Paasto ja ähky
Sitä on tullut pidettyä blogitaukoa näemmä ihan pidemmän kautta. Ensin tuli nääs maaliskuu ja tuhkakeskiviikko. Se tarkoittaa paastoon laskeutumista, ja kaikki kunnon uskovaiset ihmiset sen varmaan tiesivätkin. Minä en kuulu heihin henkisesti, mutta ilmeisesti kroppani kyllä, koska se päätti ottaa ihan kokonaisvaltaisen tyhjennyksen sinä nimenomaisena keskiviikkona ja sitä seuraavana torstaina. Juuri, kun maanantaina olin luvannut yhdelle crossfit -koutsille, että koitan nyt kaikin konstein lisätä vähän vielä ruokaa päiviini, jotta saisin massaa itselleni ennen kesää. Ehkä tämä on se tekniikka, että tyhjälle alustalle oli hyvä alkaa rakentamaan uutta.... Lapset seurasivat esimerkkiäni ja siinä vierähtikin viikko ja vähän toistakin kivasti oksennuksen hajussa, pyykkikoneen hurinassa.
Paastoa ovat aiheuttaneet myös ranchin ns. tuotantoeläimet. Ensinnäkin muutama minityyppi on ottanut ja syntynyt. Yksi vaati vähän enemmänkin apua, kun äiti paukkasi maitobaarinsa niin täyteen, ettei sieltä saanut imettyä mitään, varsinkaan juuri asiaa ihmettelemään syntynyt mini. Sitten tosi yök-osuus; Kun ei maitoa ala tulla, minit yleensä päätyvät imemään emojen persuuksista tulevien jälkeisten tuoksun voimin sitä takapuolen aluetta, ja nehän on pysäytettävä alkuunsa, sillä ensimmäinen maito on se nisäkkään tärkein juttu. Tämä emo ei ollut mitenkään yhteistyöhaluinen, joten se piti saada hoitokatokseen, lassota sarvista, ja Irlantilainen henkensä kaupalla lypsyhommiin, samalla kun minä sarvia väistellen koitin syöttää kaikkia herkkuja emolle, jotta Irlantilainen todellakin säilyisi hengissä. Harmi vaan, että kaikki 50 muutakin sarvipäätä kiinnostuvat samoista herkuista, joten ei se omakaan osa häävi ollut. Hoitamisessa ja murehtimisessa on mennyt päivät ja yöt, ja sen huomaan justiinsa kohentuneen mielialan pienoisena vaipumisena alakulon puolelle. Ei ole paljon juttua irronnut. Eikä mielialaa ja unia parantanut sekään, että heinät loppuivat, eikä mistään meinannut löytyä kohtuuhinnalla eläimille ruokaa. Viikko ja osa toista meni ilman isompia unia, luuri korvaan kiinni kasvaneena, ja google kuormittui "rehupaaleja", "pyöröpaaleja myytävänä", "olkea satakunta" - hauista. Perus jokanaisen googlehaku. Nyt ehkä selviämme hengissä ja konkurssissa, mutta hengissä kuitenkin, eikä eläinten ole tarvinnut olla päivääkään nälässä, eikä tarvitsekaan. Siitä pidän tiukasti kiinni....!
Se oli siis paaston osuus. Ähky on taas ja jälleen tullut tavarasta. Minähän olen harrastellut kuolinsiivousta jo ihan aktiivisesti, ja luulin, että homma on niin sanotusti ihan hyvällä kuosilla. NO EI OLE! Lupauduin nääs maaliskuiseen tavarankarsimishaasteeseen (ihan olisin voinut jättää lupautumatta, sillä alakulo ei sovi yhteen tämänkään kanssa), ja haasteen Face-sivuillekin tekopyhästi kirjottelin, että " Ei varmaan löydy enää juurikaan karsittavaa..." NO LÖYTYYPÄS!!! IHAN HITOKSEEN PALJON!
Haasteessa siis oli tarkoitus edetä niin, että maaliskuun ekana päivänä lähtee yksi tavara, tokana kaksi, kolmantena kolme, jne. Kunnes tajuat päässeesi ihan hullusta määrästä kamaa eroon. No tässä tulee sitten tämän haasteen TODELLINEN haaste; mihin tämä kaikki pistetään? Vastaus ei ole "POIS" , koska sellaista paikkaa ei ole. Sinne roskapönttöön ei nyt vaan kannata kaikkea mahdollista kasata, varsinkin, kun tavaralla on muutakin funktiota kuin päätyä polttoon tai haudatuksi. Minä, toiminnan naisena, tein nyt sellaisen vedon, että otin kirpparipöydän, ja siellä katsoin, oliko jollain kiinnostusta meille hyödyttömiin tavaroihin. Menihän niitä!! 196 tavaraa meni kaupaksi (tai ennemminkin 396 jos joka Duplo-palikan laskisi....) Ja parisenkymmentä varastettiin. Että ihan hyvä sekin, jos tarpeeseen meni.
Tässäpä apua tavarakaaoksen selättämiseen, jos huhtikuu herättää siivousinnon:
1) Kirpparit. Joka ihan fyysinen loosi jostain lähistön kirpparista tai sitten Facessa pyörii kirppariryhmiä pilvin pimein. Meillä on esim. crossfitin treenikamojen kirppariryhmä, ja siellä trikoot vaihtavat muijalta toiselle ihan kiitettävällä tahdilla. Plussaa: Voit jopa saada vähän rahaa. Miinusta: Aika homma hinnoittelussa perinteisillä kirppareilla, ellei ole sähköinen järjestelmä, joka on niin jees!. Pöydän järjestelyssä on oma työnsä, sillä kirppareilla tuntuu olevan tietty ihmisryhmä, jonka tahtoo vain mulllata pöydän sekaisin ihan sotkemisen ilosta.
2) Kierrätyskeskukset tai SPR:n/pelastusarmeijan/työttömien kirpparit, jotka ottavat lahjoituksia vastaan. Ehjää ja puhdasta tosin!!!! Tähän ei mikään määrä huutomerkkejä riitä, sillä olin muutaman kerran vapaaehtoisena purkamassa lahjoitettuja vaatesäkkejä, ja tätä kohtaa ei sitten oikein suomalainen ihminen ilmeisesti tajua. Että ei kukaan -KUKAAN-, vaikka kuinka köyhä ja avuntarpeessa olisikin tahdo saada sinun reikäistä sukkaasi. Tai pappa-vainaan pesemättömiä kalsareita. Tämä ei ikävä kyllä ole edes vitsi, vaan tosi tarina elävästä elämästä. Ai ja oi kun vatsaa kouraisee!
3) Poistotekstiililaatikko sitten niille rikkinäisille ja vuoden 86 kauhtuneille t-paidoille. Päätyvät nääs jatkokäyttöön ja se on hyvä se!!
4) Elektroniikkaromu elektroniikkakierrätykseen. Ehdottomasti! Vaikka kuinka pieni olisi!
5) Someen "hae pois" -ilmoituksia. Yllättävätkin jutut vaihtavat omistajaa!
6) Vanhoja kirjoja ja lehtiä voit lahjoittaa sairaaloihin, terveyskeskuksiin, työttömien toimintakeskuksiin jne. Varmista ensin, että homma on ok ennen kuin roudaat kasan paikan päälle.
7) Ehjät lelut kiertävät kirppareilla hyvin, mutta myös päiväkodit ja eskarit niitä joskus ottavat vastaan. Samoin samojen paikkojen varavaatelaatikkoon voi kysellä tarpeita.
8) Vanhat pyyheliinat, lakanat, matot, peitot jne. jotka ovat ehkä liian kurppaisia kirppareille kelpaavat löytöeläintaloihin ja -suojiin.
9) Muovin keräykseen ei voi lykätä vanhoja pulkkia, leluja, muovikippoja jne. Ne menevät sekajätteeseen, sillä muovijätekeräys on vain talouden pakkausjätteille. Näin se vaan on, vaikka kuinka kyrsii. Mutta herättää huomaamaan turhan muovin määrän kotona.
10) TÄRKEIN: ÄLÄ OSTA!!! ÄLÄ OSTA MITÄÄN TURHAA!!! Tai älä osta mitään, paitsi ruokaa. Jännästi sitä pärjää ilmankin, kun vaan päättää niin!
Nyt ei muuta taas vierähdä mieleeni. Koti on mukavan tyhjä, mutta ei ikävä kyllä siisti. Lapset keksivät ostamani olkipaalikasan, ja ovat asuneet siellä. Ikävä kyllä, palaavat hakemaan ruokaa sisältä, ja luulen, että olkikasa on pikkuhiljaa enemmän sisällä kuin varastossa... Itse ihmettelen elämää ulkona, ja koitan toipua tästä alakulosta ja väsymyksestä. Kyllä se taas tästä! Olin henkisesti jo ihan hyvällä mallilla, ja nyt vaan täytyy rämpiä samaan olotilaan. Eiköhän se onnistu; aamulla ulkona on jo lintujen konsertti, pikkuiset vasikat ovat niin suloisia, ja jokainen syntymä vaan on ihme, joten kyllä tässä pian taas porskutetaan, ja valokuvaus ja kirjoittaminenkin alkavat innostaa. Toivottavasti joku vielä jaksaa lueskellakin!
Paastoa ovat aiheuttaneet myös ranchin ns. tuotantoeläimet. Ensinnäkin muutama minityyppi on ottanut ja syntynyt. Yksi vaati vähän enemmänkin apua, kun äiti paukkasi maitobaarinsa niin täyteen, ettei sieltä saanut imettyä mitään, varsinkaan juuri asiaa ihmettelemään syntynyt mini. Sitten tosi yök-osuus; Kun ei maitoa ala tulla, minit yleensä päätyvät imemään emojen persuuksista tulevien jälkeisten tuoksun voimin sitä takapuolen aluetta, ja nehän on pysäytettävä alkuunsa, sillä ensimmäinen maito on se nisäkkään tärkein juttu. Tämä emo ei ollut mitenkään yhteistyöhaluinen, joten se piti saada hoitokatokseen, lassota sarvista, ja Irlantilainen henkensä kaupalla lypsyhommiin, samalla kun minä sarvia väistellen koitin syöttää kaikkia herkkuja emolle, jotta Irlantilainen todellakin säilyisi hengissä. Harmi vaan, että kaikki 50 muutakin sarvipäätä kiinnostuvat samoista herkuista, joten ei se omakaan osa häävi ollut. Hoitamisessa ja murehtimisessa on mennyt päivät ja yöt, ja sen huomaan justiinsa kohentuneen mielialan pienoisena vaipumisena alakulon puolelle. Ei ole paljon juttua irronnut. Eikä mielialaa ja unia parantanut sekään, että heinät loppuivat, eikä mistään meinannut löytyä kohtuuhinnalla eläimille ruokaa. Viikko ja osa toista meni ilman isompia unia, luuri korvaan kiinni kasvaneena, ja google kuormittui "rehupaaleja", "pyöröpaaleja myytävänä", "olkea satakunta" - hauista. Perus jokanaisen googlehaku. Nyt ehkä selviämme hengissä ja konkurssissa, mutta hengissä kuitenkin, eikä eläinten ole tarvinnut olla päivääkään nälässä, eikä tarvitsekaan. Siitä pidän tiukasti kiinni....!
Se oli siis paaston osuus. Ähky on taas ja jälleen tullut tavarasta. Minähän olen harrastellut kuolinsiivousta jo ihan aktiivisesti, ja luulin, että homma on niin sanotusti ihan hyvällä kuosilla. NO EI OLE! Lupauduin nääs maaliskuiseen tavarankarsimishaasteeseen (ihan olisin voinut jättää lupautumatta, sillä alakulo ei sovi yhteen tämänkään kanssa), ja haasteen Face-sivuillekin tekopyhästi kirjottelin, että " Ei varmaan löydy enää juurikaan karsittavaa..." NO LÖYTYYPÄS!!! IHAN HITOKSEEN PALJON!
Haasteessa siis oli tarkoitus edetä niin, että maaliskuun ekana päivänä lähtee yksi tavara, tokana kaksi, kolmantena kolme, jne. Kunnes tajuat päässeesi ihan hullusta määrästä kamaa eroon. No tässä tulee sitten tämän haasteen TODELLINEN haaste; mihin tämä kaikki pistetään? Vastaus ei ole "POIS" , koska sellaista paikkaa ei ole. Sinne roskapönttöön ei nyt vaan kannata kaikkea mahdollista kasata, varsinkin, kun tavaralla on muutakin funktiota kuin päätyä polttoon tai haudatuksi. Minä, toiminnan naisena, tein nyt sellaisen vedon, että otin kirpparipöydän, ja siellä katsoin, oliko jollain kiinnostusta meille hyödyttömiin tavaroihin. Menihän niitä!! 196 tavaraa meni kaupaksi (tai ennemminkin 396 jos joka Duplo-palikan laskisi....) Ja parisenkymmentä varastettiin. Että ihan hyvä sekin, jos tarpeeseen meni.
Tässäpä apua tavarakaaoksen selättämiseen, jos huhtikuu herättää siivousinnon:
1) Kirpparit. Joka ihan fyysinen loosi jostain lähistön kirpparista tai sitten Facessa pyörii kirppariryhmiä pilvin pimein. Meillä on esim. crossfitin treenikamojen kirppariryhmä, ja siellä trikoot vaihtavat muijalta toiselle ihan kiitettävällä tahdilla. Plussaa: Voit jopa saada vähän rahaa. Miinusta: Aika homma hinnoittelussa perinteisillä kirppareilla, ellei ole sähköinen järjestelmä, joka on niin jees!. Pöydän järjestelyssä on oma työnsä, sillä kirppareilla tuntuu olevan tietty ihmisryhmä, jonka tahtoo vain mulllata pöydän sekaisin ihan sotkemisen ilosta.
2) Kierrätyskeskukset tai SPR:n/pelastusarmeijan/työttömien kirpparit, jotka ottavat lahjoituksia vastaan. Ehjää ja puhdasta tosin!!!! Tähän ei mikään määrä huutomerkkejä riitä, sillä olin muutaman kerran vapaaehtoisena purkamassa lahjoitettuja vaatesäkkejä, ja tätä kohtaa ei sitten oikein suomalainen ihminen ilmeisesti tajua. Että ei kukaan -KUKAAN-, vaikka kuinka köyhä ja avuntarpeessa olisikin tahdo saada sinun reikäistä sukkaasi. Tai pappa-vainaan pesemättömiä kalsareita. Tämä ei ikävä kyllä ole edes vitsi, vaan tosi tarina elävästä elämästä. Ai ja oi kun vatsaa kouraisee!
3) Poistotekstiililaatikko sitten niille rikkinäisille ja vuoden 86 kauhtuneille t-paidoille. Päätyvät nääs jatkokäyttöön ja se on hyvä se!!
4) Elektroniikkaromu elektroniikkakierrätykseen. Ehdottomasti! Vaikka kuinka pieni olisi!
5) Someen "hae pois" -ilmoituksia. Yllättävätkin jutut vaihtavat omistajaa!
6) Vanhoja kirjoja ja lehtiä voit lahjoittaa sairaaloihin, terveyskeskuksiin, työttömien toimintakeskuksiin jne. Varmista ensin, että homma on ok ennen kuin roudaat kasan paikan päälle.
7) Ehjät lelut kiertävät kirppareilla hyvin, mutta myös päiväkodit ja eskarit niitä joskus ottavat vastaan. Samoin samojen paikkojen varavaatelaatikkoon voi kysellä tarpeita.
8) Vanhat pyyheliinat, lakanat, matot, peitot jne. jotka ovat ehkä liian kurppaisia kirppareille kelpaavat löytöeläintaloihin ja -suojiin.
9) Muovin keräykseen ei voi lykätä vanhoja pulkkia, leluja, muovikippoja jne. Ne menevät sekajätteeseen, sillä muovijätekeräys on vain talouden pakkausjätteille. Näin se vaan on, vaikka kuinka kyrsii. Mutta herättää huomaamaan turhan muovin määrän kotona.
10) TÄRKEIN: ÄLÄ OSTA!!! ÄLÄ OSTA MITÄÄN TURHAA!!! Tai älä osta mitään, paitsi ruokaa. Jännästi sitä pärjää ilmankin, kun vaan päättää niin!
Nyt ei muuta taas vierähdä mieleeni. Koti on mukavan tyhjä, mutta ei ikävä kyllä siisti. Lapset keksivät ostamani olkipaalikasan, ja ovat asuneet siellä. Ikävä kyllä, palaavat hakemaan ruokaa sisältä, ja luulen, että olkikasa on pikkuhiljaa enemmän sisällä kuin varastossa... Itse ihmettelen elämää ulkona, ja koitan toipua tästä alakulosta ja väsymyksestä. Kyllä se taas tästä! Olin henkisesti jo ihan hyvällä mallilla, ja nyt vaan täytyy rämpiä samaan olotilaan. Eiköhän se onnistu; aamulla ulkona on jo lintujen konsertti, pikkuiset vasikat ovat niin suloisia, ja jokainen syntymä vaan on ihme, joten kyllä tässä pian taas porskutetaan, ja valokuvaus ja kirjoittaminenkin alkavat innostaa. Toivottavasti joku vielä jaksaa lueskellakin!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiva kuulla juuri sinun ajatuksiasi!