan heti sanktiota pukkaa. Have fun farming!!
Lopputulos leggariostoksesta: SUOSITTELEN! Ei nämä yksinään minkään mekon alla välttämättä toimi, mutta väliasuna 110-prosenttisesti ajavat asiansa. Yksinään on nopeasti polvissa pussit ja ei niin nättiä katseltavaa, mutta ulkourheiluun, vaelluksille, metsä- ja ulkotöihin välikerrokseksi nämä ovat niin mahdottoman parasta päälle puettavaa. Pehmeät ja lämpimät päällä. Eivät kiristä eivätkä ahdista. Hiki ei jää ihon pinnalle, vaan ohjautuu pois, mikä takaa sen, ettei tauoilla iske vilu hikiseen pyllyyn ainakaan ihan heti. Parasta on myös se, että sain lahkeisiin lisäpituutta niin, että viimeinkin ja ensimmäistä kertaa ikinä, leggareiden puntti ulottui ihan nilkan alaosaan asti. Voin sanoa, että ei ole helppoa olla 180-senttinen, hoikka nainen, jonka pituudesta 85% on jalkaa... Se on täysin pyllystä! Paitsi jos olisi huippumalli, joilla se ilmeisesti on toivottava ominaisuus. Mutta näin ihan tavis-ihmisenä: PYLLYSTÄ! Mutta nämä leggarit; täydellinen ostos, ja 5/5 arvosanaksi.
No seuraavaksi tapahtui sitten niin, että tajusin jumppatrikootilanteen olevan todella HÄLYTTÄVÄ! Siis niin hälyttävä, että ihan itsekin sen huomioin. Hetkenä minä hyvänsä lempparitrikoideni persauksen sauma oli tulossa tiensä päähän, ja jos en jo valmiiksi ole pikkaisen kreisin tädin maineessa crossfit- salilla, niin tämä kyllä räjäyttäisi pankin. Tajusin myös, että pankkitilin saldo on sellainen, että voin ihan suosista unohtaa uudet ZeroPointit ja muut eettiset ja ekologiset urheiluvaatteet. Kirppareilta en löytänyt yhtään mitään urheilutrikoisiin päinkään olevaa tuotetta. En nyt mitenkään ylpeänä tätä kerro, mutta ainakin olen rehellinen; erään oikeinkin mukavan ja rankan treenin jälkeen tunkeuduin hikisenä ja haisevana kaikkien puolalaisten Olkiluoto 3:n hikisten ja haisevien raksamiesten sekaan salin lähi- Lidukkaan hakemassa palauttavat banaanit, kun en taaskaan kotoa muistanut mitään mukaani ottaa. Lidlin keskikäytävillä oli jumppavaatteita myytävänä, ja eikös sieltä sitten koriini hypähtäneet mustat trikoot 7,99 euroa ja jumpparintsikat 4,99. Ei mitään kierrätysmatskua todellakaan, vaan ihan sitä itseään; polyesteriä ja elastaania. AUTS! Eikä mitään hajua eettisyydetä, sillä infolapuissa tai pakkauksissa ei ollut mitään mainintaa valmistusmaasta. Googlailin asiaa, ja todennäköisesti on joku Aasian maa, mutta voihan se olla Puola tai Turkkikin. Silmät sekosivat Lidlin listaa lukiessa, joten tiedä sitten tätä. Eli en ole mitenkään innoissani uusista jumppavaatteistani, mutta tämä oli one time only ja TODELLISEEN tarpeeseen. Toivotaan näiden kestävän ja pankkitilin saldon parantuvan kesän mittaan.
Opettavaista tämä kaikki on tietysti siinä suhteessa, että on helppo tehdä ekologisia ja eettisiä valintoja, jos se ei ole rahasta kiinni. Olen ollut viimeksi kauan, kaaaaaaaaaaauan sitten opiskeluaikoina näin tiukassa taloudellisessa tilanteessa, ja voin sanoa, että silloin kun on rahaa, ei tätä kyllä täydellisesti tajua. Nyt tajuan! Jos raha sanelee raameja, eikä kirppareilta tai tuttavilta löydy ratkaisua ongelmaan, niin ymmärrän täysin Lidukka-ratkaisut. Edelleenkään en ymmärrä sitä, että vaatteita ostetaan ilman tarvetta "no kun se on niin halpa", tai "no mun teki mieli" tai "emmä teidä käytänkö tätä ees ikinä, mutku se näytti hyvältä kaupassa" -periaatteilla.
Että sellaista! Katselin myös kaapissani kesätoppeja, shortseja ja mekkoja, ja osa alkaa olla niin loppuun käytettyjä, että Uusien Vaatteiden Ostolakko Vol 2 ei ihan täydellisesti tule toteutumaan. Katselen kirppareilta ja toivon, että toukokuun ensimmäinen 2020 olen taas ollut vuoden ostamatta uutta.
P.S. Edelleen ja jälleen kerran; katso The True Cost -dokkari.
P.S. 2. Kuvat ovat vanhoja. Meillä on ihan kevät!!! <3
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiva kuulla juuri sinun ajatuksiasi!